Ei enää me
Kun päätös oli tehty, tuntui siltä kuin harteilta olisi otettu pois suuri taakka. Me ollaan puhuttu viime aikoina paljon. Tuntuu siltä, kuin parisuhteeseen liittyvien odotusten ja paineiden kadottua, me ollaan löydetty ihan uudenlainen keskusteluyhteys. Mikä on hyvä. Aiotaan nimittäin jatkossa pysyä ystävinä ja perheenä, vaikka asutaankin eri osoitteissa. Me pysytään kuitenkin kumppaneina ja vanhempina ihan hamaan hautaan saakka meidän tyttöjen ansiosta. Se on helpompaa, kun pysytään ystävinä. Ollaankin jo sovittu yhdestä yhteisestä leffareissusta. Mukaan lähtee toki myös yksi neljävuotias.
Sen jälkeen, kun tehtiin päätös, moni on sanonut minulle olevansa pahoillaan. Minä olen sanonut reilusti; ”Ei tarvitse. Ei tämä ole huono juttu.” Tämä on kyllä surullista ja olen surullinen, mutta se ei missään nimessä tee tästä huonoa asiaa. Me teimme juuri oikean päätöksen. Olen voinut jo vuoden päivät huonosti ja kirjoittanut siitä täällä. Nyt koen että paraneminen ja eheytyminen voin viimein alkaa. Päivä alkaa viimein paistaa pitkän, pilvisen ajan jälkeen.
Mielessäni on viime päivät pyörinyt ajatus, jonka luin eroamiseen liittyvästä artikkelista: ”Ero on aina lapselle menetys. Mutta vanhemmista riippuu se, kuinka suuri menetys on.” Me aiomme kumpikin olla lapsillemme jatkossakin mahdollisimman läsnä. Mietitään juuri meidän perheelle sopiva systeemi ja ollaan varmasti paljon yhdessä myös jatkossa. Sanoin miehelleni, siis eksälleni, että mikään ei estä meitä viettämästä myös seuraavaa joulua yhdessä, perheenä.
Minua ei kaduta mikään. Ollaan ehkä tehty niitä huonoja valintoja, mutta meidän suhteesta syntyi kuitenkin jotain uskomattoman hyvää. Lapset ovat meille molemmille kaikki kaikessa ja he tekevät tästä kaikesta merkityksellistä. Meidän suhteesta jää kaunis ja pysyvä muisto heidän kauttaan.
Tänä iltana, aion katsoa Netflixistä yksin elokuvan, jota olin säästellyt pitkään yhdessä mieheni/eksäni, kanssa katsottavaksi. Viimein voin hyvällä omallatunnolla katsoa sen yksin. Jos se on hyvä, niin ehkä me vielä katsotaan se myös yhdessä joku ilta, kun hän on meillä käymässä.
Voimia uuteen arkeen, Jenni. Jos tarvit kahvittelukaveria joskus, täältä löytyy.❤️
Voimia arkeen <3
Voimia kovasti uuteen elämäntilanteeseen! Hienoa, että ystävyys säilyy ja yhteys toisiinne lastenne kautta pysyy aina. Valoisia päiviä!
Kiitos Iina. ❤️ Tää oli lopulta ennen kaikkea iso helpotus.
Kiitos paljon. ❤️
Kiitos. ?