Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on toiseksi pisin suhteeni

Olemme nyt olleen poikaystävän kanssa neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo nyt toiseksi pisin suhteeni koskaan. Mainitsin tässä postauksessa, että minun suhteeni eivät ole yhtä lukuun ottamatta kestäneet kolmea kuukautta pidempään. Eli käytännössä suhteeni ovat kestäneet vain sen alun hullaantumisen vaiheen, mutta eivät ole kestäneet tunteiden syventymiseen asti. Osasyy on ollut varmasti minussakin, kun olen lopettanut suhteet tunteiden tuntuessa epäselviltä. Mutta toki, jos joku näistä suhteista olisi jatkunut, en todennäköisesti olisi koskaan tavannut tätä ihmistä. Mikä olisi ollut todella sääli.

Edetään rauhassa

Olen todella tyytyväinen siihen, miten suhteemme on edennyt. Minulla ei ole mikään kiire, vaikka vitsailenkin vauvan hankkimisesta kumppanilleni. Minulla tarve edetä rauhassa, johtuu isoksi osaksi pitkästä suhteestani narsistin kanssa. Se eteni todella nopeasti ja kolmen kuukauden seurustelun jälkeen asuimme jo yhdessä. Kun ensimmäisiä alistamis ja väkivalta kertoja alkoi ilmentyä, koin olevani sidottuna yhteiseen asuntoon ja elämään hänen kanssaan. Koin myös velvollisuudentunnetta suhdettamme kohtaan, kun asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Tuntui siltä, että vaikeudet pitäisi voittaa. Nyt tiedän, että nopea on äärimmäisen klassinen väkivaltaisen suhteen kaava.

Olenkin sanonut poikaystävälleni, että jos hän ehdottaisi yhteenmuuttoa kuukausien jälkeen, juoksisin todennäköisesti todella nopeasti karkuun. Onneksi olemme samalla linjalla tämän asian suhteen ja haluamme kumpikin edetä samaan tahtiin. Toki kummankin toive saada vielä lapsia asettaa suhteellemme tietyt suuntaviivat. Minä olen kokenut seitsemän vuotta lapsettomuutta ja sen lisäksi myös kaksi riskiraskautta ja riskisynnytystä. Nämä riskit kasvavat entisestään iän myötä, joten itse en koe realistiseksi saada lapsia vielä neljänkympin kynnyksellä. Onneksi tässä on kuitenkin vielä vuosia aikaa.

Kolmen kuukauden virstanpylväs

En osaa sanoa tarkalleen, miksi olen toistanut tätä samaa kolmen kuukauden kaavaa ihmissuhteissani ja miksi tämä suhde on erilainen. Koska tässäkin tuli kolmen kuukauden kohdalla ne samat vaikeudet kuin muissakin. Ehkä isoin ero on ollut se, että minä ihan oikeasti haluan olla yhdessä tämän ihanan, huomaavaisen, välittävän, Marvel-fanin kanssa. Kolmessa kuukaudessa olen saanut kokea niin uskomattoman hyviä asioita, että haluan todellakin nähdä mihin tämä tulee vielä viemään.

Sen lisäksi koen olevani itse parhaimmillani ja onnellisimmillani parisuhteessa. En minä kaipaa sinkkuutta ja nyt minulla on käynyt aivan uskomaton tuuri nykyisen kumppanini kanssa. Parempaa ihmistä voisin vain toivoa ja tuskin sitä saisin.

Toki meillä on kummallakin niitä piirteitä, jotka tässä alussa kolisevat yhteen, koska ei vielä tunneta toisiamme tai toistemme tapoja. Mutta kuten sanoin, meidän suhteessa on niin paljon hyvää että tämä ei haittaa. Me kyllä löydämme yhteisen tavan olla ja elää.

Toivon, että saadaan näitä kuukausia ja vuosia vielä monia, monia lisää yhdessä. 

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Parisuhteen kolmen kuukauden kriisi

Miten tehdä hyvä tinderprofiili – Neljä vinkkiä

”Kyllä mä pärjään” eli kun en halunnut sanoa tarvitsevani apua

Kaksi vuotta sinkkuna ja nyt seurustelen

Perinteiset toiveet