Miltä syyskuu on näyttänyt
2Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella tapahtumarikkaita, vaikka ollaan pääasiassa eletty sitä ihan perusarkea. Siihen on kyllä mahtunut myös tavalliset syksyn sairastelut, kun ollaan oltu kaikki vuoron perään kipeänä. Samaan aikaan oma kalenterini on täyttynyt pikkuhiljaa syksyn tapahtumista, kuten kirjamessuista yms. Olin myös itse kipeänä viime viikolla ja douppasin itseni kaikilla mahdollisilla flunssalääkkeillä, jotta olin terveenä sovituissa tapaamisissa.
Tärkeitä tapaamisia
Meillä oli lukupiirin tapaaminen, jolloin keskusteltiin Hanne Kettusen Orkideahuijauksesta (mainos/arvostelukappale*) ja ratkottiin minun kirjoittamani murhamysteeri. Kirjoitan tästä oman postauksensa hieman myöhemmin.
Sen lisäksi minulla on ollut kaksi tapaamista kirjakäsikirjoitukseen liittyen; ensimmäinen oli mentoritapaaminen ja toinen oli lounas esilukijan kanssa. Mentorinani toimii kirjailija Aurora Sainio, joka bongasi projektini somen kautta ja tarjosi palveluaan. Aurora on lukenut käsikirjoitustani ja antanut aivan loistavaa rakentavaa palautetta.
Yksi esilukijoistani on Aalo Vanamo, jonka esikoiskirja Jään kutsu ilmestyy ensi vuonna Otavan alla. Aalo on nyt lukenut käsikirjoitukseni ja omien sanojensa mukaan rakasti sitä. Sain häneltä kullanarvoista palautetta liittyen käsikirjoituksen rakenteeseen.
Parisuhteen hoivaamista
Me päästiin Toten kanssa viime viikolla myös yhden yön parisuhdelomalle, joka oli kaikin puolin aivan ihana. Tuntui todella hyvältä viettää vähän vajaa vuorokausi kahdestaan ja keskittyä toisiimme 100 %. Arjessa meillä on kuitenkin niin monta palikkaa hallittavana, että helposti se parisuhde saattaa jäädä sen kaiken jalkoihin.
Koetaan, että meillä on hyvä tilanne. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta. Me ei juurikaan riidellä, silloin kun riidellään siihen on jokin konkreettinen syy, kuten väsymys. Vaikka meillä on moni rakennuspalikka kohdillaan ihan luonnostaan, niin silti tällainen pieni panostus teki todella hyvää. Sitä muisti taas, miten upean tyypin olen onnistunut löytämään rinnalleni.
Lasten kanssa me hämmästellään joka päivä miten isoja ja upeita tyyppejä meillä on. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta etenkin nämä isommat saavat minut hämmästymään monta kertaa siitä miten viisaita ajatuksia heillä on. Olen tavattoman ylpeä jokaisesta.
Samaan aikaan sekoilun määrä kolmen lapsen kanssa on ollut aikalailla vakio. Oon kuskannut unohtuneita uimakamoja uimahallille, ollaan etsitty avaimia ja täyttänyt jos jonkinlaista lippulappua, yleensä vähän liian myöhään. Oon kuulustellut molemmilta koululaisilta espanjaa ja he ovat korjanneet mun ääntämystä. Ei ole muuten ihan helppoa kuulustella sellaista kieltä, josta osaa ehkä kaksi sanaa ja nekin tulee lausuttua päin v**tua. 😂
Puhuttiin Toten kanssa, että kohta tuo meidän nuorin on saman ikäinen kuin keskimmäinen silloin kun Totte tuli meidän elämään. Enää lapsiarki ei ole niin uutta ja ihmeellistä kuin näinä kuopuksen ensimmäisinä vuosina. Hänkin muuttuu koko ajan omatoimisemmaksi ja taitavammaksi. Tämän hetken uusin hitti on Ryhmä Hau. Onnistuttiin löytämään kirppikseltä Vainu-pehmolelu, joka kulkee tällä hetkellä mukana ihan joka paikkaan.
Sen lisäksi taaperoa kiinnostaa valtavasti kokkaaminen ja leipominen ja hän on aina valmiina auttamaan. Tässä on saanut itse harjoittaa melkoisesti kärsivällisyyttä ja luovuutta, kun pienet sormet on yrittäneet tunkea milloin mihinkin sekaan.
Olen tosi iloinen, että olen saanut kirjoitettua tässä kuussa blogia enemmän kuin kertaakaan tänä vuonna! Rytmi on alkanut viimein löytyä uudelleen. 💖 Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kuukauteen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Hurja hiusten värjäys ja vaatekaapin siivousta
Mihin viime viikko oikein hävisi? Meillä on taas kaikki kolme lasta kotona ja tuntuu, että päivät menevät pikakelauksella. Sen lisäksi olen ollut viime viikkoina paljon kotona lasten kanssa, joten kädet ovat olleet täynnä työtä. Ja niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin syysflunssat ovat rantautuneet meille, jonka vuoksi täällä on olleet kaikki lapset vuoron perään kipeänä ja itse siinä välissä. 😅
Värjäsin muuten loppuviikosta hiukset. Aloin viime keväänä värjäämään uudelleen hiuksia melkein kymmenen vuoden värjäystauon jälkeen. Aloitin mielestäni melko maltillisesti sellaisella oranssiin taittavalla värillä. Nyt haaveilin sellaisesta syvästä tummanpunaisesta hiusväristä, mutta lopputulos oli tumma, kirkas pinkki. Ei ihan mitä hain. Tässä on ollut totuttelemista. Muutaman pesukerran jälkeen se kirkkain pinkki on onneksi taittunut ja nyt väri alkaa tuntua ihan omalta.
Oma hiusfilosofiani on ollut nuoresta pitäen ”hiukset kasvaa takaisin” – olen kokeillut vuosien aikana jos jonkin näköistä hiustyyliä. Kuusitoistavuotiaana ajelin pääni kaljuksi, ja äiti lohdutti päiväkodissa muita vanhempia: ”Ihan hyvä siitä meidän Jennistä tuli, vaikka leikkasi pään kaljuksi, joten ei teidän Pirkko-Petterillä ole hätää, vaikka hän leikkasikin otsatukan ohimolle.”
Viime viikolla vietettiin lukutaidon päivää ja samalla päiviteltiin Suomen laskevia PISA-tuloksia. Minusta on äärimmäisen surullista, että joka neljäs lapsi ei opi lukemaan kunnolla. Olen sanonut monta kertaa, että suurin saavutukseni äitinä on ollut se miten olen saanut omat lapseni innostumaan lukemisesta. Koululaiset lukee sujuvasti itsenäisesti vaikeitakin kirjoja, mistä olen käsittämättömän ylpeä. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksensa.
Viikonloppuna
Viikonloppuna ehdittiin viettää myös rauhassa aikaa perheen kesken. Lauantaiaamun tehtiin lasten kanssa marjarahkaa aamupalalle ja Totte leipoi tuoreita sämpylöitä. Me leivotaan nykyään muuten lähes kokonaan omat leivät. Siinä säästää pitkän pennin ja ollaan saatu naapurin lapsilta palautetta, kun meillä tuoksuu aina siltä kuin meillä leivottaisiin. 💖 Mikä on aika kiva palaute kuulla. Myös oma lapsuuteni oli pullan ja sämpylän tuoksuinen, kun meidän äiti leipoi jatkuvasti.
Käytiin viikonloppuna myös kirjastossa. Tehtiin jako, että Totte lähti taaperon kanssa Oodiin touhuamaan ja minä kävin esikoisen kanssa meidän lähikirjastossa, kun isoin kaipasi hetken laatuaikaa äidin kanssa. Tämäkin oli oikein toimiva konsepti. Musta on ihanaa viettää aikaa näiden isojen kanssa. He on ihan uskomattoman fiksuja tyyppejä ja heillä on niin paljon omia ajatuksia. Oli kiva jutella myös kirjoista hänen kanssaan.
Minä lainasin kirjastosta tällä kertaa kirjoja, joiden tutkiminen voisi toimia inspiraationa käsikirjoitukseni kanssa.
Siivosin tässä vaatekaappia ja pistin melkoisen määrän omia vaatteitani myyntiin Vintediin. Olen todennut sen olevan paras paikka myydä nimenomaan omia vaatteita eteenpäin. Tuntuu, että valtaosa vaatteista menee sitä mukaan kun naputtelen niitä myyntiin. Tein eilen peräti neljä keikkaa postiin ja raahasin mukanani paketteja.
Inspiraationa tälle vaatekaapin siivoukselle toimi se, että halusin kerätä nopeasti rahaa erästä kirjoituskurssia varten. Käsikirjoitukseni sai viimeviikolla uuden hylsyn. Tällä kertaa hylkäyksen mukana tuli konkreettinen, rakentava palaute ja ajattelin, että nyt, sen lisäksi, että saan pian palautteet esilukijoilta, kirjoituskurssi voisi olla paikallaan. Sain eräältä kirjoituskaverilta vielä suositukset hyvästä kurssista.
Tässä tällaiset pikaiset kuulumiset viime päiviltä. 💖 Seuraavissa postauksissa luvassa asiaa lasten ja koko perheen lukemisesta, uusimmat luetut kirjat ja asupostauksia.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa