Meidän vauvavuotemme
3
Kuopuksemme täytti vuoden ja sen myötä tämä vauvavuosi on nyt taputeltu. Se pelätty vauvavuosi, josta puhutaan paljon. Meille kulunut vuosi oli aivan älyttömän helppo ja ihana! Ottaisin sen uudestaan koska tahansa. Tämän perusteella saattaisin haluta niitä vauvoja vähintään kymmenen ja meidän vauvat pitäisi laittaa hallitukselle töihin lapsentekotalkoiden keulakuviksi. Johan alkaisi vauvoja tulemaan.
Meillä siis juhlitaan ihan pian beben ensimmäistä syntymäpäivää! Sen kunniaksi kokosin koosteen meidän kuluneesta vuodesta.
Yhteinen vuotemme blogin puolella alkoi postauksella Pikkusisko, jossa tulin kertomaan vauvanhuuruiset terveiset meidän kasvaneelta perheeltä. Olin pimittänyt tähän asti kaikilta vauvan sukupuolen, vaikka mieheni kanssa tiesimmekin sen etukäteen. Fiilistelin raskausaikana aivan huolella kaikkea hennon vaaleanpunaista, vaikka se ei blogissa näkynytkään.
Ensimmäiset päivät kotona meinasivat olla yhtä kaaosta, mutta niistä selvittiin. Vaikka tiedossa oli, että vauva-arki pitäisi opetella uudestaan, niin yllättäen Taapero eli ensimmäiset päivät lähinnä voileivillä, mikä ei asianosaista haitannut yhtään. Hän eläisi edelleen pelkillä voileivillä, jos antaisimme sille mahdollisuuden.
Koska jouduin sairaalaan melko yllättäen, julkaisin viimeiset raskausasukuvatkin vasta kotiutumisen jälkeen. Toisaalta, eikö se synnytyksen alkaminen ole aina yllätys, vaikka sitä odottaa. Minä kuitenkin päädyin osastolle tarkkailuun ja lopulta käynnistykseen, kun vauvan liikkeet vähenivät huomattavasti.
Synnytykseni oli melkoinen kokemus. Se lähti käyntiin pienellä suostuttelulla ja olin lopulta vähällä kuolla, joten meni hetki, ennen kuin minusta oli kirjoittamaan siitä kunnolla. Kun aikaa oli vähän kulunut, niin kirjoitin sekä raskaudestani, että synnytyksestäni.
Ensimmäisissä viikoissa riitti draamankaarta riittävästi, kun minä sain todella rajun rintatulehduksen ja oli päivän verran täysin pois pelistä. Ymmärrän täysin, että jotkut äidit saavat rintatulehduksesta imetyskammon. Onneksi oireita kesti vain päivän ja pääsin seuraavana päivänä jo sushille.
Meidän nelihenkisen perheen ensimmäiset yhteiset juhlat eivät suinkaan olleet ristiäiset, vaan esikoisen pandateemaiset kaksivuotis synttärit. Bebe edusti juhlissa mallikelpoisesti, teeman mukaan pukeutuneena. Ristiäisiä juhlittiin Loppiaisena kappelissa lähellä kotiamme. Paikalla olivat perhe, pari ystävää ja tietysti beben ihanat kummit.
Kun bebe oli kaksikuinen kerroin hieman meidän kuulumisia ja ajatuksia kahden lapsen äitiydestä. Minulle oli vielä tärkeämpää, kuin Little E:n vauva-aikana, pitää kiinni myös omista jutuistani kuten bloggaamisesta. Sen lisäksi olin useampaan kertaan ulkona vauvan kanssa, kuten eräs talvinen päivä iltapäiväteellä. Vaikka puhuin vauvan kanssa liikkumisesta jo Little E:n kohdalla, nyt vasta noudatin omaa neuvoani.
Lastenvaatteet ovat olleet aina lähellä sydäntäni, vaikka en Gugguusta perusta (linkki). Se oli kuitenkin syy jakaa postaus vastasyntyneen vaatevarastosta ja toivoa, että tulevat vastasyntyneen vanhemmat saisivat listasta apua, sekä iloa. Kirjoitin myös ensimmäisten kuukausien nukkumisjärjestelyistä, sekä omat vinkkini ensimmäisiin kuukausiin vauvan kanssa.
Vaikka vauvavuosi on pääsääntöisesti ollut helppo, meillä on ollut ne omat vaikeutemme. Ensimmäisenä ja raskaimpana mielessä pyörii edelleen beben painonnousuongelmat. Sain imetettyä, mutta oma maito ei riittänyt, mikä oli pieni kolaus minulle, kun imetys esikoisenkin kanssa epäonnistui. Tämän lisäksi tällä nuorimmaisella on ollut selkeästi enemmän erilaisia yöhulinoita, kuin Little E:llä aikanaan. Viidenkuukauden hulinat, eivät nimittäin jääneet viimeisiksi.
Talvi kääntyi kevääksi ja bebe täytti puoli vuotta. Silloin meillä muutettiin nukkumisjärjestelyitä ja vauva siirtyi nukkumaan korisängystä pinnasänkyyn. Samoihin aikoihin mietin myös asumistamme tiiviisti kaksiossa.
Syksyn tullessa minun töihin paluuni lähestyi ja myös bebellä alkoi päivähoito. Olimme älyttömän onnekkaita, sillä vauva pääsi samalle perhepäivähoitajalle siskonsa kanssa, mikä ei ole itsestään selvyys. Ennen hoidon aloitusta kirjoitin meidän kokemuksista perhepäivähoidosta. Me järjestettiin B:lle mahdollisimman pehmeä ja kevyt aloitus hoitoon.
Kymmenkuisena bebe lähti kävelemään, mikä saattoi kirvoittaa mamalta muutaman liikutuksen kyyneleen. Samaan aikaan lausuttiin myös ensimmäinen sana, joka oli tietysti äiti. Bebe muuttui melko nopeasti vauvasta touhukkaaksi taaperoksi. Minun puolestani tässä olisi saanut kestää vähän aikaa.
Nyt meillä suunnitellaan täyttä häkää yksivuotis synttäreitä ja ihmetellään mihin tämä vuosi oikein hujahti. Meillä tepastelee ympäriinsä reipas pieni vaapero, mikä tarkoittaa sitä, että juuri nyt meillä vietetään aika aktiivista elämää lasten kanssa.
Tulossa olisi vielä pari postausta tämän vauvavuosi aiheen ympäriltä. Vauvahuuruillaan nyt vielä hetki, kun sen on mahdollista. ♡ ♡
Ihana postaus ja niin suloinen pienokainen. Mukavaa taaperoaikaa!
Voi kiitos. Hän on kyllä ihana. <3
Useful info. Fortunate me I found your site by accident, and I'm surprised why this twist
of fate did not took place earlier! I bookmarked it.