Niin se elokuun puoliväli tuli ja meni. Tuntuu, että tämä arkeen paluu on ollut melko tahmeaa ja verottanut jonkin verran. Oma to do-lista on tuntunut aivan loputtomalta ja siihen tarttuminen haastavalta. Mutta yksi juttu kerrallaan olen onnistunut lyhentämään sitä.

Sen lisäksi tähän kuun alkupuolisikoon on liittynyt kaikki päiväkodin ja koulun aloitukseen liittyvät jutut. Taapero palasi pitkän kesäloman jälkeen taas päiväkotiin ja ensimmäisen viikon alkukankeuden jälkeen se on lähtenyt sujumaan oikein kivasti. Ollaan niin onnekkaita, että meillä on kiva päiväkoti, jossa on pienet ryhmät ja aivan ihanat aikuiset. Voitettiin päiväkotilotossa silloin viime talvena, kun saatiin tämä kyseinen paikka.

Tänä syksynä meillä on myös viides- ja kolmosluokkalaiset, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Katseltiin Toten kanssa kuvia koululaisista ja ihmeteltiin miten pieniä he ovat joskus olleet. Arki näiden isojen tyyppien kanssa on jo melko erillaista, kuin tuon perheen pienimmän kanssa, joka tarvitsee vielä meitä. Toisella koululaisella alkoi tänä vuonna uusi kieli ja toisella uusi aine, historia. Tällä hetkellä minä olen jopa hieman enemmän innoissani tuosta historiasta, joka oli lempi aineeni silloin muinoin.

Ehdittiin ennen koulujen alkua käydä Linnanmäellä lasten kanssa. Toinen isoista pääsi ravaamaan Swingissä ja pienin kävi kaksitoista kertaa autokarusellissa. 😂 Minäkin pääsin pariin laitteeseen hurvittelemaan, mikä oli oikeastaan aika kivaa. En ole käynyt laitteissa vuosiin. Totte sai hoitaa lasten kanssa ne kaikkein hurjimmat laitteet, joissa minulla ei enää hyvinvointi kestä. Vanhuus ei todellakaan tule yksin.

Kirjoituskuulumiset

Kirjakäsikirjoitus on juuri nyt esilukijoiden hellässä huomassa. Olen saanut jo pari palautetta ja vähän lukijoiden fiiliksiä siitä, miltä lukeminen on tuntunut ja palaute on ollut positiivista. ✨ Toki käsikirjoituksessa on edelleen työstettävää ja odotan niitä kriittisiä arvioita, mutta on niin ihanaa kuulla, että pääasiallinen fiilis on ollut positiivinen.

Olen nyt pitänyt vähän sellaista kirjoituslomaa, jonka aikana olen luonnostellut jonkin verran sarjan toista osaa ja lukenut kirjoitusoppaita. Koska englanti ei taivu, olen yrittänyt löytää kehuttuja, suomenkielisiä kirjoitusoppaita. Vaikka olen ahkera lukija ja olen sen myötä oppinut jonkin verran ymmärtämään romaanin rakennetta, ajattelin ettei teoriasta olisi haittaa.

Minulle on läheiset sanoneet, että olen herännyt eloon tämän kirjoitusprojektin myötä ja samalta tuntuu itsestäkin. Tuntuu, että olen löytänyt uudelleen palan itseäni. Kirjailius on ollut se kaikkein pisin ja syvin urahaave ja nyt tuntuu siltä, että mulla on käsissä tarina, jonka haluan tuoda maailmalle nähtäväksi. Kaikki ne harjoitukset, fanfictionit, roolipelit, blogi ja muut ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Minulla on myös todella vahva tahtotila tätä kohtaan. En muista koska olisin ollut yhtä päättäväinen jonkin asian suhteen. Olen ollut innoissani monista asioista, mutta tässä kohtaa se into ja tahtotila on kantaneet aika pitkälle.

Treffeillä

Käytiin kuun alussa myös treffeillä Toten kanssa. Sovittiin yhteisistä lukutreffeistä, eli mentiin kahvilaan lukemaan kirjaa ja tää oli niin ihana treffi-idea. Samaan syssyyn käytiin kirjakaupassa, josta Totte osti mulle kaksi uutta kirjaa. Hän on siis luvannut mulle joka kuukausi yhden uuden kirjan, koska haluaa tukea mun lukuharrastusta. Tässä kuussa hän tosin päätyi kahteen, koska minä en osannut päättää. Mulla on tällä hetkellä tavoitteena saada Sarah J. Maasin kirjat luettua ennen kuin uusin Acotar julkaistaan suomeksi.

Tällä hetkellä luen Alchemised – Piinattua ja se on ollut kieltämättä melkoinen urakka. Olen tahkonnut sitä nyt heinäkuun ja kohta elokuunkin. Nyt loppu alkaa onneksi häämöttää. Olen luvannut itselleni tämän jälkeen vain kivoja, kevyitä kirjoja. 😅

Pian teille olisi luvassa reseptejä ja synttäripostauksia, sillä juhlimme hetki sitten meidän nuorimman 3-vuotisjuhlia. 💖

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Hei hei maaliskuu!

Sairastelua, ihana seurustelu ja muita kuulumisia

MAINOS / KIRJA SAATU ARVOSTELUKAPPALEENA OTAVALTA*

Tänä kesän kirjasomessa on kohuttu Annukka Salaman uutuuskirjasta Villinä viety, joka aloittaa upouuden Villi sydän-kirjasarjan. Tämä on country romanssi suomalaisittain. Kirja vie meidät Vehnälaakson Aurakartanoon, jonne Viola Vennas saapuu nuolemaan haavojaan epäonnistuttuaan rakkaudessa. Hän vannoo pysyvänsä kaukana ongelmista ja ennenkaikkea miehistä, jolloin syrjäinen Vehnälaakso tuntuu oikealta paikalta. Silloin hän ei vain ollut vielä tavannut naapuritalon komeaa Lukaa.

Kesän kuumin

Annukka Salama on tunnettu nuorille suunnatuista kirjoistaan ja tämä on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja. Ja voi pojat, millaisen kirjan Annukka on onnistunut kirjoittamaan! Minä en voinut laskea tätä käsistäni, kun olin sen ensimmäistä kertaa avannut. Luin tämän suurinpiirtein vuorokaudessa.  Yöllä piti lopettaa ihan vain koska pelkäsin, että nauramalla ääneen herätän vieressä nukkuvan kolmevuotiaan. Minun mielestäni kirja oli todella hauska ja ennen kaikkea kuuma!

Aurakartanon Viola, oletko sä mustasukkainen? Mitä sulla ikinä oli mielessä, se saadaan kyllä järjestymään.”

Koska kirjaa oli markkinoitu kesän kuumimpana kirjana, minulla oli joitain ennakkoajatuksia. Ensimmäinen ajatus oli, että onko kirjassa pelkkää panemista? En ole vielä lukenut yhtään cowboy romanssia ja oma mielikuvani niistä on se, että niissä on enemmän näitä spicyja kohtauksia. Mutta tämä on pelkkä mielikuva. Annukka ainakin todisti tämän vääräksi, tarina ei ollut pelkkää panemista, vaikka jännitettä olikin ja kirjasta löytyi myös ihan oikea juoni, jonka osia seksikohtaukset olivat.

Olen puhunut viimeaikoina paljon omien seuraajien kanssa nimenomaan näistä spicykohtauksista ja yleinen mielipide on, että vaikka niitä toivotaan tarinoihin, niin niitä ei saa olla pelkästään sen spicyn vuoksi. Kaikki olivat sanoneet, että sen spicyn täytyy viedä juonta jollain tavalla eteenpäin ja olla osa hahmojen kehityskaarta. Se on myös oma tavoitteeni kirjoittajana.

Minulle tämä oli ehdottomasti yksiä kesän parhaita kirjoja. 🌶️ Rakastin sitä. Se oli hauska, kuuma ja tosi samaistuttava. Koska olen itse kasvanut hevostilalla ja pyörinyt lapsuudessa myös kaverin maitotilalla, tässä oli todella paljon samaistumispintaa. Omissa mielikuvissa olin jälleen siellä Limingan lakeuksilla, jossa olen kasvanut. Ja vaikka tuli mietittyä miten siinä sianpissan hajussa voi kukaan rakastua, niin ihan hyvin se sujui Violalta ja Lukalta.

Suosittelen kirjaa sinulle joka…

• Tykkäät country romansseista.
• Haluat tutustua country romanssien maailmaan.
• Tummat ja tuliset miespäähenkilöt kiinnostaa.
• Olet kasvanut maalla.
• Haluat nauraa.
• Haluat lukea jotain todella kuumaa. ❤️‍🔥🌶️

Tähtiarvio:  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Chiliasteikko: 🌶️🌶️🌶️

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Mitä kirjoja luin helmikuussa ja maaliskuussa 2026

Mitkä oli maaliskuun parhaat?