Käsikirjoitukseni sai uuden hylsyn – Mitä sille kuuluu juuri nyt
0
Aloitin käsikirjoitukseni kirjoittamisen ja työstämisen marraskuussa 2025, ja ensimmäinen raakaversio valmistui tammikuussa 2026.
Kirjoitan romantasiaa, joka yhdistää romantiikan ja fantasian, mutta haluan tuoda mukaan perinteisiä korkeanfantasian elemettejä, joita genressä harvoin näkee. Tämä on kunnianosoitus niille tarinoille, joiden parissa olen itse kasvanut ja jotka ovat johdattaneet minut kirjoittamisen pariin.
Tarinani kertoo nuoresta, puoliverisestä, joka pelastaa tuntemattoman haltian hengen, josta on jostain syystä nähnyt unta. Tämä syöksee päähenkilön elämän raiteiltaan ja pakottaa hänet mukaan tapahtumiin, jotka liittyvät hänen omaan syntyperäänsä.
Tammikuussa en tiennyt sitä, millaista muokkausta käsikirjoitus tulisi käymään läpi. Olin jo silloin varma, että tarinassa on valtavasti potentiaalia. Olen edelleen samaa mieltä – itse asiassa se potentiaali on kasvanut jokaisella muokkauskierroksella. Tällaista tarinaa ei ole Suomessa vielä nähty.
Tarinassani oli potentiaalia ja nykyään sitä on vielä enemmän kun niin moni asia on muuttunut. Käsikirjoitukseni on käynyt läpi yhden laajemman kustantamokierroksen ja sen lisäksi olen lähettänyt sen pariin paikkaan erillisestä pyynnöistä. Tähän mennessä käteen on jäänyt pelkkiä hylsyjä, joista viimeinen tuli noin kaksi viikkoa sitten.
Vaikka osa hylsyistä on kirpaissut melko syvältä, niin nyt ymmärrän aika hyvin mistä syystä ne ovat tulleet. Tarina ei ole valmis ja siinä on yksi iso vika.
Uusi vaihe: Käsikirjoitus sai mentorin
Käsikirjoituksellani on nykyään mentori, Aurora Sainio. Liputan itse mentoroinnin puolesta, koska aina voi oppia niiltä, jotka ovat jo tehneet sen, mihin itse pyrkii. Aurora bongasi minut itse somesta ja tarjosi ohjaustaan: pääsin koeasiakkaaksi hänen uudelle mentorointipalvelulleen, ja minun tehtäväni on antaa palautetta hänen ohjauksestaan. Työstämme siis yhdessä tätä käsikirjoitusta aina kustannussopimukseen asti.
Meillä oli taannoin tapaaminen, ja kolmituntinen kului kuin siivillä käsikirjoituksesta jutellen. Sain kiitosta hyvistä henkilöhahmoista ja toimivasta dialogista. Sen lisäksi käytiin rakentavaa keskustelua romaanin rakenteesta ja siitä, miten kuvailen turhiakin yksityiskohtia liiankin tarkasti. 😅 Tiedossa on siis tiivistämistä ja karsimista.
Sain Auroralta todella hyviä vinkkejä ja tapaamisen jälkeen päädyin vaihtamaan kirjoitusohjelmani Wordiin.
Tapasin viime viikolla myös esilukijani Aalo Vanamon. Kävimme lounaalla ja juttelimme samalla kirjoittamisesta sekä romaanistani. Aalon palaute on ollut kullanarvoista, sillä hän on käynyt läpi ihan samoja vaiheita kuin minä ennen kustannussopimuksen saamista. Meitä yhdistää myös sama genre. Aalo sanoikin, että tunnisti käsikirjoituksestani tiettyjä ongelmia, jotka olivat olleet myös hänen tekstissään ennen sopparia.
Olen ylipäätään uskomattoman kiitollinen kaikesta käsikirjoituksesta saamastani palautteesta. Erityisesti rakentava kritiikki on ollut sitä, joka on vienyt tarinaa eteenpäin.
Aalon suosituksesta päädyin ilmoittautumaan myös ensimmäiselle kirjoituskurssille. Olin miettinyt tätä jo jonkin aikaa ja tutustunut erilaisiin vaihtoehtoihin. Aalon suositus löi päätöksen lukkoon ja nyt olen käynyt näitä kurssimateriaaleja omatoimisesti läpi.
Seuraavat askeleet
Seuraavaksi palaan käsikirjoituksen pariin ja alan uudelleenkirjoittaa sitä. Sain kirjoituskurssilta konkreettisen työkalun tarinan pituuden säätelyyn ja tähtään seuraavaksi maksimissaan 300 liuskaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun editoimaan pois melkein puolet tekstistä, kun nykyinen versio on yli 500 liuskaa.
Tavoitteeni on, että käsikirjoitus pääsisi uudelle kustantamokierrokselle vuoden loppuun mennessä, mutta tämä aikataulu ei ole kiveen hakattu. Aion ottaa kaiken irti mentorin tuesta, kun valmistaudumme yhdessä uutta kierrosta varten.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Miltä syyskuu on näyttänyt
Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella tapahtumarikkaita, vaikka ollaan pääasiassa eletty sitä ihan perusarkea. Siihen on kyllä mahtunut myös tavalliset syksyn sairastelut, kun ollaan oltu kaikki vuoron perään kipeänä. Samaan aikaan oma kalenterini on täyttynyt pikkuhiljaa syksyn tapahtumista, kuten kirjamessuista yms. Olin myös itse kipeänä viime viikolla ja douppasin itseni kaikilla mahdollisilla flunssalääkkeillä, jotta olin terveenä sovituissa tapaamisissa.
Tärkeitä tapaamisia
Meillä oli lukupiirin tapaaminen, jolloin keskusteltiin Hanne Kettusen Orkideahuijauksesta (mainos/arvostelukappale*) ja ratkottiin minun kirjoittamani murhamysteeri. Kirjoitan tästä oman postauksensa hieman myöhemmin.
Sen lisäksi minulla on ollut kaksi tapaamista kirjakäsikirjoitukseen liittyen; ensimmäinen oli mentoritapaaminen ja toinen oli lounas esilukijan kanssa. Mentorinani toimii kirjailija Aurora Sainio, joka bongasi projektini somen kautta ja tarjosi palveluaan. Aurora on lukenut käsikirjoitustani ja antanut aivan loistavaa rakentavaa palautetta.
Yksi esilukijoistani on Aalo Vanamo, jonka esikoiskirja Jään kutsu ilmestyy ensi vuonna Otavan alla. Aalo on nyt lukenut käsikirjoitukseni ja omien sanojensa mukaan rakasti sitä. Sain häneltä kullanarvoista palautetta liittyen käsikirjoituksen rakenteeseen.
Parisuhteen hoivaamista
Me päästiin Toten kanssa viime viikolla myös yhden yön parisuhdelomalle, joka oli kaikin puolin aivan ihana. Tuntui todella hyvältä viettää vähän vajaa vuorokausi kahdestaan ja keskittyä toisiimme 100 %. Arjessa meillä on kuitenkin niin monta palikkaa hallittavana, että helposti se parisuhde saattaa jäädä sen kaiken jalkoihin.
Koetaan, että meillä on hyvä tilanne. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta. Me ei juurikaan riidellä, silloin kun riidellään siihen on jokin konkreettinen syy, kuten väsymys. Vaikka meillä on moni rakennuspalikka kohdillaan ihan luonnostaan, niin silti tällainen pieni panostus teki todella hyvää. Sitä muisti taas, miten upean tyypin olen onnistunut löytämään rinnalleni.
Lasten kanssa me hämmästellään joka päivä miten isoja ja upeita tyyppejä meillä on. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta etenkin nämä isommat saavat minut hämmästymään monta kertaa siitä miten viisaita ajatuksia heillä on. Olen tavattoman ylpeä jokaisesta.
Samaan aikaan sekoilun määrä kolmen lapsen kanssa on ollut aikalailla vakio. Oon kuskannut unohtuneita uimakamoja uimahallille, ollaan etsitty avaimia ja täyttänyt jos jonkinlaista lippulappua, yleensä vähän liian myöhään. Oon kuulustellut molemmilta koululaisilta espanjaa ja he ovat korjanneet mun ääntämystä. Ei ole muuten ihan helppoa kuulustella sellaista kieltä, josta osaa ehkä kaksi sanaa ja nekin tulee lausuttua päin v**tua. 😂
Puhuttiin Toten kanssa, että kohta tuo meidän nuorin on saman ikäinen kuin keskimmäinen silloin kun Totte tuli meidän elämään. Enää lapsiarki ei ole niin uutta ja ihmeellistä kuin näinä kuopuksen ensimmäisinä vuosina. Hänkin muuttuu koko ajan omatoimisemmaksi ja taitavammaksi. Tämän hetken uusin hitti on Ryhmä Hau. Onnistuttiin löytämään kirppikseltä Vainu-pehmolelu, joka kulkee tällä hetkellä mukana ihan joka paikkaan.
Sen lisäksi taaperoa kiinnostaa valtavasti kokkaaminen ja leipominen ja hän on aina valmiina auttamaan. Tässä on saanut itse harjoittaa melkoisesti kärsivällisyyttä ja luovuutta, kun pienet sormet on yrittäneet tunkea milloin mihinkin sekaan.
Olen tosi iloinen, että olen saanut kirjoitettua tässä kuussa blogia enemmän kuin kertaakaan tänä vuonna! Rytmi on alkanut viimein löytyä uudelleen. 💖 Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kuukauteen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa