Pikkujoulu
0
Niin se tonttu muisti käydä tänäkin vuonna muistamassa lapsia pienillä lahjoilla. Pikkujoulu on itselleni ehkä se rakkain jouluperinne lapsuuden kodistani, jossa pikkujoulua vietettiin ihan teini-ikään asti. Kirjoitin tästä postauksen viime vuonna (tästä postaukseen) ja kerroin kattavammin, mistä on kyse.
Omassa lapsuudessani joulukuun ensimmäinen ja pikkujoulu tarkoitti sitä, että vuoden paras aika, eli se joulun odotus alkoi. Siihen aikaan oli ihan normaalia, että jouluun alettiin valmistautumaan vasta ensimmäinen päivä. Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että joulunodotus aloitetaan hyvissä ajoin marraskuun puolella. Näin on ainakin omassa kuplassani. Mutta lapsuudessa siitä pikkujoulusta alkoi oikeasti se vuoden paras aika. Siksi joulukuun ensimmäinen päivä on ollut itselleni niin tärkeä.
Tänä vuonna pieniä paketteja oli kolme. Koska totta kai vauvakin tarvitsee ensimmäisen pikkujoulahjansa. Vauva ei tule tästä muistamaan mitään, mutta tämä oli merkityksellistä itselleni. Myönnän sen.
Isommat lapset osaavat jo odottaa pikkujoulua. Tai ainakin he keksivät heti mistä puhutaan, kun asia mainitaan. Isommat halusivat ehdottomasti jättää tontulle kortin ja joulutorttuja ikkunalaudalle. Tämän he ovat todennäköisesti napanneet jostain sarjasta tai elokuvasta, sillä perinteiseen pikkujouluun ei minun mielestäni kuulu herkkujen jättäminen tontulle. Mutta he olivat todella innoissaan kun tortut olivat kadonneet aamulla.
Vauvalle oli paketissa joulukoriste ja pieni lelu. Isommille oli ”ainakin sata tarraa” kuten kahdeksanvuotias asian ilmaisi. Sen lisäksi oli vähän herkkuja, pari pinniä ja joulukoriste. Vauvan ensimmäinen pikkujoulu oli kyllä merkityksellinen myös siskoille ja he olivatkin ne, jotka vauvan paketin sitten avasivat.
Ihanaa pikkujoulua ja joulunodotusta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ensimmäinen kosmetiikkajoulukalenterini
22. luukku: Meidän uusi jouluperinne ja joulukoriste