Hae
Big mamas home

Raskausviikko 15 (14+0 – 14+6)

Beben koko: Appelsiini

Oireet: Liitoskivut

 

Raskausviikko 15

Olemme virallisesti toisen kolmanneksen puolella. Raskaus siis eteen niin kuin pitää. Tähän viikkoon on mahtunut niin sokerirasitusta, kuin neuvolaakin. Näiden lisäksi liitoskivut ovat lisääntyneet huomattavasti. Yritän liikkua mahdollisuuksien mukaan. Käytiin tällä viikolla uimassakin puolison kanssa, koska sen pitäisi olla hyvä liikuntamuoto juuri liitokivuista kärsiville. Uiminen tuntui pahalta, onneksi vesijuoksu ei. Eli selkeästi altaassa on mahdollista löytää ne vähemmän kivuliaat tavat liikkua. Olen myös harkinnut tukivyön hankkimista.

Vauvan kuulokeskus on kehittynyt, mutta ei täysin. Hän kuulee, mutta ei kovin hyvin. Lisäksi hän näyttää jo pienen, pieneltä ihmiseltä.

Sokerirasitus

Minulla on sokerirasitustestit niin iän, kuin painonkin puolesta. Olin siirtänyt tätä ensimmäistä muutamaan kertaan. Viimeisen siirron tein silloin, kun minulla oli se iso verenvuoto. Ajattelin, että jos tämä on keskenmeno, niin en todellakaan aio kärsiä muuten vaan sokerirasitusta. Minua ei ole ikinä huolettanut tulokset, mutta itse testi on itselleni aika rankka kokemus. Olen aiempina kertoina meinannut sekä oksentaa, että pyörtyä.

Minulla oli sokerirastuksessa aivan ihana labrahoitaja, joka tsemppasi minua kokeen läpi. Ja tällä kertaa minulla ei lopulta edes tullut huono olo ennen, kuin vasta kotona. Kuuntelin sen parituntisen aikana podcasteja ja odotin huonoa oloa, jota ei tosiaan tullut. Olin positiivisesti yllättynyt.

Sain rasituksen tulokset neuvolassa ja arvoni eivät olleet edes värähtäneet kokeen aikana. Ilmeisesti tässä ei siis tarvitse ihan heti pelätä minkään sortin diabetesta. Toki minulla on sitten riesana se raskaus hepatoosi.

Neuvola

Viikon lopulla meillä oli toinen neuvola käynti. Sokerirasituksen lisäksi käytiin läpi muutenkin viime viikkojen kuulumisista. Mehän eletään nyt tosiaan sitä vaihetta, kun olen raskaana, vaikka siltä ei tunnukaan. Vauvan liikkeet ovat edelleen hyvin satunnaisia ja hyvin pieniä, eikä niitä tunnu kovin usein. Mutta itseasiassa, kun kirjoitan tätä, niin vauva on onnistunut potkaisemaan tai huitaisemaan tuntuvasti nyt jo muutaman kerran, kuin osoittaakseen että täällä edelleen ollaan.

Hemoglobiini minulla oli, ei mitenkään yllättäen hieman alhainen. Lukema oli kutakuinkin sama, mitä se on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta. Mutta pitänee ottaa rautalisä taas käyttöön ja katsoa, josko sitä saisi vähän hilattua ylöspäin.

Kuopus oli tällä kertaa mukana neuvolassa ja pääsi näin ollen kuuntelemaan vauvan sydänääniä. Viisivuotiaan mielestä ne kuulostivat hassulta jumputukselta. Vauva karkasi monta kertaa doblerin alta ja ääniä sai etsiä sen vuoksi muutaman kerran uudestaan. Äänet kuitenkin kuuluivat selkeästi. Alan vähän epäillä sitä ensimmäisessä ultrassa näkyvää rauhallisuutta ja pelkäämään, että saan kohta hyvästellä kylkiluuni.

 

Raskaus etenee kaikin puolin niin kuin kuuluukin. Kerroin jo eilen, että puhuttiin neuvolakäynnillä hieman jo synnytyksestä, joka ahdistaa ja pelottaa jo nyt. Siihen on onneksi vielä kuukausia ja alustava suunnitelma on jo tehty. Muuten voin aika hyvin.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Seksi alkuraskaudesta

Raskausviikko 14 (13+0 – 13+6)

Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)

Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)

Raskausviikko 11 (10+0 – 10+6)

Aiemmat synnytykset

Sisältövaroitus: Minulla on ollut kaksi riskisynnytystä, jossa asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Jos koet, että et pysty mahdollisesti lukemaan tällä hetkellä tällaista sisältöä, niin suosittelen skippaamaan tämän julkaisun. Jos esimerkiksi sinun synnytyksesi lähestyy, niin tämä ei ole postaus, jonka ehkä haluat lukea nyt.

 

Olen ollut tänään neuvolassa ja otin siellä puheeksi sen, että synnytys on alkanut nostaa minussa ahdistuksen ja pelon tunteita. Minulla on taustalla kaksi aika hurjaa synnytystä ja ajattelin kertoa teille nyt niistä.

Tämä on erittäin toivottu postaus. Minulta pyydetään säännöllisesti kertomusksia synnytyksistäni, joten vastaan tässä monen toiveeseen.

Esikoisen synnytys

Synnytin esikoiseni vuonna 2015. Olin silloin itse 26 vuotias. Synnytys käynnistettiin laskettuna päivänä hepatogestoosin vuoksi. Käynnistäminen aloitettiin illalla pallongilla. Aamulla minulta puhkaistiin kalvot ja siirryin oksitosiinitippaan synntyssaliin. Tippa laitettiin tippumaan muistaakseni kymmenen aikaan aamulla. Oksitosiinilla aikaan saadut supistukset olivat aivan kaameita. Luonnollisetkaan supistukset eivät ole mitään herkkua, mutta näiden keinotekoisten vuoksi oksensin joka supistuksella. Niitä tuli tiheään, eikä kroppa ehtinyt niihin mukaan. Ja itselläni nämä eivät tehneet mitään. Olinkohan lopulta auki hikiset neljä senttiä, kun supistukset tyssäsivät kuin seinään.

Kuva: Hanna Poikkilehto / Editointi: Minä

 

Synnytystä yritettiin käynnistää melkein vuorokausi, mutta se ei vain käynnistynyt. Seuraavana aamuna minun tulehdusarvoni pomppasivat ja vauvan arvot kielivät pahasta ahdingosta. Silloin lääkäri teki sektiopäätöksen ja todennäköisesti pelasti vauvan hengen. Itse leikkaus meni tosi hyvin ja palauduin niin leikkauksesta, kuin kaikesta muustakin todella hyvin. Käynnistystä ehti kestää noin 36-38 tuntia. En muista ihan tarkkaan kellonaikoja. Noin vuorokauden kärsin niistä äärimmäisen kivuliaista supistuksista.

Olen edelleen hyvin kiitollinen lääkärille ja muulle henkilökunnalle siitä, että he pystyivät tekemään nämä nopeat päätökset.

 

Toinen synnytys

Toinen synnytys käynnistettiin niin ikään myös viikoilla 38+6, kun vauva ei liikkunut kohdussa enää kunnolla. Silloin minulla oli myös hepatogestoosi ja olin ehtinyt olla vuorokauden sairaalassa ennen käynnistyspäätöstä. Kätilöt olivat alusta asti sitä mieltä, että tältä reissulta minä en palaa ilman vauvaa.

Tämä käynnistys aloitettiin myös pallongilla, mutta oli muutoin hyvin erilainen. Pallonki avasi kohdunkaulan illan aikana. Seuraavana päivänä sain hyvin pieniä määriä käynnistävää lääkettä tabeltteina ja kävelin osaston pitkää käytävää edestakaisin koko päivän. Käynnistystä yritettiin hitaasti, koska minulla oli se epäonnistunut käynnistäminen taustalla. Sain nukkua seuraavankin yön osastolla. Seuraavana aamuna heräsin siihen, että vedet menivät ja samalla kertaa minulla alkoi saman tien kovat, tasaiset supistukset. Minut siirrettiin samantien synnytyssaliin.

Supistukset olivat tälläkin kertaa kipeitä, mutta eivät samalla tavalla pakottavia, kuin ne täysin käynnistetyt. Nämä myös oikeasti avasivat minua ja koska ne avasivat, minun oli mahdollista saada myös epiduraali. Olin nopeasti täysin auki, mitä tosin seurasi viiden tunnin odottelu, kun odotimme vauvan laskeutumista oikeisiin asemiin. Eli siis hypin viisi tuntia jumppapallolla ja yritin auttaa vauvaa laskeutumaan. Sitten päästiin ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia. Vauva oli pienessä virhetarjonnassa, joten avuksi otettiin imukuppi.

Ihan hetki vauvan syntymän jälkeen minut kiidätettiin leikkaussaliin. Ymmärsin, että minulla oli jonkinlainen verenvuoto, joka tarvitsi leikkaussalivälineistöä. Jälkeen päin sitten selvisi, että olin menettänyt melkein kolme litraa verta, joista suurin osa oli mennyt synnytyssalin lattialle. Jos kätilöt ja lääkärit eivät olisi toimineet nopeasti, niin tällä kertaa minä olisin kuollut. Jälleen kerran, olen äärimmäisen kiitollinen silloisille lääkäreille ja kätilöille. Tällä kertaa toipuminen kesti vähän kauemmin. Sain toki lisäverta sairaalassa, mutta minua huimasi kuukauden päivät synnytyksen jälkeen.

Mikä tulevassa synntyksessä pelottaa?

Ihan suoraan sanottuna se, mikä tällä kertaa synnytyksessä voi mennä pieleen ja kuka on ensi kerralla hengenvaarassa. Tämä terveydenhuollon nykytila huolestuttaa myös. Onko seuraavassa synnytyksessä riittävästi osaavaa henkilökuntaa, joka pystyy tekemään näitä nopeita, kriittisiä päätöksiä. Entä jos ensi kerralla joku päätös tehdään liian myöhään.

Tästä syystä esimerkiksi suunniteltu sektio tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta. Mutta en haluaisi sektion vaikuttavan lapsilukuuni, mitä se saattaa hyvinkin tehdä.

Sovittiin neuvolassa, että se viimeinen lääkärinkäynti olisi suoraan synnytystapa arvio, jossa voitaisiin miettiä miten synnytys saataisiin vähän turvallisemman tuntuiseksi. Vaihtoehtoja on paljon. Esimerkiksi, jos synnytys on kestänyt x-määrän tunteja, se menisi suoraan sektioon tai jos vauva onkin virhetarjonnassa, niin matka kävisi silloinkin leikkaussaliin. Tämä tuntui minusta hyvältä ajatukselta. Toki voihan se olla, että minä tarvitsen myös pelkopolin apua, kun raskaus tästä vielä etenee ja synnytys lähenee. Toistaiseksi tämä toimintasuunnitelma tuntuu kuitenkin hyvältä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tarina oman sektion taustalla

Miten isosiskot suhtautuvat raskauteen

Seksi alkuraskaudesta

Hyviä uutisia varhaisultrassa