Hae
Big mamas home

33 kysymystä ja vastausta

Useassa seuraamassani blogissa on kiertänyt tämä 33 kysymystä, joka on lähtenyt ilmeisesti liikkeelle kaimani blogista. Minä puolestani bongasin tämän Caritalta. Olen ehtinyt lukemaan jo useamman bloggaajan version ja vastasin nyt itsekin näihin kysymyksiin. En tiedä saavatko vanhat lukijat tästä mitään uutta irti, mutta jos sieltä löytyy uusia, te pääsette tutustumaan minuun kerta heitolla.
33 kysymystä ja vastausta,
Avioliittoja? 
Ei yhtään. Haaveilen kyllä siitä, että menisimme mieheni kanssa naimisiin. Mieheni mielestä se ei ole välttämätöntä nykypäivänä. Haluaisin silti meidän näköiset häät ja haluan myös koko avioliiton. Haluan kutsua miestäni hubbyksi ja haluan olla itse rouva. Häiden ei tarvitse olla isot ja näyttävät, mutta haluaisin päivän olevan jollain tapaa ikimuistoinen. Eniten haluaisin karata. Sillä, jos lähtisin järjestämään pinterest-häitä, stressaisin itseni luultavasti hengiltä.
Kihloissa? 
Tänä syksynä tuli täyteen kymmenen vuotta kihloissa. Jotain siitä minun naimisiinmeno halustani kertoo se, että minä olin se, joka kosi miestäni. Hän oli silloin riittävän hullu vastatakseen myöntävästi. Äitini onnitteli miestäni silloin, pilke silmäkulmassa, sanomalla; ”Otan osaa. Jennillä on vähän tuollainen taiteilijantemperamentti.”
Lapsia? 
Aloitin blogini aikanaan, kun odotimme esikoista. Nyt meillä on jo kaksi ihanaa tytärtä. Little E on ihana, eloisa pian kolmevuotias, joka rakastaa musiikkia ja tanssimista. Baby B on tähän asti kaksikosta rauhallisempi osapuoli, mutta nyt vauvamme on ruvennut näyttämään myös sitä temperamenttista puoltaan. Äitiys on oikeasti parasta elämässäni ja olen todella onnellinen, että pitkän lapsettomuuden jälkeen pääsin lopulta kokemaan sen.
Lemmikkejä? 
Juuri nyt ei ole. Meillä oli vielä reilu vuosi sitten kissoja, mutta he lähtivät viettämään eläkepäiviä anoppini luokse. Kissamme eivät olleet mitään lapsiperheen kissoja, vaan ennemminkin sellaisia ainoita lapsia. He viihtyvät oikein hyvin anoppini hoivissa ja nauttivat täysin rinnoin siitä, että kukaan ei häiritse päiväunia ja ruokakipot saavat olla rauhassa lattialla.
Leikkauksia? 
Kaksi. Lapsena minulta leikattiin nielurisat ja pian kolme vuotta sitten minulle tehtiin hätäsektio pitkän käynnistelyn jälkeen. Olin hereillä, mutta rintakehäni kohdalla meni verho, joka peitti näkymän. Odotin jännityksellä, koska kuulen vauvamme ensimmäisen parkaisun. Sektiosta toipuminen meni hyvin, vaikka olikin pitkä prosessi. Olin kuitenkin todella onnellinen, kun toinen lapsemme syntyi luonnollisesti alakautta. Kuopuksen syntyessä minut kursittiin kyllä kasaan leikkaussalissa, mutta en osaa ajatella sitä leikkauksena.
33 kysymystä ja vastausta,
Tatuointeja? 
Neljä. Pidän tatuoinneista ja voin kuvitella ottavani niitä vielä lisää. Tällä hetkellä minulla on jalassa ja selässä yhdet, sekä käsivarressa kaksi. Selkäni tatuointi on vielä kesken, koska en ole saanut sitä edistettyä. Kunhan taloustilanteemme tästä kohenee, aion palata neulan alle.
Lävistyksiä? 
Tällä hetkellä minulla ei ole lävistyksiä, kuin korvissa. 3 ammuttua reikää ja yksi industrial vasemmassa korvassa. Minulla on kuitenkin ollut useampi lävistys suun alueella, kielessä ja nenässä. Suosikkini oli ehdottomasti kielilävistys ja olisin halunnut pitää sen hamaan loppuun asti, mutta ikävä kyllä se lähti kasvamaan ulos päin. Koko suun alueeni oli kipeä ja nieleminen oli mahdotonta ennen, kuin otin sen pois. En pidä täysin mahdottomana ettenkö vielä joskus ottaisi jotain johonkin. Juuri tällä hetkellä uusia lävistyksiä ei ole suunnitteilla.
Muuttoja? 
Olen muuttanut elämäni aikana vain 6 kertaa. Olen siis selvinnyt aika vähällä. Nyt haaveilen kuitenkin muutosta isompaan kotiin, jossa lapsille olisi oma huone.
Ampunut aseella? 
En ole. Enkä varmasti tule ampumaan. Kaikenlaiset aseet aiheuttavat minussa voimakkaita ahdistusreaktioita. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ’ei koskaan’, mutta tätä pidän hyvin epätodennäköisenä.
Ottanut lopputilin? 
Kyllä. En ole koskaan saanut potkuja työstäni, mutta olen vaihtanut työpaikkaa joitain kertoja. Itse asiassa viimeisimmän työpaikkani irtisanomisaika päättyi juuri viime viikolla. Viihdyin kyseisessä työssä viisi vuotta. Nyt on aika keskittyä uusiin kuvioihin.
33 kysymystä ja vastausta,
Ollut saaressa? 
Kyllä. Meillä ei ollut omaa mökkiä saaristossa, mutta teini-iässä olin mukana seurakuntamme nuorisotoiminnassa ja meidän käytetyin leirikeskuksemme sijaitsi pienessä saaressa. Siellä tuli vietettyä kesäisinkin useampia viikkoja leireillä niin leiriläisenä, kuin isosenakin.
Autosi? 
Ei ole. Minulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Toistaiseksi Helsingissä asuessa olen pärjännyt hyvin ilmankin. En kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tulisin joskus kortin ajamaan. Kun lapset alkavat harrastamaan arki todennäköisesti helpottuisi ajokortin kanssa.
Ollut lentokoneessa? 
Kyllä. En ole matkustanut koneella ulkomaille, mutta reissasin lapsena paljon Helsinki – Oulu väliä, kun vanhempani erosivat.
Onko joku itkenyt vuoksesi? 
Kyllä. Eniten varmasti äitini. Olin hurja teini-ikäinen.
Ollut rakastunut? 
Kyllä. Rakastun joka päivä uudelleen.
Ollut ambulanssissa? 
Jotain kertoja. Esikoisen raskausaikana minulla oli selittämättömiä, kovia kipuja, joita käytiin pari kertaa selvittämässä ambulanssikyydillä.
Luistellut? 
Kyllä. Ensimmäisessä koulussani, joka oli pieni maalaiskoulu, tytötkin luistelivat hokkareilla. Oli pienoinen kulttuurishokki, kun muutimme ison kirkon viereen ja täälläpäin tyttöjen piti luistella kaunareilla. Olin alvariinsa nenälläni jäällä, kun en osannut luistella piikeillä.
Surffannut? 
En ole. Mutta tämä on laji, jota haluaisin oikeasti päästä kokeilemaan.
33 kysymystä ja vastausta,
Ollut risteilyllä? 
Kyllä. Sekä Ruotsiin, että Tallinnaan on tullut matkustettua laivalla. Onko tässä maassa ihmistä, joka ei olisi ollut risteilyllä? Ennen lasten syntymää ja vähän sen jälkeenkin, kävimme mieheni kanssa säännöllisesti Radio Rock risteilyillä kuuntelemassa bändejä. Mies kaipaa näille reissuille, mutta minä voisin siirtyä tässä suhteessa jo eläkkeelle.
 
Ajanut moottoripyörällä? 
Olen muistaakseni ollut pari kertaa kyydissä, mutta en ole itse ajanut. Mies kysy kerran, olisi siisti, jos meillä olisi oma pyörä ja hän voisi kyyditä sillä minua. Totesin, että saman tien voisimme hankkia minulle oman. Jossain vaiheessa haaveilin todella omasta pyörästä.
Ratsastanut hevosella? 
Olen. Kun olen kasvanut hevostilalla, tältä ei voinut välttyä. Mutta olen minä myös harrastanut säännöllisesti ratsastusta ihan oma-aloitteisestikin. Äitipuolellani on edelleen muutama hevonen.
Lähes kuollut? 
Kyllä. Silloin toisessa synnytyksessä repesin pahasti ja menetin 2,6 litraa verta. Siinä oli ilmeisesti ollut hengenlähtö lähellä. Tilanteen vakavuus selkeni minulle vasta viikkoja myöhemmin. Sillä hetkellä vain murehdin sitä, että menetin taas ne ensimmäiset tunnit vauvani kanssa. Onneksi suomessa on niin osaavaa sairaalahenkilökuntaa, että minut saatiin hoidettua kuntoon. Enkä ollut sairaalassa yhtään sen pidempään, kuin normaalisti.
Ollut sairaalassa? 
Kyllä jotain keroja. Viimeisimmät kerrat olivat Kättärillä ja Naistenklinikalla, jolloin molemmilla kerroilla saimme kantaa sairaalasta kotiin myös tyttäremme. Kummallakin kerralla vietimme sairaalassa hieman tavallista pidemmän ajan. Esikoisen paino laski syntymäpainosta niin paljon, että oli parempi jäädä pariksi päiväksi pidempään nostamaan sitä painoa. Kuopuksen kanssa minä jouduin osastolle aikaisemmin tarkkailuun, kun vauva oli laiska liikkumaan. Siellä me sitten pötköteltiin muutaman tunnin välein käyrillä.
33 kysymystä ja vastausta,
Suosikkihedelmä? 
Kiivi, jolle olen lievästi allerginen. 🙁
Aamu vai ilta? 
Ehkä vähän enemmän aamu. Minua ei haittaa herätä aikaisin, kunhan en joudu heräämään liian aikaisin. Illalla saatan kyllä simahtaa sitten todella nopeasti. Minusta on mukavaa mennä aamusta töihin ja päästä illaksi kotiin. Tämän vuoksi lähihoitajan työ ei ole ehkä se kaikkein paras työratkaisu, kolmine vuoroineen.
 
Lempiväri? 
Pehmeä, kaunis harmaa. Harmaa on niin moneen taipuva ja kaunis väri.
Viimeisin puhelu? 
Avomiehelleni.
Viimeisin viesti? 
Watsappissa. Hovikuvaaja lähetti minulle instagramin kuvavirrassa ajelehtineen, pikkutuhman huumorikuvan.
Nähnyt jonkun kuolevan? 
En ainakaan vielä. Tämä on muuten juttu, jota jännitän lähihoitajan työssä. Minä olen erikoistumassa sairaanhoitoon ja huolenpitoon, jolloin todennäköisesti työskentelen sairaaloissa ja vanhusten kanssa. Silloin kuolemaa ei voi mitenkään väistää. Vielä olen onnistunut välttelemään ensimmäistä kuolintapaustani. Eräässä harjoittelussa oli lähellä. Erään osaston potilaan kunto oli romahtanut yllättäen ja hän oli menehtynyt sinä aikana, kun olin viikkovapailla. Kuulin asiasta töihin palattuani.
Kahvi vai tee? 
Molemmat. Kahvi auttaa käynnistymisessä ja jaksamisessa, teetä tulee juotua syksyisin ja talvisin. Nautin molemmista. Aloin juoda kahvia, kun odotimme esikoistamme, mutta minusta on tullut todella nopeasti, todella laatutietoinen. Enää mikä tahansa kahvi ei kelpaa. Rakastan hyvää kahvia ja olen valmis panostamaan siihen. Siksi meillä käytetään oikeastaan pelkästään Nespresson konetta, jota kutsun leikkisästi Fifiksi. Ennen viimeisintä raskautta rakastin tummapaahtoista, mutta raskauden aikana makunystyröilleni tapahtui jotain ja nykyisin uppoaa paremmin pehmeä keskipaahtoinen.
33 kysymystä ja vastausta,
Paras piirakka? 
Vaikka rakastankin makeaa, niin vastaan siitä huolimatta äitini kinkkupiirakan.
Kissa vai koira? 
Ennen olisin vastannut yksioikoisesti kissa, mutta nykyään puhumme mieheni kanssa enemmän koirista. Uuden lemmikin hankkiminen ei todellakaan ole vielä vuosiin ajankohtaista. Mutta katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Sen verran erimielisyyksiä meillä on, että minusta pieni koira olisi ok, kun taas mieheni haaveilee isosta koirasta.
Paras vuodenaika? 
Kevät. Luonto herää henkiin, ilmat lämpenevät, kaikki kiva on vasta edessäpäin. Muissakin vuodenajoissa on paljon hyvää ja näin aikuisena olen oppinut nauttimaan jokaisen vuodenajan hyvistä puolista. Mutta jos pitää nimetä yksi, niin sanon kevät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *