Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa

Siis niin uskomatonta, kuin se on, niin minä toivun täällä edelleen viime viikonlopusta. Tiesin sen olevan rankka rupeama introverttiminälleni, mutta en ajatellut sen olevan näin rankka. Toki tähän vaikuttaa varmasti myös se, että en ole saanut olla kovin montaa hetkeä yksin, mikä lataa akkuni yleensä parhaiten. Lisäki opin, että menneessä viikonlopussa oli selkeästi aivan liikaa käsiteltävää minulle. Oli kaksi hotelliyötä, poikaystävän tuparit ja kuvausreissu. Kaikki edelleen mielettömän kivoja juttuja, joista en olisi halunnut luopua mistään, mutta selkeästi minua kuormittavia. Tähän päälle poikaystäväni tuli vielä pariksi yöksi minun luokseni, joten en ollut hetkeäkään yksin.

Jokaisen tapahtuman välissä olin eräänlaisessa valmiustilassa. Pakkasin ja purin laukkuja, silitin ja sovitin vaatteita, katsoin kelloa, koska pitää lähteä. Siihen päälle se, että jouduin olemaan ihan koko ajan sosiaallinen, jonkun tai joidenkin kanssa. Tämä on selkeästi erityisen kuormittavaa minulle ja toipuminen vie aikansa.

KUVA: Heidi / EDITOINTI: Minä

Olen vitsaillut poikaystävälleni, että millainen shokki se tulee olemaan hänelle, kun hän muuttaa keskelle pikkulapsiarkea. Mutta tulee yhteenmuutto olemaan shokki myös minulle, joka olen tottunut olemaan osan viikoista aivan yksin ja sitten minun pitäisi jakaa koti ja koko arki toisen ihmisen kanssa. Mielessä itseasiassa jo kävi, että pystyttäisiinkö vain asumaan eri osoitteitteissa. Mutta meidän tulevaisuuden toiveet ovat sen sorttisia, että yhteinen koti on kaikkein käytännöllisin vaihtoehto.

Omien tarpeiden huomioiminen

Pidin itseäni vuosia ekstroverttina, koska nautin ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisista tilanteista. Jossain vaiheessa mietin myös, olisinko ambivertti. Mutta kun luin määritelmän siitä, että introvertin akut latautuvat parhaiten yksin ollessa ja sosiaalliset tilanteet kuluttavat, vaikka niistä nauttisikin, totesin olevani pesun kestävä introvertti. Tietenkään ihmisiä ei voi kovin tiukkaan lokeroida. Asiat eivät ole joko tai silloin, kun on kyse ihmisyydestä. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu paljon harmaan eri sävyjä. Mutta kun olen oppinyt ymmärtämään tätä puolta itsessäni, olen oppinut myös ottamaan sen huomioon paremmin. Ehkä en aja itseäni uuteen burn outtiin nyt, kun edellisestä on vasta toivuttu.

Minua harvoin harmittaa kauaa aikaa se, jos joku kivakin juttu peruuntuu, koska olen monesti helpottunut jos saan olla yksin. Ja kuten sanottu, saatan väsyä kaikesta kivastakin ja palautuminen ottaa oman aikansa. FOMO ei minua vaivaa.

Viime viikonloppu oli todella hyvä muistutus sille, että en voi ahtaa kalenteriani täysin täyteen. Tarvitsen rauhaa, hiljaisuutta ja aikatauluttomuutta vastapainoksi kaikelle muulle. Olen vitsaillut, että tarvitsen kaiken sosiaallisen jälkeen pimeän, hiljaisen rauhallisen huoneen, jossa voin maata ja latautua 24 tuntia kerrallaan. Välillä tuntuu, ettei tämä ole vitsi.

Jatkossa yritän muistaa sopia yhden menon per viikonloppu. Se on kuitenkin loppujen lopuksi ihan riittävää. Koko aikaa ei tarvitse olla menossa ja tekemässä, varsinkin silloin kun se kuormittaa. Oma burnouttini opetti sen, että ihan kaikkea ei tarvitse jaksaa verenmaku suussa. Oma burnouttini johtui hyvin paljon siitä, että jatkoin hampaat irvessä elämäni elämistä, silloin kun olisi pitänyt hidastaa ja rauhoittua, ottaa aikaa itselleni.

Tuleva viikonloppu otetaan lasten kanssa ihan rauhoittumisen kannalta. Lupasin lapsille hyvää ruokaa, erikoisjälkkäriä, metsä- ja puistoretkiä ja niillä mennään. Mutta ei kuitenkaan pakottamalla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö

Miten voin juuri nyt?

Asioita, jotka tuottavat minulle iloa