Hei hei maaliskuu!
0Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.
Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.
Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*
Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.
On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.
Isojen lasten vanhempana
Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.
Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.
Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.
Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.
Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.
Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.
Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Miten vähennetään ruutuaikaa lapsiperheessä
Hei ihana! 🩷 Havahduin meidän perheen ruutuaikoihin kun uudet kansalliset ruutuaikasuositukset julkaistiin. Näiden suositusten mukaan alle kaksivuotias ei tarvitse ruutuaikaa ollenkaan ja isommillekin sitä suositellaan vain tunti. Älypuhelinta ja somea ei suositella alle 13-vuotiaille. Meidän lapsille tuli ruutuaikaa ihan mahdottomia määriä ja tämä isoksi osaksi siksi, että me aloitetiin aamu tv:llä.
Aamun lastenohjelmat ovat jääneet meille tapana ajalta kun oli todella uupunut ja keskenään isompien lasten kanssa kun he olivat vielä ihan pieniä. Sain aamulla levättyä ihan himpun verran pidempään kun lapset katsoivat aamun lastenohjelmia. Tämä helpotti ihan valtavasti, koska olin pahimmillaan niin uupunut, että sängystä ylös pääseminen oli haastavaa. Sen jälkeen aamun lastenohjelmat vähän niin kuin jäivät tottumuksena.
Ruutuajan karsiminen
Kun sitten aloin pohtia sitä miten ruutuaikaa saisi vähennettyä niin mietin millainen taistelu siitä tulisi isompien kanssa, kun he joutuvat luopumaan ns saavutetuista eduista. Positiiviseksi yllätykseksi keskustelu asiasta meni paremmin kuin hyvin, koska tarjosin lapsille perusteluja. Olen pyrkinyt ihan alusta asti perustelemaan lapsille kaikki päätökseni, jotta he ymmärtäisivät juurisyyt sen takana miksi asioita esimerkiksi kielletään. Se on myös pakottanut minut itseni pohtimaan sitä kiellänkö jotain vain sen takia etten siinä hetkessä jaksa vai onko sille ollut jokin oikeasti hyvä syy.
Keskustelusta seuraavana aamuna päätettiin jättää aamun lastenohjelmat pois. Niiden tilalla me luetaan, leikitään ja piirretään yhdessä. Me aikuiset päätettiin samalla kertaa, että pyritään siihen ettei avata somekanavia ollenkaan aamun ensimmäisenä tuntina. Omaan hyvinvointiprojektiini kuuluu muutenkin se, että valitsisin yhä useammin kirjan skrollaamisen sijaan. Samalla se on esimerkin näyttämistä lapsille.
Koululaisten kanssa
Samaan syssyyn tarkastin koululaisten kännyköiden ruutuajat. Toisella olikin hyvin maltillinen, mutta toisen kanssa piti käydä tilanteesta ihan keskustelua ja sen vuoksi muokkasin asetuksia hieman. Lapsilla on kännykässä käyttöaika, jonka sisällä on kaikki muut sovellukset paitsi puhelut ja perus viestit, jotta aina saa yhteyden vanhempiin, vaikka päivittäinen käyttöaika olisi mennyt. Heidän koulullaan ei ole saanut missään vaiheessa käyttää kännykkää vaan se on pidetty aina koulupäivien ajan repussa.
Jos ei oltaisi jo hommattu isommille älypuhelimia niin oltaisiin varmaan odotettu vielä pidempään. Kuopuksen kanssa tehdään kännykkäasiassa varmasti ihan eri tavalla, kun ollaan tähän mennessä toimittu. Tämä on muuten asia, jonka oivalsin joitain vuosia sitten, eli lasten kanssa ei tarvitse toimia samalla tavalla. Moni asia tulee esikoisen kanssa täysin uutena ja hänen kanssaan minä harjoittelen myös omaa äitiyttä. Jos nuorempien kanssa tulee asioita, joissa haluan toimia eri tavalla se on täysin ok. Eli kuopus tuskin saa kännykkää kakkosluokalla.
Miten on mennyt
Nyt arkea ilman aamun lastenohjelmia on kulunut pari viikkoa ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen todella hyvin. Viikonloppuisin saatetaan katsoa hetki lasten ohjelmia mutta ei todellakaan yhtä kauan kuin ennen ja me aikuiset pyritään parhaamme mukaan näyttämään esimerkkiä tässä. Onneksi olen itse löytänyt lukemisen uudelleen, joten tämä on helppoa.
TV on ollut meillä huomattavasti vähemmän päällä eikä muutos ole tapahtunut ainoastaan aamuissa, vaan se on vaikuttanut ihan koko päivään. En olisi uskonut että muutos olisi näin iso.
Olisi kiva kuulla herättikö nämä uudet ruutuaikasuositukset teillä keskustelua tai teittekö muutoksia?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa