Vappusuunnitelmia
0Niinpä vietin lauantai-iltani villasukissa, vilttiin kääriytyneenä ja join teetä, sekä itkeä vollotin Tähtiin kirjoitetulle virheelle.
Mieletöntä maanantaita murut. Miten teidän viikonloppunne sujui. Meillä se meni aika normimeiningeissä (olin sunnuntaina töissä). Mitä nyt työkaverini onnistui manaamaan minulle jonkun hitsin kevätflunssan. Olin ihan terve, kunnes hän alkoi puhumaan siitä. Aloin miettiä, olenko kenties töissä voodoomummon kanssa. Niinpä vietin lauantai-iltani villasukissa, vilttiin kääriytyneenä ja join teetä, sekä itkeä vollotin Tähtiin kirjoitetulle virheelle. Nenä vuoti muutenkin, joten homma meni samalla niistämisellä.
Lauantaina käänsin myös makuuhuoneen järjestyksen täysin ympäri sisustushepuleissani. Minulla on tulossa lähiaikoina yksi sisustamiseen liittyvä yhteistyö, jonka suunnittelu toimi lähtölaukauksena näille hepuleille. Siitä lisää sitten aikanaan.
Sain myös viimein katsottua Game of Thronesin viimeisen kauden ensimmäisen jakson. Tiedän, melkein kolme viikkoa myöhässä. Yksi työkavereistani, joka on vannoutunut GoT-fani, on paheksunut minua avoimesti tämän ajan. Hän taisi olla vähintään yhtä ylpeä minusta, kuin minä olin itsestäni, saatuani viimein katsottua ensimmäiset jaksot. Vaikuttaa hyvältä, mutta en ole kyllä yhtään valmistautunut sarjalle tyypilliseen raakuuteen. Pitää taas koota itsensä, jotta saan sarjan katsottua. Hirvittää jo valmiiksi se, että sarjassa nähdään pisin koskaan kuvatta taistelutilanne.
Tällä viikolla on vappu. Itse olen odottanut sitä enemmän, kuin pääsiäistä. Koska minulla on vapun yhteydessä pitkät vapaat ja odotan sitä, että saan viedä tytöt vapputorille. Lupasin heille munkkikahvit (-mehut) jossain kivassa kahvilassa ja he saavat valita itse vappupallot torimyyjältä. Me teimme vastaavanlaisia reissuja Oulun vapputorille omassa lapsuudessani. Me kävimme samalla reissulla myös pitsalla eräässä tietyssä pitseriassa, jossa emme sitten muuten käyneet. Odotimme näitä retkiä veljeni kanssa, kuin kuuta nousevaa ja koska olen vappuna vapaalla, haluan tarjota myös meidän tytöille vastaavan kokemuksen.
Jos vappupäivänä sataa vettä vaakaan, kuten viime vuonna, juoksemme lähimarkettiin hakemaan palloja ja munkkeja. Kuten viime vuonna. Katsomme kotona jonkun hyvän elokuvan ja syömme itsemme kipeiksi. Olemme nimittäin suunnitelleet vappupäivän ateriaksi hodaribuffettia tai hampurilaisia. Pitänee vielä tiedustella tytöiltä ennen kauppareissua, kumpia he haluavat syödä. Little B todennäköisesti vastaa; ”Munia” (tätä hän on hokenut pääsiäisestä asti), mutta 3-vuotiaalta voi jo saada ihan relevantin vastauksen.
Nyt toivon, että tämä flunssa ei tästä pahene. Täytyy pyytää voodoomummoa mutisemaan joku parantava loitsu. Viettäkää ihana vappu.
Instagram ennen ja nyt
Mutta moni kuva on, onnettoman kuvanlaadun lisäksi, pilattu läjäämällä päälle noin viisitoista epämääräistä filtteriä.
Päädyin eräänä iltana selaamaan instagramiani sinne ihan alkuun asti. Silloin en tiennyt, mitä hyötyä sovelluksesta voisi edes olla, mutta ajattelin kokeilla sitä silti. Niinhän siinä sitten kävi, että Instagramista on muodostunut blogin ohella tärkein kanavani.
Liityin Instaan vuonna 2016, kun esikoisemme oli alle vuoden ja vietin vielä ensimmäistä vauvavuotta. Olin silloin kirjoittanut blogiani vajaan vuoden ajan. Osassa silloin postatuissa kuvissa oli jo pientä näkemystä ja potentiaalia. Mutta moni kuva on, onnettoman kuvanlaadun lisäksi, pilattu läjäämällä päälle noin viisitoista epämääräistä filtteriä tai sitten niissä on vain kuvauksellisesti kaikki pielessä.
Täytyy sanoa, että olen iloinen tästä vuosien aikana tapahtuneesta kehityksestä. Aika kauas on tultu siitä kolmen vuoden takaisesta sekasotkusta. En ole vieläkään mikään instaguru, mutta suunta on ollut ainoastaan eteenpäin. Filtterit ovat vähentyneet ja kuvankäsittelytaidot, sekä visuaalinen silmä ovat kehittyneet. Aiheet ovat kutakuinkin samoja. Ja tästä tuli mieleeni Artun ja Natan tekemät postaukset otsikoilla Instagram ennen ja nyt. Ideana on puhtaasti verrata vanhoja julkaisuja tänä päivänä postattuihin.
Valitsin tätä varten ihan niitä ensimmäisiä kuvia ja vertailukohdaksi tänä keväänä otettuja.
Kahvikuppikuvia instassa on näkynyt ihan alusta asti ja tullaan näkemään jatkossakin, ellei kahvi yhtäkkiä lopu maailmasta. Tämä kuva on ihan ok. Suurimman eron näkee ehkä toisenlaisessa perspektiivissä, siinä ettei kahvikuppi olekaan selkeässä pääosassa ja kuvankäsittelyssä. Minulle on viimeisin puolen vuoden aikana kehittynyt hyväksi havaittu tyyli ja tapa muokata kuvia.
Mikä instatili tämä olisi, jos sieltä ei löytyisi selfieitä. Näiden suhteen suurin muutos on tapahtunut oman pääni sisällä. Kun aloin julkaista omia kuviani somekanavissa, olin vielä todella epävarma omasta kropastani ja naamastani. Toki nykyään selfietkin ovat hieman harkitumpia, kuin ennen. Sellaiset spontaanit kännykällä otetut selfiet päätyvät useammin stooriin, kuin feediin.
Instaan ovat päätyneet myös Erikan kanssa otetut ensimmäiset asukuvat. Me ollaan kehitytty yhdessä aivan valtavasti ja otetaan nykyään toisistamme parhaat kuvat, koska kumpikin tuntee olonsa toisen kanssa vapautuneeksi ja omaksi itsekseen. Lisäksi me tunnemme toisemme hyvin ja olemme oppineet, mitä toinen haluaa.
Jokaisella itseään kunnioittavalta somettajalta löytyy feedistään ruokakuvia. Niin myös minulta. Vasemman puoleinen kuva kuvaa hyvin silloista tapaani kuvata ruokaa. Mahdollisimman läheltä. Nykyisin annos on osa asetelmaa, eikä täytä koko kuvaa.
Äiti-ihmisenä kuvaan toki lapsiani ja jaan heistä kuvia someen. Meidän lapsista ei näy tunnistettavasti kasvoja muutamastakin syystä, joita en ala nyt eritellä. Lapsien kuvaamisessa minusta on tullut ehdottomasti luovempi, enkä kuvaa heitä enää vain ylhäältä tai esimerkiksi pelkästään varpaita. Lasten kuvaamisessa, myös kameralla ja kuvaustaidoilla on iso merkitys. Varsinkin, kun omat lapseni ovat kumpikin siinä iässä, että korvat ovat pelkkä koriste.
Kukat ja kasvit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten olen kuvannut niitä aina, paljon. Olen ottanut kuvia kukista itse asiassa jo ennen blogia. Kuva eukalyptyksenoksista on tährähtänyt ja suttuinen, mutta muuten siinä on potentiaalia. Oletko muuten huomannut, että kukkakuvissa suosin #grazyflowerlady-tagia.
Myös erinäisiä ruumiinosia on näkynyt instagramissa, kuten jalkoja, käsiä ja raskausvatsoja. Jalat taitavat viedä määrällisesti voiton, vaikka pallomasua olisi ihana kuvata edelleen.
Siinä missä juon aamuisin ja päivisin kahvia, iltaisin ja kipeänä litkin teetä. Ja toki kuvaan myös teekuppeja. Jälleen vanhassa kuvassa on elementit ihan kohdallaan ja kehityksen näkee oikeastaan kuvankäsittelyssä.
Silloin harvoin, kun ehdin lukea, se pitää ikuistaa. Harry Potterin käsikirjoitus saattaa olla viimeisin kirja jonka olen lukenut oikeasti kannesta kanteen. Äänikirjoja olen sen sijaan kuunnellut myös myöhemmin ja ihan loppuun asti.
Asukuvissa on myös tapahtunut selkeää kehitystä. Kolme vuotta vanha asu sen sijaan on sellainen, että voisin pukeutua siihen edelleen. Jakku ja t-paita minulta löytyy edelleen.
Myös lastenvaatteita on näkynyt instassa säännöllisesti. Niiden suhteen olen löytänyt uusia tapoja kuvata niitä, kuten yllä olevissa kuvissa näkee. Enää en ota pelkkiä flatlay-kuvia.
Oletteko te palanneet vanhoihin instakuviin? Herättävätkö ne kauhunsekaisia tunteita, vai lievää ylpeyttä?
