Ajatuksia uusperheestä
0
Me elämme jännittäviä aikoja, erityisesti lasten osalta. Kuten olen keronut, puhumme ja suunnittelemme kumppanini kanssa yhteen muuttoa. Eli meidän uusperhe alkaa tässä todella muodostua. Enää me ei olla ihan vain pelkästään tyttö- ja poikaystävä, vaan koko ajan enemmän ja enemään uusperhe. Tarkoitus on nyt viettää koko ajan enemmässä ja enemmässä määrin aikaa yhdessä, nelistään. Lapset saavat totuttautua kumppaniini ja siihen mitä tulevaisuus ehkä olisi.
Uuspeheen kasvatti
Minä olen uusperheen kasvatti. Vanhempani erosivat minun ollessani yhdeksänvuotias. Hyvin pian toisella vanhemmallani oli uusi kumppani ja joitain vuosia erosta, myös toinen heistä löysi oman kumppaninsa. Sain elämääni siis aika nuorena bonusvanhempani. Olin kolmetoistavuotias, kun kolmas pikkuveljeni syntyi. Lopulta niitä pikkuveljiä siunaantui se seitsemän. Nuormman kanssa meillä on ikäeroa kahdeksantoista vuotta.
Näin aikuisena voin vain sanoa olevani onnellinen perheestäni. Vanhempien eroon liittyi tietysti sitä surua kun perhe ei ollut enää ”ehjä”, mutta me lapset sopeuduttiin. Ja varmaan osittain sen vuoksi, että toinen vanhempi löysi todella nopeasti sen uuden kumppanin, toiveet vanhempien yhteenpaluusta eivät olleet oikeastaan realistisia. Minulla on ollut vuosia elämässäni neljä välittävää ja rakastavaa aikuista, mikä oli rikkaus. Kun äidin kanssa hiersi, niin bonusäitini pystyi tarjoamaan minulle tukea, mikä oli onni. Samoin, kun isä asui kaukana, minulla oli bonusisäni, joka kesti sitä tunteiden tuiverrusta ja otti minun tunnemyrskyni vastaan. Samalla hän oli se, joka kuskasi minua tarvittaessa milloin teatterille ja milloin seurakunnalle.
Kuten sanottu, koin olevani onnekas.
Nyt minun lapseni ovat siinä tilanteessa, että heidän elämäänsä on tullut kaksi uutta aikuista. Yksi molempiin koteihin. Oma kumppanini alkaa nyt viettämään yhä enemmän ja enemmän aikaa tällä meidän kanssa, jotta sopeutuminen helpottuisi vähän. Enkä voi olla ajattelematta, miten onnekkaita lapseni ovat.
Meidän vahvuudet
Minun ja kumppanini vahvuuksia on ehdottomasti meidän avoin keskustelusuhde. Me pystytään puhumaan aivan kaikesta ja uskon, että sillä me päästään pitkälle. Väitän, että sama pätee lapsiin. Minulla ja lapsilla on omasta mielestäni hyvä ja avoin suhde. Pystytään puhumaan kaikesta ja minun tavoitteeni on oikeasti vastata heidän kaikkiin kysymyksiinsä rehellisesti ja lasten tasoisesti. Arki on välillä todella hektistä, mutta silti aina kun siltä näyttää ja usein kyllä muutenkin, pysähdyn ja otan aikaa lapsilleni. Harvoin on niin kiire mihinkään etteikö olisi oikeasti mahdollista pysähtyä ja kuunnella lasta. Aikuisten yhteen muutto, vaikka uskon sen tuovan pelkästään positiivisia asioita heidän elämäänsä, on silti todella iso asia. Yritän olla heidän tukemaan mahdollismman paljon.
Uusperhe vai bonusperhe?
Tämä uusperheiden termistö on ollut murroksessa viime aikoina. Meillä, minä puhun uusperheestä, koska se tuntuu itselleni kaikkein luontevimmalta. Aika vähän kuitenkin käytän termiä arjessa. Toki tilanne voi muuttua, kun asumme yhdessä kumppanini kanssa.
Mutta sen sijaan puhun meidän uusista kumppaneista ruotsalaisittain bonus-etuliittellä. Eli puhun bonusisästä ja -äidistä. Olen itse käyttänyt nuorempana äitipuoli ja isäpuoli nimityksiä, mutta nykyään ajattelen, että niillä on vähän negatiivinen viba. Kaikissa saduissa äitipuoli on lapsille nimenomaan se ilkeä äitipuoli. Liekö johtuu tästä. Bonus-etuliite on itsestäni positiivisempi. Koska kaksi välittävää aikuista lisää lasten elämässä, on pelkkää bonusta. Samoin ne bonussisarukset.
Summasummaarum, eli isoja asioita tapahtumassa. Mutta mä uskon vakaasti, että näistä selvitään hyvällä keskustelulla ja ajoittaisella pysähtymisellä. Luin, että uusperheen varsinaiseen muodostumiseen ja sopeutumiseen menee peräti viisi vuotta, joten tämä rupeama on vasta alussa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit