Odotan pahinta
0Tajusin tässä yhtenä iltana, että tällä hetkellä kun meillä menee todella hyvin niin perheenä, kuin parisuhteessa, niin minä pelkään pahinta. En mitenkään jatkuvasti tai tietoisesti. Minulla meni jonkin aikaa huomata tämä. Tajusin sen kun aloin miettiä, mistä ajoittaiset ahdistuksen tunteet kumpusivat.
Väkivaltaisessa parisuhteessa aina hyvää ja onnellista kautta seurasi jonkinlainen mayhemi. Onni ei ollut koskaan ikuista, vaan jossain vaiheessa homma meni aina pieleen. Joskus sellainen hyvä jakso saattoi kestää jopa kuukausia. Niin, että sitä ehti jo ajaitella kaiken olevan hyvin. Mutta lopulta jokainen hyvä kausi päättyi.
Muistijälki
Olen huomannut olevani kireämpi ja odottavani Totelta erilaista reaktiota mitä lopulta saan. Odotan hänen suuttuvan tai hermostuvan. Vaikka hän ei sitä todellakaan tee. Me riidellään nykyään todella harvoin. Silloin, kun riidellään, ollaan todennäköisesti väsyneitä tai nälkäisiä tai jotain muuta. Me ollaan pystytty puhumaan ihan kaikesta. Myös niistä vaikeimmista asioista, vaikka ne eivät ole olleetkaan helppoja. Ja siitä huolimatta pelkään pahinta, vaikka Totte ei ole antanut missään vaiheessa syytä sellaiselle pelolle.
Se on kuitenkin tässä vaiheessa sellaista sisään rakennettua ja opittua pelkoa.
Selkeästi elämäni aiempi kierre on jonkinlaisena muistijälkenä alitajunnassani, kun elimistöni selkeästi odottaa sitä, mikä on ennen tullut väistämättä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että osaan jo itse havainnoida omaa ahdistustani. Enää ahdistus ei vain tule ja valtaa kaikkea, vaan sitä on oikeasti helpompi tulkita ja ymmärtää. On helmpompi etsiä niitä juurisyitä ja sitä, mikä ahdistuksen on laukaissut. Silloin sitä on myös paljon helpompi käsitellä.
Aika pitkän matkan olen saanut kulkea tähän pisteeseen, että nämä ahdistuksen tunteet ovat sellaisia, joita pystyn käsittelemään. Se ei ole ollut kaikein helpoin tie, mutta loppujen lopuksi on ollut sen arvoista päästä tähän pisteeseen. Ja olen mielettömän onnellinen siitä, että saan olla ihmisen kanssa, jonka kanssa saan käsitellä näitä asioita ja olla juuri niin keskeneräinen, kuin oikeasti olen.
Ihanaa alkavaa viikkoa sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Aion ajatella 21 päivää seksiä
Treffeillä
Me oltiin Toten kanssa tiistaina treffeillä. Mikä oli aivan ihanaa. Meidän treffimme sisälsivät tällä kertaa myös plus onen, jonka kanssa piti viettää tovi myös ravintolan leikkipaikalla. Siitä huolimatta meidän treffit olivat erinomaiset.
Totella oli siis vapaapäivä ja meillä oli myös yhden lapsen viikko, joten päätettiin lähteä pienille päivädeiteille. On ihanaa, että meidän tämän hetkinen elämäntilanne mahdollistaa tällaisen, joten otetaan tästä ilo irti nyt kun voidaan.
Me käytiin raskausaikana läpi aika vaikeitakin hetkiä. Olin todella sisään päin kääntynyt ja stressaantuntu. Selkeästi raskaana olo toimi triggerinä vanhoille traumoille, joita en siinä samassa tilanteessa osannut käsitellä. Vaikka järkeilin olevani ihan eri elämäntilanteessa, minulla oli silti sellainen yksin selviämisen ja pärjäämisen meininki koko raskaudessa. Näistä syistä on ihanaa, että ollaan lyödetty uudelleen yhteys toisiimme. Nämä jutut eivät ole mitään itsestään selvyyksiä.
Joten jo tästä syystä kannattaa lähteä treffeille vahvistamaan sitä yhteyttä.
Sushista pizzaan
Meidän alkuperäinen suunnitelma oli mennä testaamaan Oishi 18 ravintola. Rakastetaan kumpikin aasialaista ruokaa ja tämä on ollut kummankin testilistalla. Ongelma tuli ravintolassa, kun tavattiin, että melkein kaikissa susheissa oli merilevää. Ravintolakokemus olisi jäänyt omalta osaltani melko laihaksi. Imettäessä merilevä on nimittäin kiellettyjen ruokien listalla jodipitoisuuksien vuoksi. Päädyttiin siis siirtämään tämä kokemus myöhemmäksi.
Oltiin Katajannokalla ja äärimmäisen nälkäisiä tässä vaiheessa. Bongattiin lähistöltä Via Tribunali, josta itselläni on aiempaa kokemusta ja vaihdettiin ravintola lennosta.
Totelle Via Tribunali ei ollut entuudestaan tuttu, mutta ilmeisesti hän vaikuttui paikasta. Ravintola on todella miellyttävän näköinen ja ruoka on hyvää. Tämä ravintola ei todellakaan ole mikään kebabbila. Vauva testasi ja antoi hyväksynnän ravintolan leikkipaikalle. Lempi lelu oli lopulta kannellinen roskis. Me Oótettiin ruuaksi pizzat ja jälkiruuaksi oikein kelvolliset tiramisut. Vauva nukahti jossain vaiheessa päiväunille ja tarjosi meille hetken kahdestaan.
Käveltiin ravintolalta metrolle, nautittiin auringon paisteesta, lämmöstä ja Helsingistä. Päivä tuntui täydelliseltä. Sen lisäksi olen miettinyt sitä, että viimein ekän sellaista elämää, josta olen haaveillut. Minulla on kumppani, joka nauttii retkistä ja yhdessä tekemisestä yhtä paljon kuin minä. Tai ehkä jopa enemmän. Hän nimittäin jaksaa keksiä sitä yhteistä tekemistä ja patistaa myös minua liikkelle. Minä kun introverttina voisin välillä skipata juttuja ihan vain, jotta voisin olla kotona. Pieni patistus on aika ajoin ihan tervetullutta.
Oli ihanaa olla treffeillä. Myös meidän pienen avecin kanssa. Ehkä me seuraavalla kerralla ollaan liikkeellä kahdestaan. Meillä on käyttämättä vielä baby showereilla lahjaksi saatu ravintolalahjakortti, joka pitäisi käyttää.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Aion ajatella 21 päivää seksiä
Viime aikojen arkisia kuulumisia
Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen