Hae
Big mamas home

Äitiys on ihmissuhde

Tänä äitienpäivänä itselläni on olleet tunteet melkoisen pinnassa. Tästä on ehkä enemmän syyttäminen raskaushormoneja, kuin esimerkiksi Suomen karvasta Euroviisu tappiota. Tuntuu, että olen ollut vähän koko ajan kyynel silmäkulmassa.

Aloin viikonloppuna vähän yllättäen miettiä omaa äitiyttäni ja sitä, mikä se minun punainen lanka vanhemmuudessa lopulta on. Toki, tavoitteena on kasvattaa hyviä ja pärjääviä ihmisiä ja pitää huolta niistä lasten perustarpeista. Mutta sen lisäksi. Mikä on se minun oma kulmakiveni vanhemmuudessa.

Lapsi ei ole velvollinen rakastamaan

Yksi isoimpia oivalluksia vanhemmuudessa on ollut se, että lapseni eivät ole velvollisia rakastamaan minua. He eivät ole minulle minkäänlaista velkaa siitä, että olen halunnut heidät. En voi koskaan käyttää heille korttia ”minä olen teidät synnyttänyt ja kasvattanut”, koska se ei velvoita lapsia mihinkään. Niin surullista kuin se on. Minulla ei ole mitään taikakeinoa, jolla voisin sitoa heidät itseeni ikuisiksi ajoiksi. He ovat aikanaan täysin vapaita tekemään omat päätöksensä ja yksi niistä päätöksistä voi esimerkiksi olla se etteivät he koskaan halua nähdä minua. Ja minulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä se.

Toki, toivon jotain ihan muuta.

Kun mietin tulevaisuuttani ja perhettäni, niin mielessäni lapseni kokoontuvat edelleen isoina luokseni. Me teemme asioita yhdessä. Minä leivon ja kokkaan edelleen koko köörille, koska nautin siitä. Lapset lojuvat sohvalla ja kertovat kuulumisistaan. Me syödään yhdessä. Aikanaan porukka kasvaa mahdollisesti kumppaneilla ja ehkä niillä lapsenlapsillakin. Mutta joka tapauksessa, unelmissani lapset palaavat luokseni yhä uudelleen ja uudelleen ja tekevät asioita kanssani, koska nauttivat siitä. Eivät pakosta.

Äitiys on ihmissuhde

Tämän vuoksi koen, että minulle kaikkein tärkeintä vahnhemmuudessa on luoda hyvä ja vakaa ihmissuhde kaikkiin lapsiini. Se, että olen heidän äitinsä, ei kerro siitä ihmissuhteesta lopulta ihan hirveästi. Äitiys ei ole automaattisesti ihmissuhde, siitä pitää luoda ja rakentaa sellainen. Sitä pitää myös huoltaa, jotta se pysyy hyvänä. Jokaisen lapsen kanssa tämä suhde on erilainen ja jokaisen lapsen kanssa se pitää rakentaa.

Se miten suoriudut äitiydestä, painaa pidemmän päälle vaakakupissa hyvin vähän. Eivät lapset muista myöhemmin sitä, miten sait suoritettua kaikki viikottaiset tehtävälistat.

Tämän vuoksi minä jatkan panostamista näihin elämäni tärkeimpiin ihmissuhteisiin. Vaalin niitä ja lujitan niitä. Olen lapsilleni se turvallinen, läsnäoleva äiti. En siloittele elämää heille valmiiksi. Annan heidän tehdä omia virheitä, mutta seison aina heidän takanaan valmiina puhumaan, tukemaan ja lohduttamaan. Iloitsen heidän onnistumisistaan ja unelmoin heidän kanssaan. Olen aina heidän puolellaan. Ja samalla toivon, että nämä ihmissuhteet kestävät ikuisesti.

Tämä olikin muuten sitten viimeinen äitienpäivä kahden äitinä. Ensi vuonna eri meininki.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tuleva äitienpäivä

Lapsi latautuu läheisyydessä

No sitä perhearkea

Mitä vauvalle pitää hankkia

Äitimyytti

Ekstrovertti ja introvertti parisuhteessa

Me ollaan puolison kanssa puhuttu viime aikoina kovasti siitä, miten erilaisia ihmisiä me lopulta ollaan. Puolisoni on ekstrovertti ja sen lisäksi me epäillään, että hänellä on myös diagnosoimaton ADHD, mikä tuo elämään omat haasteensa. Minä puolestani olen introvertti. Olen luokitellut itseni sosiaaliseksi introvertiksi sillä tapaa, että minusta on kivaa olla ihmisten kanssa ja tavata heitä, mutta kaikki sosiaalisuus myös uuvuttaa minut ja sitä vasten tarvitsen sitten myös rauhaa ja hiljaisuutta.

Miten erilaiset persoonallisuudenpiirteet näkyvät?

Meillä nämä erilaiset persoonallisuudenpiirteet näkyvät arjessa monella eri tavalla. Minä esimerkiksi puhun vain asiaa. Sanon asiat kotona hyvin suoraan, kaunistelematta ja lauseissa kiteytyy se olennaisuus. En ilmoittele perheelleni mitään turhaa, kun puolisoni on taas varsinainen ilmoitustaulu. Sen lisäksi hän puhuu paljon ja keksii sitä puhetta mielellään myös tyhjästä. Hieman huvittavaa on, että minun lapseni ovat selkeästi myös introvertti ja ekstrovertti. Toinen on kuten minä ja kaipaa myös sitä hiljaisuutta ja toinen porisee kuin papupata taukoamatta.

Sen lisäksi, minä tarvitsen aamulla aikaa sellaiseen sosiaaliseen käynnistymiseen. En vain jaksa käydä keskusteluja heti aamutuimaan. Lasten kanssa, varsinkin tämän ekstoriverttilapsen kanssa tsemppaan tässä, koska en koe voivani pyytää häntä olemaan hiljaa vain koska minä en aamuisin jaksa. Puolisoni kanssa, joka on välillä viritellyt keskustelua myös keskellä yötä vessareissun jälkeen, ollaan sovittu, että minä annan merkkejä sitten kun olen valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ollaan myös sovittu, että yöllä ei mielellään puhuta, koska ainakin allekirjoittanut arvotaa enemmän unta, kuin edes niitä lyhyitä keskusteluja.

Miten sovittaa yhteen erilaiset persoonallisuudet

Välillä nämä meidän erilaiset persoonallisuudenpiirteet kolisee yhteen. Nykyään vähemmän, kuin silloin kun oltiin juuri muutettu yhteen, mutta kolisee kuitenkin. Puolisoni on myös sellainen helposti asioista syylistyvä ihminen ja ajattelee monesti, että vika on hänessä. Olen yrittänyt selittää hänelle, että jos minä olen aamuisin ihmishirviö se todennäköisemmin johtuu siitä, että olen väsynyt, sosiaaliset akkuni eivät ole latautuneet vielä kunnolla tai minulla on jotenkin muuten huono aamu. Mikään näistä ei ole hänestä lähtöisin oleva syy. Olen myös ottanut tavaksi, että jos aamu on ollut erityisen vaikea ja se on näkynyt ulos päin, olen pyytänyt myöhemmin anteeksi ja selittänyt mistä se on johtunut, jotta hänen ei tarvits kokea syyllisyyttä minun mielialoistani.

Muutenkin, ollaan todettu, että tässä auttaa kaikkein parhaiten puhuminen ja asioista sopiminen. Ollaan esimerkiksi sovittu, että aamuisin minun kanssani hoidetaan vain ne välttämättömät jutut, koska ne aamut ovat minulle sosiaalisuuden puolesta rankimpia. Ollaan myös kumpikin huomattu, että nyt raskaana minä olen myös entistä enemmän sisään päin ja siihen omaan kuplaan kääntyneempi, mikä todennäköisesti on joku raskaus ja hormonijuttu. Tässäkin ollaan pidetty tärkeänä sitä, että puhutaan ja sanoitetaan niitä omia tunteita.

 

Vaikka me ollaan todella erilaisia ja meillä on eri rytmit ja erilaiset sosiaaliset akut, niin ei tämä yhteiselo ole mahdotonta. Koko ajan me opitaan lisää toisistamme ja meidän tavoista. Meidän arvot on kuitenkin tosi samanlaiset ja meillä on hauskaa yhdessä, mikä on kaikkein tärkeintä. Erilaiset kriisit kuuluvat osana parisuhteeseen ja yhteiseen kasvuun ja siihen yhteen kasvamiseen. Ei voi olettaa, että suhde on pelkkää ruusuilla tanssimista vuodesta toiseen. Enkä vain voi olla korostamatta puhumisen tärkeyttä. Ei me varmasti oltaisi enää yhdessä ilman tätä puheyhteyttä. Ollaan sen verran erilaisia, että tämä suhde olisi karissut jo alkumetreillä karikoille, ilman puhumista.

Toki tästä on myös hyötyä. Minä osaltani rauhoitan menevää puolisoani ja hän patistaa minua ulos ja ihmisten ilmoille useammin, kuin kerran vuodessa.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Uusperhearkea takana kuukausia

Halut missä olette?

Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen

Puoliso ei juo alkoholia minun raskausaikana

Kulmien hiominen parisuhteessa