Olen koululaisen äiti
0
Olen saattanut tirauttaa kyyneleen, jos toisenkin kun mietin sitä, että olen nykyään koululaisen äiti. Esikoinen ei palaa enää varhaiskasvatuksen huomaan, vaan pitkän loman jälkeen seuraava etappi on koulu ja ensimmäinen luokka. Olen siis nyt ihan oikeasti koulaisen äiti. Kesällä, suurinpiirtein kuusi vuotta sitten, koulun aloitus tuntui aivan älyttömän kaukaiselta ajatukselta. Naureskeltiin sille ystävien kanssa, että kohta me sitten päivitellään sitä, mihin aika meni, kun lapset on koululaisia. Nyt, vain silmänräpäystä myöhemmin, tallensin juuri hänen ensimmäisen oman puhelinnumeronsa puhelimeeni. Ja päivittelen sitä, mihin tämä aika meni.
Koululaisen äiti
Edessä on kesä, jolloin harjoitellaan paljon tulevan syksyn taitoja. Kuten kellopuhelimen käyttöä ja yhteydenpitoa, yksin kotona olemista, sekä koulumatkaa, joka pitää syksyllä sitten kulkea itse. Harjoitellaan matkaa, koska meidän päiväkoti ja eskari ovat olleet eri alueella kuin koulu. Edessä on siis myös uusiin kavereihin tutustuminen.
Ihan vähän äitiä jännittää, koska esikoiseni tuntuu niin pieneltä nyt, kun hän aloittaa koulun. Hänhän on siis vasta kuusivuotias. Hän on aivan loppuvuodesta syntynyt ja jos raskaus olisi mennyt yliaikaiseksi, niin hän aloittaisi koulun vasta ensi syksynä. Mikä tuntuu hullulta. Mutta toki hänellä on todella hyvät valmiudet koulun aloitukseen. Esikoiseni nimittäin lukee, kirjoittaa ja laskee jo ja hänen oma huolensa on se, että hän ei osaa vielä kertolaskuja. Joten turhaahan tässä olisi vuotta odotella.
Esikoiseni on uskomattoman tunnollinen ja tarkka lapsi. Ja aika-ajoin huomaan, että hän vaatii itseltään täydellisyyttä kaikessa. Monesti se sitten harmittaa, kun kaikkea ei osaakkaan ihan heti. Yritetään opetella hieman sitä riman laskemista. Kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata täydellisesti heti ekalla kerralla ja on täysin ok harjoitella asioita ihan rauhassa ja se harjoitus tekee mestarin.
Äitiä toki jännittää myös se, että miten paljon tuo pieni lapsi joutuu nyt yhtäkkiä itsenäistymään. Hän alkaa kulkemaan koulumatkansa yksin ja todennäköisesti olemaan myös lyhyitä aikoja yksin kotona. Jälkimmäistä me ollaan jo harjoiteltu kauppareissujen verran. Yksin liikkumista sen verran, että hän on saanut olla kotipihalla yksin. Tänä kesänä reviiriä pitää alkaa laajentaa. Tähän tulee pian tuomaan turvaa Xploran kellopuhelin, joka ekaluokkalaiselle ostettiin. Äitinä minua huojentaa ajatus siitä, että minulla on mahdollisuus saada lapseni kiinni ja päinvastoin.
Sitä ennen nautitaan kesälomasta. Minä toki opiskelen samalla, mutta pyritään kuitenkin tekemään kaikkea kivaa myös yhdessä. Harmi, että meidän kesäloma alkoi sairastelulla. Mutta onneksi sitä on vielä reilusti jäljellä. Tilattiin hänelle tänään tosiaan tuo ensimmäinen oma kellopuhelin ja nyt odotetaan sen saapumista. Palaan tähän asiaan vielä aikanaan, kun laite tulee tutuksi ja kerron, miksi tähän vaihtoehtoon päädyttiin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Haluan lasteni ymmärtävän sukupuolen moninaisuuden
Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää