Oon kolmekymppinen
0
Mä oon kolmekymppinen…
Tämä tuntuu aivan uskomattomalta. Ei pahalta, mutta uskomattomalta. En koe olevani sellainen keski-ikäistynyt täti, jollaiseksi kuvittelin itseni ollessani viisitoista. Jokainen teini taitaa kauhistella vanhenemista ja muistaakseni moni ajatteli nimenomaan kolmekymppistä jo aivan ikäloppuna. Vaikka joku ystävistäni sanoi, että 35-vuotiaaksi ollaan vielä nuoria aikuisia ja sitten vasta aikuisia.
En koe potevani vielä minkäänlaista ikäkriisiä. Päin vastoin koen olevani loppujen lopuksi todella onnellinen. Ne asiat, joilla on todellista merkitystä, ovat elämässäni hyvin ja siitä olen onnellinen.
Itseasiassa, minulla ei ole kovin kummoisia ajatuksia kirjoitettavanani tästä aiheesta. Ajattelin, että pakkohan minun on aiheesta jotain kirjoittaa. Pyöreät ovat kuitenkin aina merkittäviä lehtiä elämässä. Mutta ihan oikeasti, juuri nyt ajatukset ovat aika tyhjät. En pode kriisiä, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Siirryn todella zeninä elämäni seuraavalle vuosikymmenelle.
