Arkikuva 5/52
0
Viikon arkikuvaksi valitsin kuvan, jonka nappasin tällä viikolla aamulenkiltä. Se kuvastaa tätä viikkoa erityisen hyvin. Liitoskipujen vuoksi olen yrittänyt kävellä aiempaa enemmän, sillä liikkuminen on auttanut kipuihin. Tämän kuvan otin matkalla päiväkodista kotiin.
Minä olen hyvin vahvasti sääliikkuja. Eli aurinko ja lämpenevät ilmat houkuttelevat minut liikkeelle paremmin, kuin mikään muu. Satunnaisesti maltan lähteä liikkelle myös huonommalla ilmalla. Mutta olen selkeästi aktiivisimmillani keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvella pesiydyn herkästi kotiin ja liikkuminen jää vähän vähemmälle. Uimaan lähden kyllä herkemmin myös talvella.
Minulla oli tapana silloin, kun oli juuri muuttanut tänne, kävellä aamulla kotiin kuopuksen päiväkodilta ja ajattelin nyt elvyttää tämän tavan. Saan siinä hyvän aamulenkin, raitista ilmaa ja liikuntaa. Päivä lähtee käyntiin kivalla tavalla ja saan lenkistä energiaa koko loppu päivään. Kun käyn lenkin jälkeen kuumassa suihkussa, myös liitoskivut kiusaavat vähän vähemmän. Ulkona ja luonnossa liikkuminen on minulle kuitenkin ennen kaikkea tärkeä tapa rentoutua ja maadoittua. Syksyllä tarottulkitsijani kehotti minua menemään nimenomaan metsään silloin, kun ahdistus iskee.
Oli aivan ihanaa nähdä auringonnousu samalla matkalla, kun olin vienyt nuorimmaiseni päiväkotiin. Enää matka ei ollut säkkipimeä alusta loppuun, vaan sain nauttia niin auringon noususta, kuin auringosta. Siinä oli todella kevään tuntua. En malta odottaa lähestyvää kesää. Vaikka ihan vähän pelkään viimeisillä raskaana oloa kesähelteillä, kun se on ollut aiemmin marraskuussakin tukalaa hommaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
En voi hyvin – Kun oma paino alkaa häiritä
Aloitin tämän puheen viime viikolla Instagramin puolella (@bmhjenni) ja nyt ajattelin ottaa asian puheeksi myös täällä blogin puolella. Eli siis, mulla on paino noussut selkeästi tässä kuluneen vuoden aikana. Olen kärsinyt mielenterveyden vaikeuksista ja viimeiseen vuoteen voimavarat eivät ole riittäneet liikunnasta ja tasapainoisesta ruokavaliosta huolehtimiseen. Todella monet kerrat olen mennyt tasan siitä mistä aita on matalin ja woltti on käynyt kerran jos toisenkin.
Ulkonäköni kanssa olen ihan sinut. Näytän edelleen hyvältä omasta mielestäni ja muiden mielipiteillä ei oikeasti ole väliä. Mutta sen sijaan häiritsee se, että housut puristaa ja enää en voi luottaa siihen, että oman kokoni vaatteet mahtuvat minulle. Sen lisäksi polven vaiva on pahentunut entisestään ja toinen jalka on alkanut myös reistailemaan. Tiedän, että molemmat jalkavaivat helpottaisivat sillä, että saisin pudotettua painoa.
Ja nyt puhun vain ja ainoastaan omasta puolestani. Paino on hyvin henkilökohtainen asia. Minä en ole oikea ihminen neuvomaan ketään muuta tai sanomaan, että jonkun pitäisi pudottaa painoa. Pystyn puhumaan vain omasta itsestäni ja omasta kehostani. Teen asioita, jotka tuntuvat itsestäni hyviltä ja oikeilta. Mutta en voi sanoa, että samat asiat toimisivat muilla. Pitää muistaa, että me olemme yksilöitä.
Uskaltaako tästä puhua?
Aloitin tämän keskustelun hyvin hyvin varovasti Instagramissa. Tiedän, että painopuhe ja painonpudotus triggeröi osaa ihmisistä ja pelkäsin vihapostia DM-laatikon täydeltä. Pelkäsin vähän, että tähän suhtauduttaisiin kuin pissisin kehopositiivisuuden nilkoille. Vaikka edelleen, kyse on omalla kohdallani siitä, että voin paremmin ja polveni ei reistaisi enää niin paljon kuin aikaisemmin.
Sain kuitenkin DM:än täydeltä aivan ihania ja kannustavia viestejä. Moni oli sitä mieltä, että armollinen, avoin ja rehellinen puhe tästä aiheesta on ihan tervetullutta. Kiitos jokaiselle, joka laittoi minulle viestiä aiheesta. Moni tuntuu myös kamppailevan samojen vaikeuksien kanssa ja kokee saavansa minulta vertaistukea.
Tilanne omien mielenterveysongelmien kanssa on vakaa. Olen toipunut burnoutista. Ja no, ahdistuneisuushäiriön kanssa joudun vain elämään, mutta se on hallinnassa. Koen, että nyt minulla riittää voimavarjoa, myös itsestäni huolehtimiseen. Minulla ei ole tavoitepainoa, mutta minulla on toisenlaisia tavoitteita.
10 000 askelta
Pyrin siihen, että saisin joka päivä sen 10 000 askelta täyteen päivässä. Hoitotyössä tämä askelmäärä tuli täyteen mennen tullen ja palatessa. Mutta nyt sen täyteen saaminen on ollut vaikeampaa. 10 000 askelta vaatii minulta melkein joka päivä lenkin ja leikkipuistoon kävelyä lasten kanssa. Nyt se toki on helpmpaa, kun harjoittelemme toisen lapsen kanssa koulumatkaa.
Kotijumppa
Tässä minulla on apuna 30 days challence appi, jossa on kerta kerralta vaikeutuvia treenejä. Se kaikkein helpoin vatsalihastreeni tuntui kyllä, koska en ole jumpannut pitkään pitkään aikaan. Mutta ilokseni olen huomannut, että jo ihan muutamassa päivässä, myös se vatsalihastreeni on helpottunut. Vedän kolmea erillaista jumppaa, jolloin yhteiskesto niille on noin 15 minuuttia päivä. Minun kuntotasollani tämä on erittäin hyvä vaihtoehto.
Pätkäpaasto
Päätin aloittaa myös pitkästä aikaa pätkäpaaston. Olen ollut sillä ennenkin ja koska olen maailman huonoin ihminen syömään aamupalan, niin tämä toimii minulle rytmillisestikin aika hyvin. Vaikeinta on se, että kahvia ei saa juoda aamulla ensimmäisenä, mutta muuten pätkäpaasto sopii minulle. Olen nyt ollut jo kolme päivää pätkäpaastolla ja hyvin on mennyt. Menen nyt hetken aikaa 10:14 rytmillä ja siirryn sitten asteittain 8.16 rytmiin. Viimeisin paasto minulla oli tosin ihan vahingossa sen 16 tuntia jo. 😀
Mutta näillä mennään. Ja kuten kirjoitin, en ole oikea ihminen sanomaan kenellekään miten pitää tehdä. Mutta nämä tuntuvat minulle hyvältä vaihtoehdolta.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kuukautiset sekaisin rokotteesta
Kroppa sekaisin – Hormoniehkäisy tauolle