Hae
Big mamas home

Joulunajan perinteet

Lupasin teille eilen, että kirjoittaisin postauksen meidän joulunajan perinteistämme. Minulle perinteet ovat rakkaita tapoja, joista osa on peruja omasta lapsuudenkodistani. Vielä isompi osa meidän perinteistä on meidän itsemme kehittelemiä ja sellaisia, jotka sopiva meille. Esimerkiksi, meidän on paljon helpompi mennä katsomaan Stockmannin jouluikkunaa, kuin mennä aatonaaton iltana kuusimetsälle. Ja varmasti näitä perinteitä tulee vielä lisää. Koska perinteet ovat parhaimmillaan silloin, kun voi sekoittaa vähän uutta ja vanhaa. 
Muistan omasta lapsuudestani kivoja, hupsuja ja sitten niitä ei niin kivoja perinteitä. Aikuisena olen voinut tässä suhteessa raapia kermat kakun päältä ja ottaa meille ne kaikkein kivoimmat perinteet. Samalla toivon, että meidän tyttäremme jatkavat edes joitain näistä perinteistä. Kuten kerroin, meidän perheen pikkujouluja on vietetty jo isoäitini lapsuudenkodissa ja olisi mieletöntä, jos meidän lapsen lapsemmekin odottaisivat tonttua vierailulle joulukuun ensimmäisenä. 
Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet

Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet
Pikkujoulu 
Aloitetaan siitä, mistä on ollut puhetta eniten. Pikkujoulua vietetään aina ensimmäinen joulukuuta. Olen ymmärtänyt isoäitini puheista, että tämä perinne on lähtöisin Satakunnan alueelta. Pikkujoulun aattona kotiin tuodaan pieni kuusi. Se voidaan koristella tai siihen ripustetaan vain yksi koriste tai olla koristelematta, vähän perinteestä riippuen. Pikkujoulukuusi asetetaan yleensä pöydän päälle, eikä lattialle. Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna, kuusen vierelle on ilmestynyt pienet lahjat lapsille. Lahjat saattavat sisältää pienen kirjeen joulupukin tontulta, pienen lelulahjan ja jotain syötävää, kuten pipareita tai rusinoita. Tämä on ollut jo lapsesta lähtien suosikkiperinteeni. Se käynnisti joulun odotuksen ja siinä oli ihanaa, pientä jännitystä. 
Lasten kuusenkoristeet 
Esikoisen ollessa vähän vajaan vuoden, bongasin tämän perinteen Iinan blogista. Heillä lapset ovat saaneet joka vuosi valita itselleen Stockmannin jouluosastolla yhden koristeen. Kun lapset muuttavat pois kotoa, he saavat tämän kokoelman mukaansa. Ja tämä perinne on todella ihana, joten apinoin sen heti silloin meille. Tänä vuonna esikoinen valitsi glitterillä päällystetyn, leopardikuvioisen pallon ja kuopus huovasta tehdyn hiiriballerinan. 
Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet

Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet

Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet
Stockmannin jouluikkuna 
Tämä on meidän perheen oma pieni perinne, mutta tuskin olemme ainoa perhe Helsingissä, joka tekee tätä. Stockmannin jouluikkuna on legendaarinen ja siltä reissulta nämä tämän postauksen kuvatkin ovat. Meidän tytöt ovat aivan innoissaan joka kerta, kun pääsevät katselemaan kaikkia ihania yksityiskohtia ja liikkuvia elementtejä. Jouluikkunaretkeen olennaisena osana kuuluu kaakaolla käyminen. Eli sen jälkeen, kun on hytisty katselemassa jouluikkunaa, mennään yhdessä kuumalle kaakaolle. Niin tänäkin vuonna. 
Sen lisäksi meidän joulun odotukseen kuuluu piparitalkoot lasten kanssa ja omat pakettitalkooni yhtenä joulukuisena iltana vähän ennen aattoa. Perinne, jota kaipaan erityisesti, on leivinuunissa pitkään paistettu kinkku. Oma isäni paistoi kinkun monena vuona ja sitä kaipaan lähes joka vuosi. Iskän kinkku on parasta ikinä. 
Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet

Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet

Big mamas home by Jenni S. Joulunajan perinteet
Perinne, jonka haluaisin ottaa vielä haltuun, on aattoaamun lahjat. Ilmeisesti perinne on lähtöisin Amerikasta, mutta minä olen bongannut myös sen Iinan blogista. Iinan lasten aattoaamun lahjat ovat sisältäneet juhlamekon illaksi, jonkun kivan kirjan ja esimerkiksi kaakaon purkissa. Minusta tämä perinne on aivan ihana ja ottaisin sen mielelläni haltuun meidän lasten kanssa. Mutta koska meillä jouluateria syödään rennosti kotivaatteissa, minä voisin laittaa tyttöjen paketteihin esimerkiksi uudet pyjamat kirjojen lisäksi. 
Luulen, että olen unohtanut yli puolet meidän perinteistä. Pienimmät perinteet ovat varmasti niin sisäänrakennettuja, ettei niitä osaa edes ajatella. Nyt muistin nämä. Eristäjän puolelta meille ei ole siirtynyt yhtään perinnettä, sillä hän on elänyt hyvin erilaisen lapsuuden kuin itse. Hän on ottanut kuitenkin ilolla vastaan minun puoleltani tulevat perinteet. Lisäksi, ollaan oltu perhe niin vähän aikaa, että kyllä niitä perinteitä ehtii tässä muodostumaan vielä.
Ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää teille kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *