Mitään ei saa taaskaan sanoa
6Tänään on saanut taas seurata kun nuorten ihailevat miehet ovat levittäneet läskifobiaansa podcastissa. Onneksi nykyään näistä asioista nostetaan meteliä ja huomautetaan. Surullista on, että vaikka asiaa pahoiteltiin, miehet eivät ilmeisesti ymmärtäneet missä olivat tehneet väärin. Taaskaan ei mies saa sanoa mitään.
Läskifobia ja kiusaaminen ovat todella haitallisia. Erityisen haitallista se on silloin, kun nuorten ihailemat julkkismiehet puhuvat näin julkisesti. Se normalisoi lihavien kiusaamista ja sitä, miten on ok puhua. Kun kyse ei ole siitä, että ihmisellä ei saisi olla omia mieltymyksiä parinvalinnassa, vaan toisten ihmisten kunnioittamisessa. Samalla todetaan, että kyllä naiset saavat olla tarkkoja deittaillessa. Faktahan on, että monen naisen standardit ovat siinä, että kunhan ei treffeillä joudu rikoksen uhriksi.
Nämä tyypit ovat nuorten poikien suosiossa. He toimivat mallina muille. Todennäköisesti näitä miehiä seuraavat pojat menevät seuraavaksi kommentoimaan jonkun nuoren tytön videoon tai somekuvaan ”läski”. Juuri eilen Vantaalla, kiusaamisesta seurasi se pahin mahdollinen lopputulos kun lapsi kuoli. Ja tänään ilmestyy podcast jakso, jossa kaksi aikuista miestä näyttää mallia kiusaamiseen. Ei näin. Ihmisillä on muutenkin paha olo. Sitä ei tarvitse lisätä. Kiusaamisen normalisointi on todella suuri ongelma ja jos esiinnyt nuorten suosimalla kanavalla, sinulla on yleisö, niin sinun on mietittävä mitä normalisoit.
Ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen
Painonhallinta ei ole aina yksiselitteistä. Me ihmiset olemme monimutkaisia ja lihavuutta tutkitaan koko ajan enemmän. Ylipaino ei ole automaattinen merkki siitä, että ihmisen elintavat ovat jotenkin huonot. Itse liikun päivittäin ja syön monipuolisesti. Teen, touhuan ja menen lasten kanssa. Aloitan tänä keväänä vielä juoksemisen. Tämän kaiken lisäksi imetän, mikä pitää painoni tällä hetkellä samassa pisteessä.
Jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen ja tietää sen terveysriskit. Sitä ei tarvitse tulla meille kertomaan. Jokainen, joka huutelee yhtään missään sosiaalisessamediassa tyypin 2 diabeteksestä, on yksinkertaisesti vain kiusaaja ja ikävä ihminen. Se on keino tuoda ilmi oma läskifobiansa eikä liity mitenkään oikeaan huoleen. Ei vaikka miten sitä selittelisit.
Koko tämän kirjoituksen pointti on se, että meidän on oikeasti aika puhua toisistamme kunnioittavammin ja lopettaa kaikenlainen kiusaaminen. Varsinkin meidän aikuisten.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Minusta tuntuu, että nykypäivänä näkyy yhä enemmässä määrin ihmisten pahaa oloa ja vihaa muita kohtaan. Veikkaan, että tässä näkyy nykyinen maailmantilanne inflaatioineen ja sotineen. Todella usein se näkyy huonona käytöksenä sosiaalisessa mediassa. Olen viime aikoina saanut keskimääräistä enemmän paskamaisia viestejä blogiin ja Instagramiin. Tiedän myös joidenkin vaikuttajien saavan jopa satoja vihaviestejä päivässä, toinen toistaan törkeämpiä. Puhumattakaan keskustelusta jota käydään Ylilaudalla ja Jodelissa.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt vihapuhetta. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan asiattomuuksia toiselle, jota ei edes tunne? Tai mikä saa vihaamaan tuntematonta niin paljon, että sitä pitää purkaa jossain keskustelufoorumilla? Mikä siinä on takana?
Mikä meitä vaivaa?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että moni näistä netin ryöpyttäjistä on vanhempia ja oletettavasti he pyrkivät opettamaan lapsilleen ettei toisia saa kiusata. Silti pahimpia kiusaajia ovat monesti juuri nämä aikuiset ihmiset. Tämä on äärimmäisen ristiriitaista. Eikä tämä välttämättä edes tapahdu sen anonyymiteetin takaa. Facebookissa kommenttikentät täyttyvät vihapuheesta, jota ihmiset tekevät omalla nimellä ja naamallaan. Jotkut hyödyntävät jopa Tinder-profiilinsa siihen vihapuheeseen. En tiedä saako sillä tavalla kovin montaa matchia, mutta oma mielipide pitää saada kertoa.
Joten mikä kumma meitä oikeasti vaivaa? Mikä siinä on, että ihminen haluaa tieten tahtoen esiintyä kiusaajana?
Minun seuraamiseni on täysin vapaaehtoista. Samoin kaikkien muiden vaikuttajien. Kukaan meistä ei ole pakottanut ihmisiä sisältömme pariin. Jos minun juttuni ärsyttävät, niin siihen seuraamisen lopettamiseen menee jopa vähemmän aikaa, kuin sen ikävän kommentin kirjoittamiseen. Me vaikuttajat emme myöskään ole likakaivoja, johon pahan olon saa kaataa.
Lähes aina, kun ottaa puheeksi vihapuheen, saa kuulla, jos on valinnut julkisen työn, täytyy kestää sen varjopuolet. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse. Vaikka olen valinnut julkisen työn, en ole valinnut saada vihaa niskaani. Jos jonkin pitäisi muuttua, ei se ole minun kova kuoreni, vaan ihmisten käytöstavat.
Olen itse kamppaillut mielenterveyden ongelmien kanssa. Tiedän millaista pahaa oloa ne voivat aiheuttaa. Uskon, että tässä maailmantilanteessa tulevaisuus ei näytä välttämättä kovin valoisalta, mikä tekee elämästä raskaan tuntuista. Mutta ei se keino helpottaa omaa oloa löydy yksinkertaisesti toisten kiusaamisesta. Maailma on täynnä vihaa, eikä se ainakaan vähene tällä tavalla.
En usko, että saan koskaan vastausta otsikossa esittämääni kysymykseen. Mutta toivoisin, että vihan sijasta yrittäisimme levittää ympärillemme enemmän rakkautta ja välittämistä.
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit