Deittailu ja sen ulkonäkökeskeisyys

Minulta pyydettiin kirjoitusta deittailusta tänä aikana, kun kaikki on niin ulkonäkökeskeistä. Deittailu on yksi lempiaiheistani, joten kirjoitan siitä enemmän kuin mielelläni. Sen lisäksi olen pari päivää keskustellut seuraajieni kanssa miesten ja naisten pituuksista ja siitä, onko pituudella mitään väliä parisuhteessa. Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa tästä pituusasiasta. Sillä onko mies pidempi, tai lyhyempi tai saman mittainen, ei oikeasti ole mitään väliä. Minäkin tiedostan sen. Mutta nämä ovatkin sitten niitä mieltymysasioita. Oma miestyyppini on pitkä, parrakas ja tatuoinnit, sekä silmälasit ovat plussaa.

Kun aloitin

Kun aloitin deittailun, olin todella epävarma ja tein profiilin vähän sillä periaatteella, että tyydyn siihen mitä saan. Mikä oli aivan väärä lähtökohta deittailuun. Minulla oli todella huono kehosuhde itseni kanssa, kun olin vuosia kuunnellut kuinka ruma ja vastenmielinen olen. Uskoin todella vakaasti siihen mitä, minulle oli toitotettu, en eronneena löytäisi enää ketään rinnalleni. Itsetuntoni oli siis melkoisen pohjamudissa, kun aloitin deittailun.

Deittailu on nykypäivänä hyvin ulkonäkökeskeistä ja sen tiedostaa kaikki. Kun sovelluksissa mennään ja svaippaillaan menemään pelkkien valokuvien perusteella, paljon jää puuttumaan. Mikään kuva ei kerro ihmisestä kaikkea. Eikä edes viisi kuvaa. Varsinkin, kun katsoo mitä kuvia sinne deittiprofiiliin päätyy. Tämä tosin on ihan oma aiheensa. Kuvista jää puuttumaan kaikki. Ihmisen olemus, ääni, puhetapa, äänensävyt, kaikki. Lisäksi kuvissa näkyvät kuvakulmat ovat yleensä aivan erit, kuin mistä kulmasta deittikumppania lopulta katselen. Tämän vuoksi itse syynään kaikki kuvat todella tarkkaan ja yritän saada mahdollisimman rehellisen käsityksen ihmisen kasvoista. Siitä huolimatta, vasta tavatessa saa kunnon käsityksen juttukaveristaan.

Minä kehottaisin ihmisiä olemaan avoin ja antamaan ihmisille mahdollisuuden. Minä svaippaan oikealle melko löyhin perustein, koska toisen kanssa keskustelukin kertoo enemmän, kuin pelkät kuvat.  Toki minullakin on ne omat mieltymykset, joita kuuntelen, mutta niiden puitteissa. Se, että antaa mahdollisuuden, ei tarkoita välitöntä alttarille kävelyä.

Törkeydet profiileissa

Nettideittailun maailmassa törmää säännöllisesti kaikenlaisiin ulkonäköön viittaaviin törkeyksiin, kuten: “Ei pullukoille” ja “Jos olet sohvaperuna niin svaippaa vasemmalle” ja “Vain hyvännäköisille”. Rehellisesti, en ole koskaan ymmärtänyt tällaista käytöstä. Matchiin tarvitaan aina se, että molemmat osapuolet tykkäävät toistensa kuvista. Näin ollen jo tämä tekee moisesta kirjoittelusta täysin turhaa ja toisten mieltä syyttä suotta pahoittavaa. Myös toisenlaisiin teksteihin törmää. “Tykkään kurvikkaista.” “Naisessa pitää olla jotain, mistä ottaa kiinni.” Nämä ovat minusta ihan yhtä asiattomia, kuin aikaisemmin mainitut.

On eri asia kirjoittaa siitä, että toivoo tulevalta kumppanilta löytyvän samoja kiinnostuksen kohteita, kuin kirjoittaa ulkonäkövaatimuksia.

Ulkonäkökeskeisyydestään huolimatta, deittailu on ollut minulle todella rerapeuttista. Koska en ole s-kokoinen, 179 senttiä pitkä malli, niin todennäköisesti ole välttynyt niiltä kaikkein pinnallisimmilta yhteydenotoilta ja kommenteilta. Siitä huolimatta, olen mahtunut todella monen, todella mukavan miehen mieltymyksiin. Vuosien vähättelyn ja halventamisen jälkeen, olen saanut kuulla olevani kaunis, upea ja haluttava. Minulle tämä on ollut reitti positiivisempaan kehosuhteeseen.

Ei täysin paha

Silti jännitän edelleen treffeille menoa. Mitä, jos mies katsoo minua kerran ja toteaa etten olekaan sitä, mitä hän hakee. Vaikka olenkin enemmän sinut itseni kanssa nyt, niin ne omat epävarmuudet ovat minussa todella syvällä ja ne puskevat esiin tietyissä tilanteissa. Mutta niistä on mahdollista päästä yli. Olen saanut hyvän boostin matkalle parempaa kehosuhdetta, mutta loppu riippuu minusta itsestäni.

Nettideittimaailma ei ole läpeensä paha. Minulla on huomattavasti enemmän hyviä kokemuksia, kuin huonoja. Varsinkin sen jälkeen, kun opin blokkaamaan surutta kaikki törkeyksien heittäjät. Omaa kuorta pitää hieman kasvattaa, täytyy osata sanoa ei ja täysin sinisilmäinen ei pidä olla. Silti, kaikesta huolimatta, siinä on paljon hyvääkin.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne nettideittailusta. Onko siellä jotain, mikä mahdollisesti pelottaa teitä ulkonäkökeskeisyydessä? Millaisia kokemuksia teillä on?

-Jenni

Lue myös

Sanat joita en kaivannut eron jälkeen

Asioita, joita olen oppinut nettideittailusta

Ei tuollainen ruma läski löydä ketään

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok