Sukunimen vaihtaminen

Asia, jota olen miettinyt todella pitkään, on sukunimeni vaihtaminen. Minulla on tällä hetkellä melko perinteisesti isäni sukunimi, mutta se ei ole ensimmäinen sukunimeni. Ensimmäiset vuodet minulla oli äitini sukunimi. Se muutettiin samalla, kun äitini otti isäni sukunimen heidän mennessään naimisiin, kun ensimmäinen pikkuveljeni syntyi. Ja edelleen, näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen identifioidun vahvemmin tähän ensimmäiseen sukunimeeni, vaikka en edes muista sitä aikaa kun se oli virallisesti sukunimeni.

Ymmärrän, miksi sukunimeni on vaihdettu vanhempieni mennessä naimisiin. Olisi ollut varmasti hassua, jos minulla olisi ollut eri sukunimi kuin molemmilla vanhemmillani. Mutta kieltämättä minua harmittaa, koska nyt haluaisin vaihtaa itselleni takaisin ensimmäisen sukunimeni. Suomessa elää vahvana käsitys siitä, että lapselle pitäisi perinteiden mukaan antaa isän sukunimi. Vaikka kyseinen perinne on vain joitain vuosia vanha, kuten sukunimet yleensä. Sukunimiä alettiin ottamaan käyttöön vasta 1800 luvun loppupuolella ja laki sukunimen käyttöönotosta tuli vasta vuonna 1920. Eli sukunimiä on ollut virallisesti vasta sadan vuoden ajan. Joten isän nimen antaminen lapselle ei ole mikään vuosisatoja vanha perinne, vaan aika tuore juttu.

Lapsille annetaan sairaalassa automaattisesti äidin sukunimi, mikäli vanhemmat eivät ole naimisissa. Enkä henkilökohtaisesti näe mitään syytä, miksi se pitäisi muuttaa. Omilla lapsillani on isänsä sukunimi, koska se oli harvinaisempi kuin omani, joten sovimme tästä. Mikäli saan vielä lapsen, en ole yhtään varma siitä suostuisinko siihen, että lapset saisivat isänsä sukunimen.

Sukunimen vaihtaminen

Olen puhunut sukunimenvaihdosta jo teini-ikäisenä. Äitini vastusti silloin nimen vaihtamista ja perusteli sitä sillä, että vierasperäinen nimi pitää tavata joka paikassa eri viranomaisille. Perustelu on siinä mielessä ontuva, että myös nykyinen sukunimeni on käännös vieraskielisestä nimestä ja joudun tavaamaan sitäkin eri viranomaisille. Tilanteeni ei siis juuri muuttuisi. Sukunimen muuttaminen on pyörinyt mielessä siis jo vuosia ja olen puhunut siitä avoimesti. Olen myös sanonut, että ensi kerran, kun passini mon menossa vanhaksi, vaihdan viimein myös nimeni. Koska nimi on ollut minulla ennenkin, niin sen vaihtaminen ei tule olemaan mikään ongelma. Vähän kuin vaihtaisin avioeron jälkeen takaisin tyttönimeeni.

Jotkut ovat kyselleet, onko nimen vaihtamisessa mitään järkeä, kun haaveilen joskus naimisiin menosta. Mutta en ole koskaan sanonut, että tulisin ottamaan puolisoni sukunimen.  Kuten sanoin, identifioidun todella vahvasti entiseen sukunimeeni, joten tulisin sitä tuskin koskaan vaihtamaan pois vaikka menisin naimisiin. Poikaystäväni sanoi, ettei hän koskaan tulisi edes vaatimaan minulta sukunimen vaihtamista. Avioliitossa on kyse jostain ihan muusta, kuin yhteisestä sukunimestä.

Tulisin myös vaihtamaan harvinaisen nimeni johonkin vähän yleisempään. Ensimmäinenkään nimeni ei ole mikään yleinen sukunimi, kuten Virtanen. Mutta se on yleisempi, kuin tämänhetkinen. Joten sitäkin on ihmetelty, miksi haluan vaihtaa harvinaisen sukunimeni pois. Ensinnäkin, minulla on viisi veljeä, joilla on tämä samainen nimi. Joten se ei tulisi ainakaan katomaan nimenvaihdoksen myötä. Ja minulle ei tässä tapauksessa ole mitään väliä sillä, kumpi on harvinaisempi. Kyse on siitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.

Joten, muutaman vuoden sisään tulen vaihtamaan sukunimeni. Saan takaisin nimen, joka tuntuu omaltani ja joka se alunperin on ollut.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Vappu suunnitelmia

Viikkokatsaus 15/22: Pääsiäisviikko

BMH – Blogini tarina

Pakkolain tavoite on murtaa hoitajien työtaistelu

Hoitoalan lakko