Hae
Big mamas home

7x tarinaa kuvien takana

Seitsemän kuvaa viime vuodelta ja seitsemän tarinaa niiden takana.

Tarinat kuvien takana

Turvakoti

Tämän kuvan tarina on vähän surullinen. Se on otettu sen turvakodin lähellä, jossa minun ja tyttöjen vuosi alkoi. Turvakodissa oleminen oli melko raskasta. Ensinnäkin se tilanne mitä elimme. Suunnittelin konkreettisesti eroa ja sen käytännön asioita. Mietin voisimmeko palata kotiin, vai siirtyisimmekö johonkin väliaikaiseen paikkaan siksi aikaa, että löytäisimme asunnon. Meillä ei ollut turvakodissa juuri omia tarvaroita. Aika pitkälti vain ne, mitä olimme saaneet nopeasti mukaan. Kaikki tuntui todella ahdistavalta, vaikka turvakodin henkilökunta oli aivan äärimmäisen ihanaa ja tukea antavaa. Otin tämän kuvan, kun ulkoilimme tyttöjen kanssa. Auringonvalo näytti niin kauniilta, kun se siivilöityi puiden oksien välistä. Olo tuntui hetken aikaa lohdulliselta.

Ja tiedättekö mitä? Me asumme nykyään melko lähellä tätä samaa paikkaa. Tuntuu hieman hassulta, että olemme nyt samassa paikkaa, kuin mistä tämä hurja elämänmuutos alkoi.

Tarinat kuvien takana

Ensimmäiset treffit eron jälkeen

En odotellut ihan hirveän kauan takaisin satulaan hyppäämistä eron jälkeen. Muistan kun tapasin alkuvuodesta Susannan muutama päivä eron jälkeen. Kerroin hänelle koko kuvion ja pohdin samalla ääneen, onko minun ok ladata jo Tinder. Kuten olen kirjoittanut, ero oli tehnyt tuloaan jo vuosia. Vahvemmin, kuin olin itse edes tiennyt. Minulle kävi, kuten monelle muullekin. Huumannuin tarjonnasta. Ja itsetuntoni ollessa riekaleina, saamani huomio tuntui todella hyvältä. Ennen ensimmäisiä treffejä, olin aivan paniikissa. Siis aivan paniikissa. Hyperventiloin ja kävelin Rautatieaseman varmaan kahteen kertaan ympäri. Koska tietysti olin etuajassa paikalla. Mutta jännityksestä huolimatta, ensimmäiset treffini eron jälkeen olivat kuitenkin todella onnistuneet ja hyvä aloitus tulevalle sinkkuelämälle. Menimme kahville ja kävelimme sen jälkeen pitkin Espaa vain jutellen. Nautin siitä ja tulen todennäköisesti muistamaan nämä treffit vielä pitkään. Ne olivat todella eheyttävä kokemus.

Tarinat kuvien takana

Kevään henkireikä

Aloin keväällä liikkua luonnossa yhä enemmässä määrin. Retkeni pitenivät ja etsin rohkeammin uusia reittejä. Aloin myös syödä aamupaloja luonnossa kallioilla. Seurasin keväällä lenkki lenkiltä, kuinka luonto heräsi henkiin. Sain valtavasti energiaa luonnossa liikkumisesta ja ennen kaikkea merestä, jota olen aina rakastanut. Tämä kuva on otettu erään työpäivän jälkeen. Se oli kevään ensimmäisiä oikeasti lämpimiä päiviä. Ihmiset ottivat aurinkoa rantakallioilla. Minäkin vain nautin auringosta ja veden kimalluksesta. Olo oli seesteinen.

Tarinat kuvien takana

Kun olin täysin uupunut, vaikka en näyttänyt sitä

Keväällä taistelin uupumusta vastaan. Yritin jaksaa, vaikka eron jälkeinen vainoaminen vei minulta voimat aivan täysin. Olisin halunnut vain nukkua. Minulla ei ollut työmotivaatiota ja silti yritin hoitaa työni hyvin. Sairasloma ei tuntunut olevan vaihtoehto, koska oppisopimukseni oli uhattu keskeyttää, jos minulle tulisi vielä pitkiä sairaslomia. Tsemppasin ja yritin jaksaa, vaikka oikeasti olisin halunnut romahtaa. Silmissä siinsi vahvasti kesä ja loma. Ajattelin, että loma auttaisi ja olisi ratkaisu kaikkeen.

Tarinat kuvien takana

Alppiruusupuistossa

Vaikka olin uupunut, niin mahtui kevääseen ja alkavaan kesään myös hyviä hetkiä. Tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Lähdimme uuden työkaverini ja meidän molempien lasten kanssa ihastelemaan Alppiruusupuiston kukkaloistoa. Päivä oli lämmin ja tuntui kivalta lähteä retkelle porukalla. Lähdettiin melkein suoraan töistä, kunhan vain oltiin haettu lapset päiväkodeista.  Alppiruusupuisto oli täynnä ihmisiä. Se oli niitä hetkiä, kun oli todella vaikea muistaa koronan olemassaoloa. Kevään lockdownin jälkeen ihmiset tuntuivat kaipaavan vapautta ja sitä kesää. Minä kaipasin elämää ilman vainoamista ja turhia vaikeuksia. Retki puistoon tarjosi kaivatun tauon kyseisestä arjesta.

Tarinat kuvien takana

Kesän onnellisin päivä

Tämä selfie on päivältä, jolloin olin aivan äärimmäisen onnellinen. Minulla oli vapaata töissä, sekä lapsi vapaa. Loma häämötti aivan edessä päin. Olin nukkunut hyvin. Päivä oli lämmin ja tuntui jo melkein lomalta. Pyörin tuolloin kaupungilla. Kävin lempi sisustuskaupoissani lähinnä katselemassa. Ostin jääkahvin. Kävelin Helsingin keskustassa. Kukaan ei odottanut minua minnekään. Minulla ei ollut mitään aikatauluja. Pystyin vain nauttimaan siitä kaikesta. Olin silloin ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan äärimmäisen onnellinen.

Samana päivänä kuitenkin kompuroin tasaisella malla ja kaaduin niin, että toinen polveni oli aivan auki. Onnuin metroon verta valuvan polveni kanssa ja keräsin katseita ihmisiltä. Laitoin kuvan polvestani työpaikan whatsapp-ryhmään ja keräsin hyvät naurut. Kyseisestä haavasta minulla on edelleen selkeä arpi polvessani. Silti päivä oli koko vuoden onnellisin.

Tarinat kuvien takana

Kipsattavana

Tämä kuva on otettu Lastensairaalassa, kun olimme kipsaamassa toisen tytön murtunutta kättä. Lapsi oli maailman reippain ja itki tasan silloin, kun hänelle pistettiin kanyyli. Äiti saattoi tirauttaa muutaman kyyneleen vähän useampaan kertaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen vähän isompi haaveri, mikä kummallekaan on koskaan sattunut. Toki tiesin ettei mitään isompaa hätää ole. Murtuma on kuitenkin aika perus juttu ja sen hoito on vielä aika helppoa. Varsinkin, kun myös lapsi oli ällistyttävän rauhallinen koko päivän ajan. Tässä vaiheessa tiesin jo, että me muuttaisimme marraskuussa. Olin nimittäin avannut ambulanssissa sähköpostin, jossa meille tarjottiin asuntoa. Voin kertoa, että tunteet on tässä vaiheessa olleet melko sekavat.

-Jenni

 

Lue myös

Ei niin loistokas aloitus uudelle vuodelle

Fiiliksiä eron jälkeen

Toinen nainen

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.