Hae
Big mamas home

Henkisen väkivallan jäljet

Eräs teistä seuraajista kysyi minulta, millaisia jälkiä pitkään jatkunut väkivalta on minuun jättänyt, kun kerroin kokeneeni lähisuhdeväkivaltaa. Lupasin harkita aiheesta kirjoittamista. En vain oikein tiennyt, mistä kaikesta kirjoittaisin. Sitten aloin miettiä mitkä asiat aiheuttavat minussa tällä hetkellä pelkoa, mihin tilanteisiin pelkoni liittyvät. On muutamia juttuja, jotka liitän edelleen vahvasti kokemaani väkivaltaan. Tarkoitukseni on nyt kertoa nimenomaan niistä asioista, jotka ovat seurausta omalla kohdallani pitkään jatkuneesta henkisestä väkivallasta. En voi puhua kenenkään muun suulla kuin omallani ja vain omista kokemuksistani. Jokainen kokee väkivallan eri tavalla ja reagoi siihen eri tavoin. Minulla on kokemusta vain itsestäni.

Kaikki, jotka minä tunnen, nimeävät sen henkisen väkivallan musertavammaksi kuin fyysisen. Samoin minä. Fyysistä väkivaltaa sattui harvoin, mutta henkinen väkivalta oli jatkuvaa. Se musertaa itsetunnon ja pirstaloi persoonallisuuden. Minä olen saanut itsetuntoni takaisin, mutta silti on jotain juttuja jotka vaikuttavat minuun tänä päivänäkin. Ja tässä ne nyt ovat.

En usko sitä, mitä minulle sanotaan

En tarkoita tätä yleisesti. En lähtökohtaisesti usko, että ihmiset valehtelevat. Mutta jos minulle sanotaan, että minusta välitetään tai minusta pidetään, en usko sitä. En ajattele suoranaisesti, että ihminen valehtelee, mutta en pysty luottamaan sanoihin. Vuosien ajan kuulin yhtä, samalla kun selän takana tehtiin aivan päin vastoin. Nyt olen sitten huomannut, että uskon paremmin tekojen kautta. Minulle toimii paremmin se, että minut otetaan lähelle, kosketaan ja näytetään sitä välittämistä. En toki kiellä etteikö sitä olisi myös kiva kuulla.

Puolustaudun perääntymällä

Sen uhan tai kokemuksen ei tarvitse olla edes todellinen, kun minä jo peräännyn. Keko Salatan kappaleessa; Koska mä pelkään, sanoitetaan tätä tunnetta todella hyvin. “Mä työnnän sua, työnnän sua, pois kun epäilen et, onks tää aitoo vai vedätätkö mua.” Puolustaudun näkymätöntä vihollista vastaan perääntymällä ihmissuhteistani. Se on helpompaa, kuin kohdata ongelmat, vaikka ne olisivat kuvitteellisia. Tätä piirrettä olen työstänyt ehkä kaikkein eniten tässä kuluneen vuoden aikana.

henkinen väkivalta

En pysty tekemään aloitetta seksiin

Tämä on näistä kaikkein intiimein, mutta halusin silti lisätä sen tähän, koska tämä on niin konkreettinen. Tällä hetkellä en pysty tekemään aloitetta seksiin. Saatan miettiä sitä, mutta ajatuskin siitä, että tekisin oikeasti aloitteen saa minut paniikkiin. Pelkään tässä kaikkein eniten torjutuksi tulemista. Vaikka suurin osa miehistä osaa varmasti torjua naisen ihan asiallisesti, sain monta vuotta kuulla huorittelua ja halventamista samassa tilanteessa. Jäljelle jäi vahva trauma ja sitä kautta pelko.

Pelkään riitoja

En ole koskaan ollut mikään riitelijä, mutta nyt pienikin vihje mahdollisesta riidasta, saa minut paniikkiin. Ja tämä on tilanteita, jotka saavat minut mieluummin perääntymään, kuin kohtaamaan tilanteen. Minun pitää todennäköisesti tehdä vielä pitkään töitä siihen, että pystyn jonain päivänä riitelemään rakentavasti, enkä vain hyperventiloimaan.

Tässä ne nyt ovat. Minun väkivallan jälkeni. Minun henkiset arpeni. Uskon, että näiden tiedostaminen auttaa jo paljon. Mutta minulla ei silti ole mitään käsitystä siitä, pystynkö koskaan toimimaan näissä asioissa normaalisti.

Olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia tämä postaus teissä herättää.

-Jenni.

Lue myös

Traumatyöskentely

Toinen nainen

Iha sekaisin ku seinäkello

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Yksi kommentti

  1. mimmi kirjoitti:

    Hei

    Kiitos että puhut aiheesta, tästä toivoisin lukevani niin paljon enemmänkin. Mutta ymmärrän ettei tästä kirjoiteta kun aihe on niin arka. Joten hienoa että olet noin rohkea.

    Henkisen väkivallan uhri täällä myös. Tapauksesta puoli vuotta mutta voin allekirjoittaa kaikki noi kohdat . Ensi syksynä minulla traumaterapian vuoro.
    Ei pitäisi yleistää että kaikki miehet on pahoja mutta niin mieleni nyt tekee…
    En tosiaankaan usko sitä mitä mulle sanotaan… ja asia on juuri noin kuin sanoit, en usko että kaikki valehteelee mutta en pysty ainakaan vielä antamaan paljoa painoarvoa pelkille sanoille.
    Olen alkanut pikku hiljaa tutustumaan uusiin miehiin, mutta kun kiinostava tulee kohdalle mieleni tekee juosta ja kovaa… ettei minuun vain sattuisi enempää. Olla kuin kilpikonna, vetäytyä kuoreeni.
    Seksin suhteen käyttäydyn varmaan samoin kuin mitä kirjoitit.
    Ja todellakin varmasti tulen pelkäämään riitoja.. Uskon että pienikin tieto riidasta saisi minut tärisemään ja lukkoon..

    Mutta tuo ettet luota sanoihin on tällä hetkellä se raastavin. Kun yrität tutustua uuteen ihmiseen… mietin paljon että nyt tuo mies hukkaa aikaansa.. kaiken kokemani jälkeen olen haastava paketti enkä se timmein, kaunein mimmi… ja kaiken lisäksi yh vaikka lapsi käykin välillä isällään.

    Mutta mulla on vielä paljon matkaa ja työstettävää… uskon että kaikki nuo menee pikku hiljaa parempaan suuntaan.. aikaa se vaan vie ja uusia kokemuksia turvallisista, aidoisti hyvistä ihmisitä-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *