Hei olen Jenni ja olen rakkausaddikti
0
Yleisin kysymys, jota esitetään narsistisesta- ja väkivaltaisesta suhteesta toipuvalle on; ”Miksi et lähtenyt, jos se oli niin kamalaa?” Myös minä olen maannut sängyssä lukuisia tunteja kelaten päässäni läpi yhä uudelleen ja uudelleen niitä merkkejä suhteen alusta, joista minun olisi pitänyt älytä jonkin olleen pielessä. Samoin kelaan yhä uudelleen ja uudelleen läpi niitä väkivallan tilanteita, joista jokaisen jälkeen olen vain jäänyt suhteeseen ja uskonut, että kyllä tästä kaikki paranee. Olen miettinyt sitä, miten olen voinut antaa jonkun ihmisen kohdella minua sillä tavalla kuin minua kohdeltiin.
Olen rakkausaddikti
Eron jälkeen aloin etsiä selitystä tälle, miksi niin monet jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Koska en todellakaan ole ainoa sellaiseen suhteeseen jäänyt. Kyse on aivopesusta ja addiktiotilasta. Väkivaltaisessa parisuhteessa riittää niitä hetkiä, kun voi tunte itsenä maailman erityisimmäksi ja ihanimmaksi. Niitä hetkiä, kun voi tuntea itsensä rakastetuksi. Kuten addikti, me jäämme koukkuun näihin tunteisiin ja jäämme narkkarin tavoin odottamaan seuraavaa ”rakkausannotamme”. Olin ja olen edelleen rakkausaddikti.
Tällä tavoin aivopestynä on kykenemätön tulkitsemaan saamiaan vaaraviestejä. Tai sitten ne on valmis sivuuttamaan ihan täysin uskoessaan, että kaikki tulee muuttumaan. Minäkin, lukuisia kertoja, mietin väkivaltatilanteessa, että kun kestän tämän niin sitten helpottaa. Hän purkaa kertyneen paineen ja sitten hän jaksaa olla pitkän aikaa aivan ihana. Tämä on vain hetki. Kyllä minä kestän.
Samoin olin kykenemätön uskomaan ystävieni varoituksia siitä, mitkä kaikki asiat olivat suhteessamme pielessä. Puolustelin häntä ja keksin selityksiä kaikelle toiminnalle. Uskoin sokeasti myös hänen valheensa, vaikka minulle ladeltiin ihan toisenlaisia faktoja eteen.
Vasta kun suhde ajautui siihen pisteeseen, että kaikki oli vain paskaa, enkä saanut sitä kaipaamaani rakkausannosta, aloin miettiä todella eroa. En saanut suhteesta enää sitä säännöllistä hyvänolontunnetta, joka piti minut suhteessa. Mikään ei enää ruokkinut addiktiotani, joten minulla ei ollut syytä jäädä. Aloin haaveilla rakkaudesta jossain toisaalla. Pikkuhiljaa aloin myös ymmärtämään, että se mitä koen parisuhteessani ei ole okei. Hitaasti, mutta varmasti, ymmärsin hiljelleen, että minun on pakko lähteä.
Kaksi vuotta sinkkuna
Väitän, että nämä kuluneet kaksi vuotta sinkkuna olivat minulle suorastaan elintärkeitä. Pääsin tänä aikana vierottautumaan. Sinkkuuden alussa olin niin rakkaudennälkäinen ja huumaantunut kaikesta saamastani huomiosta, että olin aivan sekaisin. Halusin kaiken kerralla ja olin valmis saamaan sitä ihan yliannostukseen asti. Ensimmäiset puoli vuotta meni tässä huumassa. Sitten alkoi se vierottautuminen. Opin hiljalleen vetämään rajat ja ymmärsin, että millaisia asioita toivon.
Silti, kuten alkoholistilla, minullakin on vaarana se, että tilanne voi uusiutua. Minulla on kaikki mahdollisuudet ”retkahtaa”. Yritän jatkossa kuitenkin muistaa omat rajani ja ne asiat, joista en tule enää koskaan luopumaan. En kenenkään kanssa. Yksi niistä on turvallisuus. En halua enää koskaan tuntea oloani hetkeäkään turvattomaksi, yhtään kenenkään kanssa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Millaisieksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen
Kun väkivallan tekijä on aina se ”kiva tyyppi” ja uhri ”nalkuttaja”