Niiden pienten hetkien tärkeys
0
Ajattelin aluksi kirjoittaa meidän retkestä Tuomaan markkinoille ja joulukoristeita ostamaan. Siitä miten kivoja hetkiä meillä oli. Mutta ajattelin olla lopulta hieman rehellisempi ja muistuttaa samalla lempeydestä. Sillä todellisuudessa retki oli aika kaoottinen ja sisälsi useamman hermoromahduksen (lasten ja aikuisten). Ainoa, joka taisi olla lähes tyytyväinen koko retken ajan, oli vaunuissa pötköttelevä vauva.
Kun kaikki ei mene suunnitellusti
Meillä aikuisilla oli melko ruusuiset mielikuvat tästä joulunalusajan retkestä, jolloin käytäisiin tunnelmoimassa Tuomaan markkinoilla ja jouluikkunalla ja lopuksi käytäisiin valitsemassa lapsille joulukoristeet. No siis, hommahan lähti takkuamaan jo kotona, kun yksi lapsista löi jarrut täysin päälle ja kieltäytyi lähtemästä koko retkelle. Tämä oli ainoa viikonloppu joulukuussa, jolloin kaikki kolme lasta ovat meillä, joten retken siirtäminen ei oikein ollut vaihtoehto. Ajateltiin, että pienellä patistamisella tämä lähtisi tästä ja lapsi olisi joka tapauksessa iloinen kun tulee mukaan. No, hermot meinasi mennä, kun yksi lapsista makasi jossain vaiheessa x-asennossa lumipenkassa ja kieltäytyi liikkumasta. Tässä vaiheessa oltiin päästy 100 metrin päähän kotoa.
Lasten kanssa meneminen on välillä todella intensiivistä. Joskus tulee niitä hetkiä kun kaikki sujuu kuin vettä vain ja sitä sitten ihmettelee, miten kaikki olikin näin helppoa. Sitten on niitä päiviä, kun lähes kaikki takkuaa. Tämä retkipäivä oli yksi niistä. Kun pääsimme kotiin, me aikuiset huokaisimme kumpikin helpotuksesta ja tilasimme katraalle ruokaa, jotta saisimme levätä.
Ne ihanat mikrohetket
Siitä huolimatta päivään mahtui monen monta todella hyvää mikrohetkeä. Se hetken rauha, kun lapset saivat viimein ruokaa nenän eteen. Jännitys juuri ennen karuselliin pääsyä. Kun nautittiin kuumaa kaakaota rauhassa ja vauva potkutteli vieressäni sohvalla. Sen miten lapset osoittelevat kaikkea, mitä näkevät jouluikkunan takana. Innostuksen, kun hän esittelee kaunista joulukoristetta minulle. Kun metrossa toinen isommista kaivautuu kainalooni. Näitä mikrohetkiä minä tulen muistelemaan ensi vuonna. Mietin ettei se reissu ollutkaan hullumpi.
Lasten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin on itse mielessään haaveillut tai suunnitellut. Mutta se ei tarkoita, että asiat menisivät jotenkin huonommin. Jos vanhemmuus on minulle jotain opettanut niin sietämään sitä, että asiat eivät mene suunnitellusti. Se on ollut minulle vaikeaa jo teini-ikäisenä. Perhe-elämä on täydellistä siedätyshoitoa tähän.
Mietitään ja muistellaan niitä hyviä hetkiä. Lapset harjoittelevat tunnetaitojaan ja tunnesäätelyä, joten niitä metldowneja tulee ja menee. Tartutaan mieluummin siihen kaikkeen hyvään. Ihanaa päivää just sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni