Miehet valtaavat julkiset tilat
4
Viime päivinä omassa somessani on kohuttu Helsingin Sanomien jutusta, jonka alkuperäinen otsikko kuului Lapsiperheet valtasivat Oodin, eikä se miellytä kaikkia. Jutussa kerrottiin kuin lapset ovat muun muassa sotkuisia ja meluisia vieraita ravintolassa. Juttu huokuu suoranaista lapsivihaa. Olen ottanut ennenkin kantaa siihen, kun lapset eivät saisi näkyä lainkaan julkisissa tiloissa muun muassa koska he eivät osaa käyttäytyä. Vanha homeinen kommentti on ollut; ”Tuokaa ne lapset julkisille paikoille sitten kun ne osaavat käyttäytyä julkisella paikalla.” Mikä on ihan naurettavaa. Missä lapselle paremmin opettaisi esimerkiksi ravintolakulttuuria, kuin ravintolassa?
Minä olen vienyt ja tulen viemään lapsiani jatkuvasti julkisille paikoille, ravintoloihin, kahviloihin, kirjastoihin, museoihin ja vaikka minne muualle. Siinä elämysten ohessa ne lapset myös oppivat niitä käytöstapoja ja tottuvat julkisiin paikkoihin.
Miksi lapsiviha on okei?
Tämän lapsivihaa huokuvan jutun myötä minulle heräsi taas pari ajatusta. Ensinnäkin, miksi lapsiviha on jotenkin hyväksyttävää. On ihan okei sanoa ”en pidä yhtään lapsista”, kun taas ”en pidä naisista” tai ”en pidä miehistä” tai ”en pidä ruotsalaisista” nostaisi todennäköisesti jonkinlaisen äläkän. Puhumattakaan mitä tapahtuu, jos esimerkiksi marginaalisista ihmisryhmistä puhuisi samalla tavalla. Joten miksi on ok sanoa ettei pidä lapsista? Lapset ovat kuitenkin pieniä ihmisiä. He ovat kovin keskeneräisiä ja opettelevät tätä elämää, mutta silti he ovat ihmisiä. Eikä yksikään lapsi ole lopulta samanlainen kuin toinen. En minäkään tule toimeen kaikkien lasten kanssa, kuten en tule toimeen myöskään kaikkien ihmisten kanssa.
Lisäksi on hyvä muistaa, että lapsiviha linkittyy aina naisvihaan. Meidän yhteiskunnassamme yhä suurimman osan perhevapaista pitää äiti. Silloin, kun sanotaan ettei lapsia kavaita jonnekin, ei myöskään heidän äitejään kaivata sinne.
Miehet valtaavat julkiset tilat
Irene Naakka nosti omissa Instagram stooreissaan erään kookoomuslaisen mielipiteen tähän asiaan: ”Jos julkisessa tilassa mennään kaikista sotkevimman, äänekkäimmän ja häiritsevimmän ryhmän ehdoilla, ei se ole enää kaikille avoin tila. Silloin vain ajetaan tavalliset käyttäjät muualle. Lastentarhat lastentarhoina ja kirjastot kirjastoina.” Tämä kommentti on äärimmäisen ironinen, kun ottaa huomioon miten miehet käyttäytyvät julkisissa tiloissa. Julkisissa tiloissa mennään aina cis-miesten ehdoilla, mikä tekee monista tiloista jopa turvattomia paikkoja muille. Vauvan itku, joka on pienen ainoa tapa kommunikoida, koetaan häiritsevänä, kun taas miesporukan kännimölyäminen kuitataan sillä iän ikuisella pojat on poikia -olankohautuksella.
Minä olen viimeksi tänään väistellyt miehiä julkisella katukäytävällä, koska he ovat ennemmin kävelleet päin, kuin itse väistäneet. Ja näin raskaana ei huvita hirveästi tietentahtoen törmäillä miehiin kadulla.
Samaan aikaan meuhkataan synnytystalkoista
Ja samaan aikaan, kun Helsingin Sanomat kirjoittavat siitä, että lapsia ei tovota julkisiin tiloihin, meuhkataan niistä synnytystalkoista. Jatkuvasti puhutaan siitä miten syntyvyys laskee ja suomalaiset kuolevat vielä sukupuuttoon. Mutta mitä muuta voi odottaa, kun yhteiskunnan viesti lapsien ja äitien paikasta kotona on tehty selväksi? Äitien pitäisi kadota yhteiskunnasta määrittelemättömän pitkäksi aikaa tekemään ja kasvattamaan niitä lapsia kotiin. Kaikki muu on väärin. Ei ihme, että ihmiset eivät halua lapsia. Eikä tässä vielä edes puhutaa siitä, miten synnytyslaitoksia suljetaan koko ajan ja synnyttämisestä on tulossa yhtä vaarallista puuhaa kuin menneinä vuosina ennen synnytyssairaaloita.
Vanhempien ja lasten täytyy saada käyttää julkisia tiloja, kuten kaikkien muidenkin.
Joten voitaisiinko me pikkuhuljaa päästä viimein eroon näistä lapsi- ja naisvihaisista ajatuksista ja puheista. Itse aion jatkaa ainakin julkisten tilojen käyttämistä myös lasteni kanssa. Nähdään Oodissa ja museoissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Syyllistetään uhria ja puolustetaan tekijää
Sananvapaus – Maailman vanhin tekosyy
Ilman muuten lasten kanssa Oodiin ja kaikkialle muuallekin, nyt kun Helsinki on tehnyt valinnan, että puistojen palvelut on suljettu.
Mielestäni on sivistymätöntä sanoa, ettei tykkää lapsista. Kaikki me ollaan oltu keskenkasvuisia aikanaan ja muistetaan kyllä ne aikuiset, joista huokui se etteivät tykkää lapsista. Kuka nyt sellainen haluaa olla? 😉
Eikö homma menee niin, että olisi rehellisempää sanoa, ettei ole tottunut olemaan lasten kanssa ja siksi vierastaa tilanteita tai paikkoja, joissa on lapsia. Harva vanhemmaksi itse tullut kokee vieraan vauvan itkun sietämättömänä, ennemminkin empatia on vauvan vanhempien puolella.
Huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse katsella lastenkaan osalta, mutta valitettavan usein aikuiset kehtaavat käyttäytyä huonoiten.
Lähdetään vastaiskuna jakamaan kaikille tuntemattomille lasten vanhemmille tsemppilauseita 🙂 🙂
Olen itse viiden lapsen äiti ja kummastelen todella tällaista. Olen käynyt lasten kanssa kaikenlaisissa paikoissa ja opettanut lapsia juuri niin olemaan ja elämään muut ihmiset huomioiden. Miten oikeasti voi muuten oppiakaan? Pitääkö kirjastokäyntiä kuivaharjoitella kotona kymmenvuotiaaksi saakka? 🙂
Kiitos aivan ihanasta kommentista H. Juuri näin! Minun mielestäni olisi todellakin parempi sanoa ettei ole tottunut olemaan lasten kanssa, jos lähipiirissä ei ole niitä ollut. Ja se on ihan ymmärrettävää. Ja paljon kuulee myös sitä: ”En pidä muiden lapsista, kuin omastani.” Mikä ei ole minun mielestäni yhtään sen hyväksyttävämpää. Totta kai se oma lapsi on se maailman ihanin ja tärkein ja hänen tarpeilleen ja tavoilleen on herkistynyt.
Mutta samoin. Itsekin aion edelleen jatkaa lasten viemistä paikoihin, jossa he voivat harjoitella niitä käytöstapoja. Ja itse ajattelen, että monesti se pahin hulabaloo on silloin kun lapsella on joku huonosti (väsy, nälkä, yleinen paha mieli). Ja ehdottomasti näissä tilanteissa pitäisi tarjota ennemmin sitä myötätuntoa ja ehkä jopa auttava käsi.
Tähän on pakko lisätä jostain lukemani Sylvi Kekkosen lausahdus: köyhä on se äidinrakkauden piiri, johon mahtuu vain omat lapsemme.
Jokainen äiti varmasti haluaa, että päiväkodin tai koulun opet, kummit, sukulaiset, naapurit avaavat sydämensä juuri sille omalle lapselle myös.
Minusta on aivan käsittämätöntä, ettei välittämistä ja empatiaa riittäisi oman perheen ulkopuolellekin.
Hyvin sanottu.