Ikäero parisuhteessa, eli kun mies onkin nuorempi
0
Sain luvan kirjoittaa ikäerosta omassa parisuhteessani. Ei ole juttu eikä mikään, jos kypsä mies löytää itselleen nuoren tyttöystävän. Mutta mitäs sitten, kun mies onkin se nuorempi. Olemme molemmat saaneet kulla tahoillamme jokusen ”oletko nyt ihan varma tästä”-kysymyksen liittyen nimenomaan ikään. Omat ystäväni ovat kyselleet, olenko ihan varma siitä, kun hän on niin nuori. Ja siipaltani on kyselty onko hän nyt ihan varma kun minä olen niin vanha ja minulla on lapsia.
Meillä on siis ikäeroa kuusi vuotta. Ei se aikuisena ole loppujen lopuksi ikä eikä mikään. Mutta vähänhän se on huvittanut, että silloin kun minä olen ollut eskari-ikäinen, poikaystäväni on syntynyt. Hän on nuorempi, kuin se minun veljeskatraani veli, joka on ollut aina se ärsyttävä pikkuveli. Se joka roikkui aina meidän vanhempien sisarusten riippakivenä ja yritti tehdä asiat niin kuin me.
Kaksi eri maailmaa
Kieltämättä elämme ihan himpun verran eri maailmoissa. Siippani elää sellaista nuoren, sinkkumiehen elämää, jossa ollaan vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Minä elän vuorovanhemman elämää, jossa lapseni asuvat suurimman osan ajasta kanssani. Mikä tarkoittaa, että olen sen suurimman osan ajasta vastuussa heistä. Sen lisäksi huomaan, että alan olla vanhempi ja mukavuuden haluisempi, kun hotellilomat kiehtovat enemmän, kuin festariviikonloput. Toki tämä on ehkä myös persoona, kuin ikäkysymys. Sen lisäksi hän harrastaa ystäviensä kanssa vielä sellaisia rymyreissuja, jotka saavat minulla karvat pystyyn. Kolme päivää mökillä ryyppäämässä ja rellestämässä, ei ihan hirveästi enää nappaile. En halua edes tietää, millaisen darran siitä näin kolmekymppisenä saisi.
Mutta loppujen lopuksi sitä ei edes huomaa niissä arjen tärkeissä jutuissa. Välillä saatamme naureskella toisillemme sitä, kun toinen on niin nuori ettei tiedä jotain ja minä olen niin vanha, että se menee yli hilseen. Se, mikä minulle merkkaa eniten on korvien väli. Tapasin yksien treffien verran miehen, joka oli tätä nykyistä siippaani vanhempi, mutta käyttäytyi täysin samoin kuin kahdeksantoistavuotias veljeni. Ne treffit menevät ehdottomati yksien karmeimpien deittien listaan. Mutta siinäkin se vika oli enemmän korvienvälissä, kuin iässä. Siinä, kumman korvien välissä se juju oli, en tiedä tarkkaan. Voihan se hyvin olla, että minun.
Ja siis, minähän tarkoituksella etsin nuorempaa miestä. Itseni ikäiset ja sitä vanhemmat alkoivat olla siinä pisteessä, että he olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Kun taas minä toivon vielä vauvaa. Nuoremmilla miehillä oli enemmän samansuuntaisia toiveita, kuin itsellänikin tässä suhteessa.
On ollut myös niitä hetkiä, kun siippani on katsonut minun tekemisiäni kulmiaan kohotellen ja kysynyt; ”Niin SINÄKÖ olit meistä se vanhempi?” Joten summa summarum, ikä on loppujen lopuksi vaan numero. Jos meidän erilaisia elämänkokemuksia ei oteta lukuun, niin me ollaan henkisesti varmaan aika samalla tasolla siipan kanssa.
-Jenni
EKA KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Leffatreffeillä ja Helsingin kolmanneksi parhaat burgerit
Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo toiseksi pisin suhteeni