Onnistunut lääkärinkäynti
1
Olen ravannut lääkärillä enemmän ja vähemmän reilun vuoden ajan. Siitä lähtien kun sain burn outin ja tämä alamäki alkoi. Tai todennäköisesti se on alkanut jo paljon aiemmin. Romahdus tapahtui silloin viime vuoden elokuussa. Tänään, yli vuosi myöhemmin, menin taas lääkäriin puhumaan sairaslomasta ja tilanteestani, sekä siitä että haluaisin alkaa tekemään asioita sen eteen, että pääsisin psykoterapiaan. Minulla oli taas uusi lääkäri, kuten yleensä, jolle selittäisin tilanteeni.
Pääsin aamulla lääkärin huoneeseen ja istuin alas. Lääkäri istui omalle paikalleen ja sanoi: ”Kerro minulle omin sainoin missä mennään.” Hän kertoi lukemeneensa lausuntojani, mutta halusi silti kuulla, mitä minulla oli sanottavanani. Tässä kohtaan purskahdin itkuun, jolloin lääkäri sanoi minulle: ”Ihan rauhassa. Meillä ei ole mikään kiire mihinkään. Ota juuri se aika, jonka tarvitset.” Minä otin ja kerroin. Ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että lääkäri ihan oikeasti kuunteli minua ja yritti ymmärtää niitä tuntemuksia, joita koin.
Tulin kuulluksi
Tiedän, että terveydenhoidossa on kiire niin lääkäreillä, kuin hoitajilla. Mutta jotenkin tällä kertaa korostui se, että minua kuunneltiin ja minulle annettiin aikaa. Sain avattua tilannettani vähän paremmin, syitä sille miksi olen uupunut ja ahdistunut. Miksi en usko, että tämä on masennusta. Kerroin valtavasta epäonnistumisen tunteesta, jota tunnen jatkuvasti ja joka saa minut lamaantumaan.
Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että en ollut vain ongelma, johon kaivataan nopea ratkaisu. Lääkäri myös kysyi mitä ajattelen hoidostani jatkossa. Tällöin pystyin ottamaan puheeksi toiveeni päästä psykoterapiaan. Kerroin myös siitä, että jonkin ajan kuluttua haluaisin myös tehdä osa-aikaisesti töitä, koska olen kokenut työn myös kuntouttavana. Mutta siihen en ole vielä valmis.
Lopuksi lääkäri muistutti, että jos olo huononee, niin pitää muistaa hakeutua päivystykseen ja toisinaan, kun tilanne on oikein paha, niin myös osastojakso voi olla aiheellinen.
Otin lääkärin nimen itselleni ylös, jotta osaan pyytää häntä jatkossakin itselleni.
Olen itkenyt oikeastaan koko päivän. Osittain helpotuksesta, osittain vain yleisestä ahdistuksesta. Helpotuksesta siksi, että minut oli oikeasti kuultu. Poistuin lääkäristä käsissäni todistus kuukauden mittaisesta sairaslomasta, sekä tieto siitä, että saan lähetteen psykiatrille. Tuntuu äärimmäisen tärkeältä, että tulin kerrankin oikeasti kuulluksi ja asiani etenevät. Ehkä tässä on vielä toivoa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa
Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun
Minulle kuulostaa siltä, että elämääsi on tullut niin paljon hyvää ja kannattelevaa, että kipeillä ja haavoittuneimmilla kohdilla sinussa on turvaa lähteä tulemaan tietoisuuteesi. Olet ottanut tärkeän askeleen kohti valoa!
Ihanin kommentti, minkä itse sain eräältä ihmiseltä sillä hetkellä, kun olin aivan rikki, oli: ”Toivoa on loputtomasti!” Iso rutistus sinne, kohtalotoveri, ja voimia!