Miltä elokuu on näyttänyt tähän asti
3Niin se elokuun puoliväli tuli ja meni. Tuntuu, että tämä arkeen paluu on ollut melko tahmeaa ja verottanut jonkin verran. Oma to do-lista on tuntunut aivan loputtomalta ja siihen tarttuminen haastavalta. Mutta yksi juttu kerrallaan olen onnistunut lyhentämään sitä.
Sen lisäksi tähän kuun alkupuolisikoon on liittynyt kaikki päiväkodin ja koulun aloitukseen liittyvät jutut. Taapero palasi pitkän kesäloman jälkeen taas päiväkotiin ja ensimmäisen viikon alkukankeuden jälkeen se on lähtenyt sujumaan oikein kivasti. Ollaan niin onnekkaita, että meillä on kiva päiväkoti, jossa on pienet ryhmät ja aivan ihanat aikuiset. Voitettiin päiväkotilotossa silloin viime talvena, kun saatiin tämä kyseinen paikka.
Tänä syksynä meillä on myös viides- ja kolmosluokkalaiset, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Katseltiin Toten kanssa kuvia koululaisista ja ihmeteltiin miten pieniä he ovat joskus olleet. Arki näiden isojen tyyppien kanssa on jo melko erillaista, kuin tuon perheen pienimmän kanssa, joka tarvitsee vielä meitä. Toisella koululaisella alkoi tänä vuonna uusi kieli ja toisella uusi aine, historia. Tällä hetkellä minä olen jopa hieman enemmän innoissani tuosta historiasta, joka oli lempi aineeni silloin muinoin.
Ehdittiin ennen koulujen alkua käydä Linnanmäellä lasten kanssa. Toinen isoista pääsi ravaamaan Swingissä ja pienin kävi kaksitoista kertaa autokarusellissa. 😂 Minäkin pääsin pariin laitteeseen hurvittelemaan, mikä oli oikeastaan aika kivaa. En ole käynyt laitteissa vuosiin. Totte sai hoitaa lasten kanssa ne kaikkein hurjimmat laitteet, joissa minulla ei enää hyvinvointi kestä. Vanhuus ei todellakaan tule yksin.
Kirjoituskuulumiset
Kirjakäsikirjoitus on juuri nyt esilukijoiden hellässä huomassa. Olen saanut jo pari palautetta ja vähän lukijoiden fiiliksiä siitä, miltä lukeminen on tuntunut ja palaute on ollut positiivista. ✨ Toki käsikirjoituksessa on edelleen työstettävää ja odotan niitä kriittisiä arvioita, mutta on niin ihanaa kuulla, että pääasiallinen fiilis on ollut positiivinen.
Olen nyt pitänyt vähän sellaista kirjoituslomaa, jonka aikana olen luonnostellut jonkin verran sarjan toista osaa ja lukenut kirjoitusoppaita. Koska englanti ei taivu, olen yrittänyt löytää kehuttuja, suomenkielisiä kirjoitusoppaita. Vaikka olen ahkera lukija ja olen sen myötä oppinut jonkin verran ymmärtämään romaanin rakennetta, ajattelin ettei teoriasta olisi haittaa.
Minulle on läheiset sanoneet, että olen herännyt eloon tämän kirjoitusprojektin myötä ja samalta tuntuu itsestäkin. Tuntuu, että olen löytänyt uudelleen palan itseäni. Kirjailius on ollut se kaikkein pisin ja syvin urahaave ja nyt tuntuu siltä, että mulla on käsissä tarina, jonka haluan tuoda maailmalle nähtäväksi. Kaikki ne harjoitukset, fanfictionit, roolipelit, blogi ja muut ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Minulla on myös todella vahva tahtotila tätä kohtaan. En muista koska olisin ollut yhtä päättäväinen jonkin asian suhteen. Olen ollut innoissani monista asioista, mutta tässä kohtaa se into ja tahtotila on kantaneet aika pitkälle.
Treffeillä
Käytiin kuun alussa myös treffeillä Toten kanssa. Sovittiin yhteisistä lukutreffeistä, eli mentiin kahvilaan lukemaan kirjaa ja tää oli niin ihana treffi-idea. Samaan syssyyn käytiin kirjakaupassa, josta Totte osti mulle kaksi uutta kirjaa. Hän on siis luvannut mulle joka kuukausi yhden uuden kirjan, koska haluaa tukea mun lukuharrastusta. Tässä kuussa hän tosin päätyi kahteen, koska minä en osannut päättää. Mulla on tällä hetkellä tavoitteena saada Sarah J. Maasin kirjat luettua ennen kuin uusin Acotar julkaistaan suomeksi.
Tällä hetkellä luen Alchemised – Piinattua ja se on ollut kieltämättä melkoinen urakka. Olen tahkonnut sitä nyt heinäkuun ja kohta elokuunkin. Nyt loppu alkaa onneksi häämöttää. Olen luvannut itselleni tämän jälkeen vain kivoja, kevyitä kirjoja. 😅
Pian teille olisi luvassa reseptejä ja synttäripostauksia, sillä juhlimme hetki sitten meidän nuorimman 3-vuotisjuhlia. 💖
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Hei hei maaliskuu!
Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.
Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.
Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*
Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.
On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.
Isojen lasten vanhempana
Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.
Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.
Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.
Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.
Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.
Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.
Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa