Hae
Big mamas home

Joulukuun viikonloppu

Meillä on takana aivan ihana viikonloppu! Aika paljon sai olla kyllä menossa, mutta siitä huolimatta oli aivan ihanaa. Vähän odotan kyllä joulua ja toivon, että ihan niin paljon ei tarvitse juosta. 😀

Meillä oli siis viikonloppuna lapsen koulun tapahtuma, kuvauskeikka, asukuvaukset, yhdet nelikymppiset ja yhdet pikkujoulut. Tapahtumia siis riitti. Onneksi jokaisella oli mahdollisuus saada vuorollaan lepoa ja vauva oli vuorollaan molempien vanhempien kanssa.

Sunnuntaiaamuna havahduin parkkipaikalla miettimään sitä, miten onnellinen olen juuri nyt. Olen sanonut tätä viime aikoina usein, mutta tällainen onnentunne on minulle häkellyttävää. Olen alkanut uskomaan siihen, että meillä on täällä jokaisella oma polku kuljettavanaan. Oma polkuni on ollut välillä aivan äärimmäisen vaikea, mutta nyt olen omalla polullani todella onnellisessa paikassa. Olen lopulta saanut lähes kaiken, mistä olen unelmoinut. Se tuntuu vähintäänkin ihmeelliseltä.

Petolliset fanin tähtihetki

Lauantaina pääsin töiden merkeissä tapaamaan Heikki Sorsan. Hän on siis sekä ex-lumilautailija, että Petollisten ensimmäisen kauden toinen voittaja. Minä elin syksyn hyvin vahvassa Petolliset kuplassa, joten oli mahtavaa tavata Heikki ja päästä puhumaan vähän Petollisista. Toki tehtiin myös töitä ja puhuttiin sitten myös oluesta.

Lauantaina juhlittiin myös rakkaan Heidin nelikymppisiä. <3 Minä olen tässä viime vuosina nähnyt aivan valtavasti upeita nelikymppisiä naisia ja sen myötä olen alkanut lähes odottamaan omia nelkymppisiäni.

Heidin juhlat olivat upeat. Tämä oli myös ensimmäinen ilta, kun sain olla viihteellä rauhassa ilman, että minut soitettiin kesken kaiken vauvanhoitoon. Vauva viihtyi isänsä kanssa ja minä sain olla viihteellä niin kauan, kuin hyvältä tuntui. Mikä oli aivan ihanaa. Ja oli ihanaa, että tämä muutos tapahtui niin, että pääsin viettämään ystäväni juhlia.

Minulle myös vahvistui se, että haluan kyllä ehdottomasti viettä kunnolla seuraavia puolipyöreitäni. Kolmikymppiseni jäivät käytännössä välistä, joten kolmevitoset minä todellakin vietän.

Sunnuntaina meillä oli tuttuun tapaan asukuvaukset Katrin kanssa ja sen jälkeen oli mieheni vuoro lähteä viihteelle viettämään firman pikkujouluja. Me jäätiin vauvan kanssa pitämään kotia pystyssä ja tankkaamaan läheisyyttä. Olin ollut poissa lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna, joten sille läheisyydelle oli tarvetta. Leikittiin ja hassuteltiin vauvan kanssa yhdessä. Hän on viimeaikoina oppinut paljon uusia taitoja ja se persoona pilkahtelee sieltä esille yhä vahvemmin. Rakastan meidän vauvaa.

Millainen teidän viikonloppu oli?

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

TILAA UUTISKIRJE!

LUE MYÖS

Vauvan nimi supersankarilta

Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti

Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni

Tuleva arki kolmen lapsen kanssa

Äitiys on ihmissuhde

5 kommenttia

  1. NK kirjoitti:

    Kiva, touhukas viikonloppu ja taas niin kauniit kuvat! Pakko kysyä, mistä nuo ihanat punasävyiset korvikset ovat (kettu, kissa?)? Tarvitsen sellaiset! 😉

    • Jenni - BMH kirjoitti:

      Noissa korvakoruissa komeilee corgi ja ne ovat Crazy Grannyn joulumalliston korvikset. Eli ovat sesonkituote. Vielä niitä näytti olevan saatavilla.

  2. NK kirjoitti:

    Kiitos!! 🙂

  3. Laura kirjoitti:

    Saako kysyä että miksi sut on soitettu kesken juhlien vauvan hoitoon? Eikö ole itsestäänselvää että vauvan tulisi pärjätä myös isän kanssa muutama tunti? Voisiko kukaan kuvitella sitä tilannetta että isä hälytettäisiin kesken juhlien kotiin? On harmillista miten edelleenkin suurin hoitovastuu kertyy äideille.

    • Jenni - BMH kirjoitti:

      Olen ihan samaa mieltä siitä, että äitien hoitovastuuta pitäisi keventää. Mutta koska meidän vauvalla on ollut ensimmäisinä kuukausina vaikea rauhoittua muuten kuin minun kanssani. Tiedän, että minun soittamiseni kotiin on ollut puolisoni viimeinen vaihtoehto, sillä hän on halunnut kantaa oman vastuunsa ja mahdollistaa minulle myös omaa aikaa. Mutta näinä ensimmäisinä kuukausina olen varautunut lähtemään myös kotiin, jos mikään muu ei vain auta. Vauva on kuitenkin pieni. Kun olin ystävän nelikymppisillä kuukautta myöhemmin, vauva ja isä pärjäsivät erinomaisesti. Ja olen ollut omilla menoilla säännöllisesti sen jälkeen, kun vauva oli kolme viikkoa, koen siis että meillä jaetaan tätä hoitovastuuta kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *