3.luukku: Menneitä jouluja
0
Blogijoulukalenterin kolmannessa luukussa palataan hetkeksi menneisiin jouluihin. Ja tässä tapauksessa erityisesti niihin jouluihin, jotka olen taltioinut blogiin.
Ensimmäinen joulu perheenä 2015
Olen kirjoittanut blogia seitsemän vuotta ja tämä onkahdeksas joulu, jonka tänne taltioin. Itsestäni se tuntuu aika uskomattomalta. Ensimmäinen blogiin taltioitu joulu oli hyvin erilainen, kuin muut. Silloin nimittäin kotiuduin sairaalasta vastasyntyneen esikoiseni kanssa. Kyseisestä joulusta on melko hatarat muistikuvat, kiitos hormoneiden ja kipulääkityksen. Esikoinen on syntynyt kiireellisellä sektiolla, eikä alku hänen kanssaan ollut helpoin mahdollinen imetysongelmineen kaikkineen.
”Pitkään sitä jännitettiin, mutta tänään se sitten toteutui; Me pääsimmekin kuin pääsimmekin jouluksi kotiin koko perhe. Koko perheellä tarkoitan, että tänään kynnyksen ylitse kulki ensimmäistä kertaa myös perheemme uusin jäsen, pieni tyttövauva. Täytyy sanoa, että tämä joulu tosiaankin on aivan jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Pää on edelleen pyörällä viime viikon tapahtumista, mutta kaikesta huolimatta olen autuaan onnellinen. Toivon tätä samaa hölmöä onnea, joka saa itkemään ja nauramaan ihan vain puhtaasta ilosta, myös teidän kaikkien jouluihinne.”
Katkelma blogista 24.12.2015.
Kirjoitin siitä, miten viimeisiä joululahjaostoksia hoidettiin joulun välipäivinä ja ruokaostokset tehtiin sairaalasta käsin, koska synnytys oli päässyt yllättämään. Mutta isoksi osaksi siitä syystä kyseinen joulu oli ainutlaatuinen.
Vuoden 2015 joulusta on vain muutamia kuvia. Osa niistä on vieläpä korkea kontrastisia, mustavalkoisia ”taidekuvia”. Loput pimeitä tai muuten huonosti käsiteltyjä. Olin blogannut vain muutamia kuukausia ja harjoittelin kaikkea siihen liittyvää. Silloin blogi oli oikeasti enemmän päiväkirja, kuin lifestyleblogi.
Vauvan toinen joulu 2016
Vuoden 2016 joulun vietimme Limingassa toisessa kodissani. Liminka on siis pieni kunta Oulun vieressä, josta olen kotoisin ja jossa osa perheestäni asuu edelleen. Silloin tuntui tärkeältä viedä yksivuotias tyttäreni tutustumaan juuriinsa Pohjois Pohjanmaalla. Joulu oli hyvin erilainen kuin monet muut ennen ja jälkeen.
Tänä vuonna laitoin joulua ihan omalla vimmalla, koska se oli lapseni ensimmäinen. Esikoinenhan ei muista tästä vuodesta mitään. Minulle se kaikki oli siitä huolimatta tärkeää. Mietin perinteitä ja joulujuttuja paljon tänä vuonna. Yksivuotiaalla oli muun muassa oma ensimmäinen kirjajoulukalenterinsa. Kirjat ovat edelleen kyllä tallella, mutta ei vaapero niistä silloin ymmärtänyt hirveästi.
Olin tänä vuonna innostunut sisustamisesta ihan uudella tavalla, joten laitoin kotia myös jouluna ihan uudella vimmalla. Olin hankkinut pienen oikean kuusen ja ostin ensimmäisiä kertoja joulukukkia leikkokukkina.
Joulu kahden lapsen kanssa
Vuonna 2017 kuopukseni oli kuukauden ikäinen vastasyntynyt. Tämä taisi olla vuosi kun esimerkiksi pikkujoulun vietto unohtui, koska keskityin niin paljon vauvaan. Mikä on toki ymmärrettävää silloisessa vauvakuplassa. Pyöritin silloin arkea jo hyvin pitkälti yksin. Vaikka asuin lasten isän kanssa yhdessä, olin kolmisin lasten kanssa. Se ei haitannut, koska uppouduin täysin vauvakuplaan kuopukseni kanssa. Joulu sujui vauvan tuhinaa kuunnellen.
Toinen joulu, jota en muista 2018
Vuosi 2018 oli vuosi, jolloin tunsin yhä selvemmin sen etten ole onnellinen. Mikä on varmasti iso syy sille, miksi en muista kyseistä joulua juuri ollenkaan. Puitteet ovat olleet kunnossa. Meillä oli oikea kuusi, lahjoja, olen jakanut blogissa jouluisia reseptejä, joten olen tosiaan ainakin onnistunut pitämään kulisseja kasassa, vaikka olin onneton.
Ennen eroa 2019
Tämän joulun minä muistan. Edellinen vuosi oli ollut aivan hirveä. Olin aivan loppu jo tässä vaiheessa. Olin jo pari kuukautta aavistellut, että elämme tietynlaista lopun aikaa. Mutta tämä joulu oli täydellinen. Minun oli vaikeaa uskoa sitä todeksi. Niin täydellisen se oli. Joulusta viikon päästä, uutena vuotena, olin lasten kanssa turvakodissa. Tämän vuoksi kyseinen joulu on muuttunut muistoissani kitkeräksi.
Eron jälkeen 2020
Ensimmäinen joulu eron jälkeen ja lisäksi myös uudessa kodissa. Me muutimme tähän kotiin marraskuun loppu puolella, joten joulutunnelma oli välillä hukassa muuttokaaoksen keskellä. Laitoin joulua kuitenkin hieman, omien voimavarojen mukaan. Tässä vaiheessa menin vielä sillä tietyllä taistelutahdolla, jolla painoin menemään 1,5 vuotta eron jälkeen.
Lopultahan tämä joulu meni niin, että sairastuin aattona äitini luona. Päätimme silloin, että bonusisäni tuo minut kotiin ja lapset jäävät mummilaan nauttimaan joulusta. Minulla ei ollut koronaa silloin, mutta olin todella kipeä. Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät nukkuessa, ennen kuin aloin toipua. Ehkä olisi tässä vaiheessa pitänyt tajuta pysähtyä hetkeksi.
Viime joulu 2021
Tämän joulun piti olla sinkkujoulu. Lapset olivat toisessa kodissa ja minä vietin joulun itsekseni. Paitsi että aattona, tämä nykyinen puolisoni tuli luokseni. Mistä alkoi kolmen päivän mittaiset treffit. <3 Joululahjaksi sain häneltä koronan, joten loppu vuosi menikin sitten sitä sairastaessa. Pyysin tänä vuonna joululahjaksi jotain muuta, kuin kulkutaudin.
Mutta tämän joulun muistan varmasti ikuisesti. Sillä tiellä ollaan edelleen. Tulevan joulun vietän saman ihmisen kanssa, mutta uusperheenä.
Elämä on muuttunut valtavasti viimeisessä seitsemässä vuodessa. Ja ainoastaan parempaan suuntaan. <3
Terkuin,
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit