Hae
Big mamas home

Tunnen olevani sinkkuäiti kun…

Elämässäni on joitain sellaisia hetkiä, kun tunnen erityisen vahvasti olevani sinkkuäiti. Osa näistä on sellaisia vähän universaalempeja kokemuksia ja osa ihan todellisia hetkiä meidän arjesta.

Sinkkuäitiys - Big mamas home by Jenni

Tunnen olevani sinkkuäiti…

…kun yöllä kävelen ympäri asuntoa korvakipuaan huutavan lapsen kanssa ja odotan, että särkylääkkeet vaikuttavat, miettien samalla milloin terveyskeskuksen puheluvaihde aukeaa.

…kun iltapalajugurtti loppuu kesken ja punnitsen voisiko sitä käydä lasten kanssa nopeasti kaupassa vai pitäisikö odottaa aamuun. Jos en olisi sinkku, toinen voisi kipaista kauppaan puolestani.

…kun täytän kalenteriini lasten neuvoloita, vasu-keskusteluja, hammaslääkäreitä ja muita menoja ja mietin, koska ehdin käydä töissä.

…kun nilkan väännyttyä mietin vaatiiko se välitöntä lääkärillä käymistä, koska on ilta ja olisi vaivalloista ottaa lapset mukaan päivystykseen.

…kun istun lapsen sängyn reunalla yksinään silittelemässä lapsen hiuksia, pelkäämässä ja rukoilemassa, että kovaksi noussut kuume laskisi. Eikä minulla ole ketään, jonka kanssa jakaisin huoleni.

Hetkiä kun tunnen olevani sinkkuäiti - Big mamas home by Jenni

…kun yritän sopia treffejä ja mietit yritätkö saada lapsenvahdin vai sopia suosiolla treffit seuraavaille lapsivapaille, joihin on kaksi viikkoa.

…kun lapset kysyvät jonkun kiperän kysymyksen, johon en osaa vastata, enkä voi vain sanoa; “Menkää kysymään isältä.”

…kun suunnittelen ruokaostoksia ja ainoa perheenjäseniltä tuleva mielipide on; “spagettia.”

…kun käperryn sohvalle molemmat tytöt kainalossa katsomaan leffaa yhteisen irtorkarkkikipon kanssa.

…kun asetun parisänkyyn nukkumaan ja vieressäni on toinen lapsistani, eikä kumppanini.

…kun vaateostosteni ainoa makutuomari on viisivuotias.

Milloin tunnen olevani sinkkuäiti - Big mamas home by Jenni

…kun saan diktaattorina päättää viikonloppusuunnitelmista ja retkikohteista.

…kun oikeasti haluaisin kysyä toisen vanhemman mielipidettä johonkin asiaan, mutta joudun olemaan vaan omien mielipiteiden ja ajatusten varassa.

…kun minulta itseltäni menee kuppi nurin, eikä kukaan ole ottamassa tilanteesta koppia, että minä pääsisin hengättämään jokusen kerran sisään ja ulos.

…kun herään joka aamu lasten kanssa samaan aikaan ja mietin, että olisi ihanaa, kun joku muu nousisi lasten kanssa hoitamaan aamurumbaa minä saisin kerrankin kääntää vain kylkeä.

…kun lapseni tekee jotain sellaista, mikä on minusta aivan järjettömän hienoa, mutta muista aivan yhdentekevää ja mietin, kenen kanssa voisin jakaa tämän lapsen suuren saavutuksen.

…kun itken sydänsurujani makuuhuoneessa samalla, kun lapset katsovat olohuoneessa Ryhmä-Hauta.

-Jenni

 

Lue myös

Mitä on olla sinkkuäiti

Meidän pääsiäinen

Toinen nainen

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

5 kommenttia

  1. Milla kirjoitti:

    Hei.
    Olen ollut itsekin sinkkuäiti nyt 8 vuotiaalle tyttärelleni. Erottiin tytön isän kanssa hyvinä ystävinä.
    Kysyisin, että etkö saa tukea lastesi Isältä esim. jos lapset sairastaa tai itse olet sairaana. Ettekö sovi yhdessä lasten asioita ja ole tällä tavalla mielipideasioissa tekemisissä? Tai ettekö iloitse yhdessä lasten iloista ja onnistumisista vaikka viestien muodossa?
    Niin kuin sanoin, meidän ero tytön isän kanssa oli rakkauden osoitus kummaltakin kummallekin, mutta vaikka asiat olisi menneet vaikeamman kautta haluan uskoa, että lapsen asiat, ilot ja murheet olisi saatu hoidettua. Todella kurjaa jos teillä ei näin ole. 😔

    • bigmamasblogoutlookcom kirjoitti:

      Meillä ikävä kyllä toimii ainoastaan ratkaisu, että kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Tärkeimmistä asioista laitetaan viestiä, mutta siinä se oikeastaan onkin.

  2. Ninnu kirjoitti:

    Voi, mä niin samaistun tähän ❤️. Kun vaan kertakaikkiaan kommunikaatiosta ja yhdessä asioiden hoitamisesta ei lasten isän kanssa tule mitään. Päivittäin suren asiaa, vaikka erosta on jo kolme vuotta aikaa.

    • bigmamasblogoutlookcom kirjoitti:

      Tiedän tunteen. Sitä toivoisi, että asiat menisivät edes lasten vuoksi hyvin. Voimia.

  3. Tanja kirjoitti:

    Voi miten tuttuja asioita. Mä kasvatin lapseni yksin, isää ei ollut lainkaan, ei edes viikonloppuisin, ei koskaan.

    Se yksin vastuunkanto oli niin raskasta ja se, ettei koskaan voinut sanoa, ”hoida sä tää”, kun itsellä tuntui pää räjähtävän.

    Nyt lapset on 15 ja 17 ja helpottaa. Mä selvisin ja kasvatin upeat nuoret.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *