Glitteriä, poikienilta & Cheekend

Tämä viikko on ollut melko rauhallinen. Olemme keskittyneet kaikin voimin kuopuksen päivähoidon aloitukseen. Kirjoitin siitä eilen oman postauksensa. Pidempinä hoitopäivinä yritin hoitaa hieman asioita, mutta muuten olen päivisin lähinnä kytännyt kelloa ja odottanut, milloin kuopusta pitää lähteä hakemaan.

🗙Tällä viikolla meidän postiluukusta kolahti se syksyn suurin sisustuslehti, eli Ikean kuvasto. Mieheni huokaisi paljon puhuvasti nähdessään ilmeeni, kun kävelin eteisestä olohuoneeseen. Vapaalla hetkellä otin aikaa itselleni ja kuvastolle selatakseni sen rauhassa läpi. Minulla on aivan järkyttävä sohvakuume. Nykyinen sohvamme on melko neutraali, mutta olen iskenyt silmäni pariinkin sellaiseen, jotka ilmentäisivät tyyliäni hieman paremmin. Meillä ei ole kuitenkaan mitään pakottavaa tarvetta vaihtaa sohvaa. Ehkä kuitenkin seuraavaan kotiin?

🗙Lauantaina mieheni lähti viettämään poikien viikonloppua parhaan ystävänsä kanssa ja minä jäin tyttöjen kanssa kotiin. Baby B oli kahtena aikaisempana aamuna herännyt jo viideltä, joten olin aika poikki lauantai-iltana. Toivoin vain, että hän nukkuisi sunnuntaina edes vähän pidempään. Ilta meni ihan hyvin, mutta bebe heräsi siinä yhden aikaan yöllä. Silloin otin hänet viereeni nukkumaan. Siinä hän sitten nukkui tyytyväisenä aamu seitsemään. Uskomatonta, miten levännyt olo minulla oli, kun olin saanut nukkua kaksi tuntia pidempään.

🗙Venetsialaisviikonlopun kunniaksi, meidän läheisessä kauppakeskuksessa oli kaikenlaista pientä ohjelmaa. Glitternistit olivat muun muassa tekemässä taikojaan ja ilahduttamassa lapsia. Little E halusi ehdottomasti myös osansa glitteristä ja niin me lähdimme jonottamaan hänen vuoroaan. Pieni tyttö oli aivan onnesta soikeana, kun viimein hyppäsi alas Glitternistin penkistä, vihreää glitteriä poskillaan.

Jonotimme melkein tunnin, mutta voin kertoa, että koristeet eivät kestäneet edes sitä. Glitteri ei ole ehkä se kaikkein paras ehostus liikkuvaiselle kaksi ja puolivuotiaalle. Sitä löytyy vieläkin pitkin kaksiota, milloin missäkin.

🗙En ole mikään suuri Cheekin fani. Katsoin viimeisen konsertin kuitenkin puhtaasta mielenkiinnosta. Mutta myönnän, että viimeisten Mitä tänne jää ja Timantit on ikuisia kohdalla, omat silmäni kostuivat. Lopussa vollotin ihan huolella. Konsertin loppu oli todella koskettavaa katseltavaa. Olen seurannut Cheekin uran viimeisiä kuukausia mielenkiinnosta ja erityisesti Ellen viimeinen haastattelu olit todella koskettava ja silmiä avaava. Miksi lopettaa, kun on huipulla? No, juuri siksi. Mieheni uskoo, että jossain vaiheessa tulee Cheek 2.0. Minä en. Mutta aika sen näyttää. Lopetus oli kuitenkin upea. Sitä oli ilo katsella tv:n äärellä.