Viimeaikaisia kuulumisia

Heippa. Tässä on mennyt muutama päivä ilman julkaisuja. Työ, lapset ja jonkin sorttinen kevätväsymys ovat tehneet tehtävänsä ja blogi on jäänyt hieman heitteille. Sen lisäksi olen taas tehnyt blogin eteen paljon sellaista näkymätöntä työtä, joka ei näy suoraan julkaisuina. Yritän nimittäin löytää keinoja päivittää blogia säännöllisemmin. Yksi vaihtoehto olisi, että tekisin edellisellä viikolla valmiiksi kakki seuraavan viikon julkaisut. Rehellisesti sanottuna, siinä olisi melkoinen homma. Varsinkin tässä tilanteessa. 

Miltä teistä kuulostaisi, jos blogi päivittyisi muutaman kerran viikossa tiettyinä päivinä? Esimerkiksi joka maanantai, keskiviikko ja lauantai ilmestyisi uusi postaus? Minun olisi helpompaa pitää tahtia yllä ja tehdä postauksia ja teillä olisi säännöllisesti uutta luettavaa. Minusta tämän yrittäminen olisi ainakin kannattavaa. Eikö teistäkin? Tein ig-storyyn @bigmamashomeblog kyselyn tästä ja enemmistö kannatti säännöllisiä päiviä. 

Muuten meidän elämä soljuu eteenpäin aika rauhallisesti. Olen ehtinyt olla neljä kuukautta nykyisessä työssäni ja nyt tuntuu siltä, että koko paletti on asettunut uomiinsa. Meille on muodostunut arkeen hyvä rytmi ja käytännöt. Sen lisäksi olen asettunut töihin paremmin, kuin hyvin. 

Koko helmikuun jatkuneen flunssakierteen tultua ainakin jonkinlaiseen päätökseen, Little B:n jalkaan ilmestyi outo haava. Minua viisaampi tunnisti sen heti märkäruveksi, joten meillä on parhaillaan menossa yksi antibioottikuuri. Samalla mietitään, miten saadaan taapero ja atooppinen isosisko pidettyä erossa toisistaan, sillä kyseinen vaiva on hyvin tarttuva. Onneksi antibiootti on auttanut nopeasti ja haavat ovat jo selkeästi paranemaan päin. 

Sitä mukaan, kun lumet sulavat, koen olevani hieman myöhässä välikausivaatteiden suhteen. Minun piti hankkia softshelliä, mutta nyt googlaankin kurahaalareita. En ollut aiemmin kuullut vuorellisista kurahaalareista, mutta nyt ne tuntuvat enemmän kuin järkeviltä Suomen kevääseen. Lisäksi, haluaisin olla tänä vuonna kaukaa viisas, jonka vuoksi olen googlannut myös tulevia talvihaalareita alennusmyynneistä. Haluan panostaa lastemme ulkovaatteisiin, mutta ikävä kyllä minulla ei ole varaa laittaa yli sataa euroa yhteen haalariin. Kokeilen siis nyt osaanko arvioida lasten kasvun oikein ja ostaa oikean kokoiset haalarit tulevalle talvelle. 

Teimme viime viikonloppuna Hanna Gullichsenin reseptillä kesäkurpitsapastaa, joka on nykyisin ihan oma suosikkini. Uunifetapasta kelkkaan en ole lähtenyt mukaan, sillä inhoan fetaa. Olen yrittänyt opetella syömään sitä, mutta se ei yksinkertaisesti ole minun juttuni. Tosin äitini ei voi uskoa sitä tosiasiaa, että syön vapaaehtoisesti kesäkurpitsaa. (Olin hyvin nirso lapsi ja nykyisin nirso aikuinen.) Tämä pasta on kuitenkin lempparini tällä hetkellä. Kerrankin olen myös jaksanut keskittyä reseptiin ja laittaa ruokaa rauhassa. Ehkä pohjaan polttajan aikani on viimein ohitse? 

Sain tällä viikolla myös testiin Beautykolta Korealaisia kasvonaamioita. Korealainen kosmetiikka on minulle täysin vierasta maaperää, mutta olen ymmärtänyt sen olevan jonkinmoinen juttu nykyään. Vähän ehkä epäilytti, kun pakettien kyljessä lukee Salomon oil ja Snail. Rehellisesti sanottuna en olisi ensimmäisenä laittamassa kasvoilleni etananaamiota, jos olisin itse valitsemassa. Sain samalla myös Salomon oil voiteen ja myönnän tarkastaneeni ensimmisenä ettei se tuoksu kalaöljykapseleilta. Kun totesin voiteen tuoksuvan miellyttävältä, uskallan kokeilla myös naamioita. Jos teitä kiinnostaa kuulla tuotteista, kerron niistä mielelläni. Joten kommentoikaa. 

Kävin tässä hakemassa Caritalta taulun, jonka ostin hänen muuttomyynnistään. Caritan nykyinen koti sijaitsee Töölössä, joka ei ole minulle mitenkään tuttua seutua. Lisäksi navigaattori ohjasi minut paikalle täysin tuntematonta reittiä. Suuntavaistoni on olematon, jos en tunne seutua ollenkaan. Olin lähes varma, että tulen eksymään matkalla. Soitin kävellessä Erikalle ja kerroin olevani eksyksissä Töölössä. Rakas ystäväni tietysti vain nauroi minulle. Puhelun aikana kävi ilmi, että hän on töissä aivan lähellä, joten sovimme törmäävämme kunhan olen saanut taulun haettua. Ehdimme nähdä vain viisi minuuttia, mutta sinä aikana ehdin sivistää Erikaa ja kertoa, että hänen kutsumansa Kansalliseläinmuseo on oikeasi Luonnontieteellinen museo. En malta odottaa, että saamme podcastin siihen pisteeseen, että pääsette kuuntelemaan tätä meidän sekoilua.