Hae
Big mamas home

Puhtaat, valkeat verhot

Syksy on monesti kodinlaittajan ja sisustajan kulta-aikaa. Kesällä koti tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän sellainen välipysäkki kaikenlaisten kesärientojen välillä. Kun kerrankin on mahdollisuus olla ulkona, niin suomalainenhan sitten myös on ulkona. Syksyllä viihdytään enemmän sisällä, joten ehkä silloin on helpompaa löytää niitä uusittavia tai viimeistelyä kaipaavia juttuja omasta kodista. Syksyllä on myös yleensä Habitare. Minulle syksy alkaa aina Habitaresta, paitsi tänä vuonna. Liekö johtuu siitä, että olo ei ole juuri nyt kovin syksyinen…

Big mamas home by Jenni S. Puhtaat, valkeat verhot

Vaikka tänä vuonna ei pääse Habitareen fiilistelemään sisustusmaailman uusia tuulia, olen vienyt oman kodin sisustusta eteen päin. Sisustuksen edistäminen on lähtenyt siitä, että minulla on ollut selkeitä tarpeita (kuten se sänky), jotka on täytynyt laittaa kuntoon. Sen lisäksi on ollut pienempiä juttuja, joihin olen kaivannut muutosta.

Big mamas home by Jenni S. Puhtaat, valkeat verhot

Yksi näistä jutuista on ollut olohuoneen verhot. Olohuoneessa on tähän asti roikkunut tummat, raidalliset pimennysverhot. Verhot olivat kuosinsa puolesta vähän sellainen, köyhän naisen vähän sinne päin ratkaisu. Eli toisin sanoen ne eivät ole alun alkaenkaan olleet minulle se kaikkein mieluisin vaihtoehto. Mutta, koska en löytänyt valkoisia, sopuhintaisia pimennysverhoja, niin vanhat saivät jäädä.

Big mamas home by Jenni S. Puhtaat, valkeat verhot

Lopulta, tänä kesänä, pimennysverhot saivat luvan lähteä. Tilalle ostin valkoiset, läpikuultavat, puuvillaverhot. Ja uskomatonta, miten paljon avarammalta meidän olohuone tuntuu ihan vain verhoja vaihtamalla. Yksivärisyys rauhoitti myös tilaa, mitä en olisi uskonut. Edellisissä verhoissa ei kuitenkaan ollut pystyraitaa levottomampaa kuvioita.

Big mamas home by Jenni S. Puhtaat, valkeat verhot

Ainut miinus näissä on pituus, mutta se on täysin harkittu miinus. Minä haaveilen sellaisista kauniista, ylipitkistä verhoista. Mutta valitsin aivan syystä nämä, jotka jäävät reilusti lattian yläpuolelle. Voin kertoa, että jälkikasvuni ei anna armoa edes näille, niin lattiaan ulottuvat verhot saisivat taatusti pahemmin kyytiä. Kunhan verhot eivät enää jää nukerattaiden renkaisiin tai toimi esirippuna esityksiin, mietin uudelleen ylipitkiä versioita. Nyt mennään näillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *