Postikortteja Tallinnasta

Näitä kuvia on aivan ihana katsella näin jälkikäteen. Alan pikku hiljaa ymmärtää sitä, miksi ihmiset käyttävät rahaa matkustamiseeen. Oli ihanaa päästä hetkeksi pois tutuista ympyröistä ja tutustua edes pintapuolisesti aivan eri kulttuuriin. Kontrasti oli melkoinen, vaikka me mentiinkin vain meren yli naapuriin. Tallinna tuntuu todella vähätellyltä kohteelta. Me nähtiin vain murto-osa Tallinnaa ja nähtävää olisi vielä seuraavallekin kerralle.

Tämä postaus on puhtaasti valokuvien fiilistelypostaus. En ole ennen kirjoittanut tämän tyylistä postausta, mutta ajattelin tämän olevan kivaa vaihtelua.

Postikortteja Tallinnasta

Sade alkoi ropista isoina pisaroina meidän päälle, sekä portaille. Kaivan kangaskassista esiin sateenvarjon. Ollaan ehkä just puolessa välissä muurin viertä kulkevia portaita. Näköalatasanteella on mahdotonta ottaa kuvaa, koska tuuli meinasi napata sateenvarjon mukanaan. Ostat itsellesi turistikaupasta oman sateenvarjon, koska minun muumi-kuosinen varjoni ei riityä meille molemmille. Pian vesi valuu pian vuolaina virtoina mukulakivien lomassa.

Torilla kävi vilske. Hedelmien väriloisto helli silmiä. Vesimelonit näyttivät aivan valtavilta. Mietin miten innoissaan lapset olisivat tästä. Kaikki ruokakojut näyttivät toinen toistaan houkuttelevemmilta. Löysin kukkakaupan. Tietysti. Arvottiin jonkin aikaa, mitä syödään lounaaksi. Kaikki näytti niin hyvältä. Tämä tori on ihan uskomaton! Miksi tällaista ei ole Suomessa?

Auringonlasku oli kaunis. Onneksi kiivettiin vielä kerran tänne korkealle. Pyysit minua tulemaan pois näköalapaikan reunalta, koska sinua hirvitti puolestani. Pelätään kumpikin korkeita paikkoja, mutta minusta tämä ei ollut niin korkea. Kurottelin kaulaani nähdäkseni alas. Otettiin sellainen pussailuselfie. Pitäähän lomalta edes yksi sellainen olla. Oltiin otettu tähän mennessä kuvia vain minusta, mutta ei meistä yhdessä.

Kaikki pienet kujat veivät sydämeni täysin. Samoin kaikki vanhat talot. Aina kun silmänsä käänsi, näkyi jotain nättiä. Vaihtelin jatkuvasti kameraa ja kännykkää ja linssejä toisiinsa, kun en osannut päättää, millä ottaisin kuvan. Pysähdyin vähän väliä kuvaamaan. Sinä nauroit minulle hyväntahtoisesti.

Aurinko paahtoi taivaalla todella kuumana. Tunsin, miten hiki valuu nenänvierttäni pitkin. Olisi voinut kuvitella, että oltaisiin oltu jossain pidemmälläkin. Vähän tuli jo ikävä edellisen päivän raikastavaa sadetta. Tallinna on kyllä niin vähätelty kaupunki. 

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sinkkuäitien kesäviikonloppu

Nyt se on varmaa!

Hilltop Forest – Pieni paratiisi keskellä metsää

Viikonloppu kuvina

Ummikkona ulkomaille – Tallinna poikaystävän kanssa