Miltä elokuu on näyttänyt tähän asti
1Niin se elokuun puoliväli tuli ja meni. Tuntuu, että tämä arkeen paluu on ollut melko tahmeaa ja verottanut jonkin verran. Oma to do-lista on tuntunut aivan loputtomalta ja siihen tarttuminen haastavalta. Mutta yksi juttu kerrallaan olen onnistunut lyhentämään sitä.
Sen lisäksi tähän kuun alkupuolisikoon on liittynyt kaikki päiväkodin ja koulun aloitukseen liittyvät jutut. Taapero palasi pitkän kesäloman jälkeen taas päiväkotiin ja ensimmäisen viikon alkukankeuden jälkeen se on lähtenyt sujumaan oikein kivasti. Ollaan niin onnekkaita, että meillä on kiva päiväkoti, jossa on pienet ryhmät ja aivan ihanat aikuiset. Voitettiin päiväkotilotossa silloin viime talvena, kun saatiin tämä kyseinen paikka.
Tänä syksynä meillä on myös viides- ja kolmosluokkalaiset, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Katseltiin Toten kanssa kuvia koululaisista ja ihmeteltiin miten pieniä he ovat joskus olleet. Arki näiden isojen tyyppien kanssa on jo melko erillaista, kuin tuon perheen pienimmän kanssa, joka tarvitsee vielä meitä. Toisella koululaisella alkoi tänä vuonna uusi kieli ja toisella uusi aine, historia. Tällä hetkellä minä olen jopa hieman enemmän innoissani tuosta historiasta, joka oli lempi aineeni silloin muinoin.
Ehdittiin ennen koulujen alkua käydä Linnanmäellä lasten kanssa. Toinen isoista pääsi ravaamaan Swingissä ja pienin kävi kaksitoista kertaa autokarusellissa. 😂 Minäkin pääsin pariin laitteeseen hurvittelemaan, mikä oli oikeastaan aika kivaa. En ole käynyt laitteissa vuosiin. Totte sai hoitaa lasten kanssa ne kaikkein hurjimmat laitteet, joissa minulla ei enää hyvinvointi kestä. Vanhuus ei todellakaan tule yksin.
Kirjoituskuulumiset
Kirjakäsikirjoitus on juuri nyt esilukijoiden hellässä huomassa. Olen saanut jo pari palautetta ja vähän lukijoiden fiiliksiä siitä, miltä lukeminen on tuntunut ja palaute on ollut positiivista. ✨ Toki käsikirjoituksessa on edelleen työstettävää ja odotan niitä kriittisiä arvioita, mutta on niin ihanaa kuulla, että pääasiallinen fiilis on ollut positiivinen.
Olen nyt pitänyt vähän sellaista kirjoituslomaa, jonka aikana olen luonnostellut jonkin verran sarjan toista osaa ja lukenut kirjoitusoppaita. Koska englanti ei taivu, olen yrittänyt löytää kehuttuja, suomenkielisiä kirjoitusoppaita. Vaikka olen ahkera lukija ja olen sen myötä oppinut jonkin verran ymmärtämään romaanin rakennetta, ajattelin ettei teoriasta olisi haittaa.
Minulle on läheiset sanoneet, että olen herännyt eloon tämän kirjoitusprojektin myötä ja samalta tuntuu itsestäkin. Tuntuu, että olen löytänyt uudelleen palan itseäni. Kirjailius on ollut se kaikkein pisin ja syvin urahaave ja nyt tuntuu siltä, että mulla on käsissä tarina, jonka haluan tuoda maailmalle nähtäväksi. Kaikki ne harjoitukset, fanfictionit, roolipelit, blogi ja muut ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Minulla on myös todella vahva tahtotila tätä kohtaan. En muista koska olisin ollut yhtä päättäväinen jonkin asian suhteen. Olen ollut innoissani monista asioista, mutta tässä kohtaa se into ja tahtotila on kantaneet aika pitkälle.
Treffeillä
Käytiin kuun alussa myös treffeillä Toten kanssa. Sovittiin yhteisistä lukutreffeistä, eli mentiin kahvilaan lukemaan kirjaa ja tää oli niin ihana treffi-idea. Samaan syssyyn käytiin kirjakaupassa, josta Totte osti mulle kaksi uutta kirjaa. Hän on siis luvannut mulle joka kuukausi yhden uuden kirjan, koska haluaa tukea mun lukuharrastusta. Tässä kuussa hän tosin päätyi kahteen, koska minä en osannut päättää. Mulla on tällä hetkellä tavoitteena saada Sarah J. Maasin kirjat luettua ennen kuin uusin Acotar julkaistaan suomeksi.
Tällä hetkellä luen Alchemised – Piinattua ja se on ollut kieltämättä melkoinen urakka. Olen tahkonnut sitä nyt heinäkuun ja kohta elokuunkin. Nyt loppu alkaa onneksi häämöttää. Olen luvannut itselleni tämän jälkeen vain kivoja, kevyitä kirjoja. 😅
Pian teille olisi luvassa reseptejä ja synttäripostauksia, sillä juhlimme hetki sitten meidän nuorimman 3-vuotisjuhlia. 💖
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Hei pitkästä aikaa ja ihanaa alkanutta elokuuta!
Hei, pitkästä aikaa! 💖 Katsoin, että olen päivittänyt blogia viimeksi huhtikuussa. Tämä taitaa olla pisin aika, jonka olen ollut päivittämättä blogia sen kohta 11-vuotisen historian aikana ja se on ollut minulle vaikeaa. Blogi on ollut kyllä jatkuvasti mielessä, en ole unohtanut sitä, mutta kuten olen aikaisemminkin kertonut ajanhallinta on tuonut itselleni haasteita. En ole se kaikkein järjestelmällisin ihminen ja yritän tehdä yleensä kaikkea sillä lopputuloksella, että en saa tehtyä mitään.
Sen lisäksi omat aivoni haluavat keskittyä mieluiten siihen, mikä on sillä hetkellä kaikkein kivointa. Viime marraskuusta asti se on ollut kirjakäsikirjoitukseni, joka on juuri nyt esilukijoilla luettavana. Tein kuitenkin tuossa kesällä päätöksen, että kesän keskityn ennen kaikkea tuohon romaanikäsikirjoitukseen ja elokuussa on pakko raivata aikaa somelle, blogille ja myynnille. Joten tässä sitä ollaan. Sain Marian Someneuvolasta aivan super hyviä aikataulutusvinkkejä ja aion ottaa ne käyttöön tänä syksynä.
Olen tänä kesänä innostunut uudelleen myös valokuvaamisesta. Olenkin viettänyt tänä kesänä monta hetkeä lukien valokuvausvinkkejä, ja yrittänyt sitten ulkona ollessa ottaa vinkkejä käyttöön. Sen myötä olen alkanut kaivata uudelleen paikkaa, johon voisin laittaa näitä ottamiani kuvia ja blogi on ollut minulle aina se paikka. Blogi on monella muullakin tapaa niin erilainen paikka kuin muu some ja itselleni äärimmäisen tärkeä.
Mitä meille kuuluu?
Kesä on ollut meille todella hyvä. Taloudellinen tilanne ei ole tänä vuonna mahdollistanut mitään kovin erikoista, mutta se ei ole meitä haitannut. Ollaan pyritty tekemään sellaisia juttuja, jotka on olleet meille mahdollisia. Ollaan muun muassa testailtu Helsingin uusia leikkipuistoja. Lisäksi meillä oli isojen kanssa kaupungilla shoppailupäivä, jolloin he saivat käyttää omia rahojaan haluamiinsa juttuihin. Samalla käytiin koko perhe syömässä Toten synttärien kunniaksi. Ollaan myös hyödynnetty ahkerasti läheisen leikkipuiston puistoruokailua.
Omasta mielestäni tämä on ollut oikein hyvä kesä. 💖
Me ollaan Toten kanssa unelmoitu isosti ja kehitelty bisnesideoita, joista kerron ihan varmasti myöhemmin lisää. Tällä hetkellä tuleva vuosi tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja ollaan kumpikin innoissaan siitä, mitä kaavaillaan meidän yhteisellä tulevaisuudella. Musta tuntuu, että rakastun Totteen joka päivä enemmän. Hän on täysin minun ihmiseni, enkä voisi toivoa itselleni parempaa kumppania. Hän rakastaa minua kaikista vioista ja epätäydellisyyksistä huolimatta, tukee ja rohkaisee. Sen lisäksi meillä on todella hauskaa yhdessä ja fiilistellään samoja asioita. Olen tänä kesänä miettinyt monta kertaa, että hitto millainen tuuri minulla on käynytkään.
Lasten kanssa
Kuopus täytti juuri kolme vuotta ja kyllä tässä huomaa sen, että arki on alkanut muuttumaan ihan todella paljon sen myötä. Isosisaruksista on tullut pienelle entistä tärkeämpiä, mitä he ovat olleet kyllä ihan alusta asti. Nyt sisarusten merkitys tuntuu kuitenkin korostuvan. Aamuisin ensimmäinen asia mitä taapero haluaa nähdä, ovat siskot ja heidän perään kysellään paljon silloin kun he eivät ole kotona. Kolmevuotias alkaa olla jo todella osaava ja tarvitsee koko ajan vähemmän apua, mikä helpottaa meidän aikuisten elämää. Sen lisäksi hän viihtyy myös paljon itsekseen omissa leikeissään. Hänellä on myös selkeitä omia mielenkiinnon kohteita.
Isojen kanssa aletaan pikku hiljaa tottua siihen, että heillä on omia menoja ja he alkavat olla koko ajan itsenäisempiä. Onneksi he kaipaa edelleen meitä aikuisia. Ollaan isojen kanssa väritetty yhdessä cozy värityskirjoja, mikä on ollut kivaa yhteistä tekemistä.
En lupaa mitään tarkkaa postaustahtia tänne blogin puolelle, mutta lupaan antaa sille taas enemmän aikaa,
joten kuullaan taas!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa