Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.

Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.

Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*

Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.

On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.

Isojen lasten vanhempana

Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.

Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.

Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.

Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.

Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.

Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.

Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Sairastelua, ihana seurustelu ja muita kuulumisia

Mitä mielessä juuri nyt – Heated rivarly

Hei ihana! 🩷 Olen nyt parin viikonloppuna pitänyt sometaukoa ja pysynyt oikeasti erossa työjutuista, mikä on tehnyt itselleni todella hyvää. Olen saanut oikeasti nollattua päätä ja tehtyä asioita, joista nautin. Lupasin itselleni, että pidän jatkossakin viikonloppuisin enemmän vapaata. Sen lisäksi suunnittelen joulukuulle ihan kunnon somelomaa, kuten minulla oli viime vuonna.

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Miną

Samaan aikaan iloitsen siitä, että olen löytänyt taas intoa kirjoittaa blogia. Mun luovuus kukkii jotenkin ihan uudella tavalla, mikä on ihanaa. Mun omat uudet harrastukset on auttaneet todella paljon luovuuden herättelyssä.

Some oli pitkään mun harrastus, joten se täytti ennen kaiken mun vapaa-ajan. Mikä oli tosi luonnollista. Nyt some on mun työ, joten se tarvitsee vastapainoksi vapaa-aikaa, minkä olen jotenkin nyt vasta tajunnut. Kun taapero menee vuoden vaihteen jälkeen päiväkotiin, niin alan entistä vahvemmin rajaamaan työ- ja vapaa-aikaa erilleen ja jatkan mun harrastuksia. Niitä on tällä hetkellä tosi monipuolisesti ja kaikki tuntuu niin hyvältä ihan sielussa asti.

Harrastuksia

Harrastuksista puheen ollen… Oon nyt treenannut tarottulkintaa. Totte osti minulle Maagisilta messuilta omat tarotkortit ja olen harjoitellut niiden kanssa nostamalla joka päivä yhden kortin. Ja huh huh, mitä settiä sieltä on tullut. Olen ollut aivan häkeltynyt siitä millä tavalla kortit ovat puhuneet. Lisäksi voin vannoa, että mun pakalla on jonkinlaista ironista huumorintajua. 😂 Nää on toki näitä hihhulihommia, joita kaikki eivät ymmärrä, mutta jotka ovat itselleni tosi merkityksellisiä.

Mä oon miettinyt kirjan kirjoittamista taas aktiivisesti, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta suurin piirtein kymmenvuotiaasta asti. Nyt tämä haave on monen muun asian ohella nostanut päätään. Sain myös rohkaisua tähän yllättävältä taholta.

Lauantaina me oltiin Katrin kanssa kuvaamassa ja voi vitsit, miten me nautittiin auringosta. Me imettiin sitä itseemme ja tuntuu, että saatiin kumpikin joku D-vitamiinipiikki. Ihasteltiin myös Säätytalon valmistunutta julkisivuremonttia. Miten voikin olla rakennus niin upea.

Oli myös tosi kivaa kuvata yhdessä pitkästä aikaa. Meidän kuvaustauko on venynyt ihan kiitettävästi, joten oli ihanaa nähdä ja kuvata kerrankin vähän pidemmällä kaavalla ja useat setit.

Pelipäivä

Pelattiin sunnuntaina myös D&D:tä. 🩷 Aloitettiin mun ensimmäinen oma kamppanja, mikä tuntuu ihanalta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pelataan ekaa kertaa mun itseni kirjoittamaa tarinaa. Suunnittelen siis kohtaukset ja tilanteet, joihin pelaajat reagoi omilla hahmoillaan. Tämä on ollut itselleni todella jännittävää ja koin sunnuntaina tosi monta onnistumisen kokemusta pelinjohtajana. Sain muun muassa syötettyä pelaajilleni yhden juonenpätkän ja kaksi suunnittelemaani pientä extra-juttua onnistui myös.

D&D on ollut kyllä parasta mitä ollaan saatu tähän arkeen mukaan. Saadaan viettää aikaa ystävien kanssa, saadaan nauraa todella paljon ja sen lisäksi meillä on hauskaa tekemistä yhdessä.

Onko täällä muuten muita, joita kiinnostaa tarotkortit? Kiinnostaako aihe?

Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube

Podcast: Kaverin kanssa

Arkiviikko kuvina

Elokuun kuulumisia – Kouluarkea ja salitreenejä