Onnistunut lääkärinkäynti
1Olen ravannut lääkärillä enemmän ja vähemmän reilun vuoden ajan. Siitä lähtien kun sain burn outin ja tämä alamäki alkoi. Tai todennäköisesti se on alkanut jo paljon aiemmin. Romahdus tapahtui silloin viime vuoden elokuussa. Tänään, yli vuosi myöhemmin, menin taas lääkäriin puhumaan sairaslomasta ja tilanteestani, sekä siitä että haluaisin alkaa tekemään asioita sen eteen, että pääsisin psykoterapiaan. Minulla oli taas uusi lääkäri, kuten yleensä, jolle selittäisin tilanteeni.
Pääsin aamulla lääkärin huoneeseen ja istuin alas. Lääkäri istui omalle paikalleen ja sanoi: ”Kerro minulle omin sainoin missä mennään.” Hän kertoi lukemeneensa lausuntojani, mutta halusi silti kuulla, mitä minulla oli sanottavanani. Tässä kohtaan purskahdin itkuun, jolloin lääkäri sanoi minulle: ”Ihan rauhassa. Meillä ei ole mikään kiire mihinkään. Ota juuri se aika, jonka tarvitset.” Minä otin ja kerroin. Ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että lääkäri ihan oikeasti kuunteli minua ja yritti ymmärtää niitä tuntemuksia, joita koin.
Tulin kuulluksi
Tiedän, että terveydenhoidossa on kiire niin lääkäreillä, kuin hoitajilla. Mutta jotenkin tällä kertaa korostui se, että minua kuunneltiin ja minulle annettiin aikaa. Sain avattua tilannettani vähän paremmin, syitä sille miksi olen uupunut ja ahdistunut. Miksi en usko, että tämä on masennusta. Kerroin valtavasta epäonnistumisen tunteesta, jota tunnen jatkuvasti ja joka saa minut lamaantumaan.
Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että en ollut vain ongelma, johon kaivataan nopea ratkaisu. Lääkäri myös kysyi mitä ajattelen hoidostani jatkossa. Tällöin pystyin ottamaan puheeksi toiveeni päästä psykoterapiaan. Kerroin myös siitä, että jonkin ajan kuluttua haluaisin myös tehdä osa-aikaisesti töitä, koska olen kokenut työn myös kuntouttavana. Mutta siihen en ole vielä valmis.
Lopuksi lääkäri muistutti, että jos olo huononee, niin pitää muistaa hakeutua päivystykseen ja toisinaan, kun tilanne on oikein paha, niin myös osastojakso voi olla aiheellinen.
Otin lääkärin nimen itselleni ylös, jotta osaan pyytää häntä jatkossakin itselleni.
Olen itkenyt oikeastaan koko päivän. Osittain helpotuksesta, osittain vain yleisestä ahdistuksesta. Helpotuksesta siksi, että minut oli oikeasti kuultu. Poistuin lääkäristä käsissäni todistus kuukauden mittaisesta sairaslomasta, sekä tieto siitä, että saan lähetteen psykiatrille. Tuntuu äärimmäisen tärkeältä, että tulin kerrankin oikeasti kuulluksi ja asiani etenevät. Ehkä tässä on vielä toivoa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa
Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun
Mieli mustana
Hei kaikki. Minulla on ollut viime aikoina hieman ongelmia kirjoittamisen kanssa. Mieli on ollut viimeaikoina todella musta ja maassa, mikä vaikuttaa tietysti ihan kaikkeen.
Viimeisellä psykologin käynnillä kartoitettiin hieman elämääni ja sen peruspilareita. Kartoituksessa todettiin, että minulla on moni asia todella hyvin. Elän monelta osin juuri sellaista itseni näköistä elämää. Mutta sitten minulla on niitä todella isoja mörköjä ja traumoja, jotka vaikuttavat elämääni ja tällä hetkellä erityisesti työkykyyni, todella kokonaisvaltaisesti.
Menen metsään ja keskityn positiiviseen
Edellinen päivä meni kirjaimellisesti enemmän tai vähemmän maatessa. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet mihinkään muuhun. Tänään ajattelin kiskoa itseni lenkille ja ulos. Näinä hetkinä olen äärimmäisen onnellinen, että meillä on meri ja metsä tuossa aivan kivenheiton päässä. Minun ei tarvitse kävellä kovinkaan kauan, että pääsen ulos ja metsän rauhaan.
Muistatteko, kun kerroin teille siitä, että minulle tehtiin tarottulkinta? Tulkinnan aikana Mirva sanoi, että minua kehoitetaan menemään metsään silloin kun olo tuntuu erityisen pahalta. Tämä on äärimmäisen helppo neuvo noudattaa vaikka ei täysin uskoisikaan taroitteihin tai muihin henkimaailman juttuihin.
Muutenkin minun periaatteeni on tässä toipuessa ollut, että teen oman jaksamisen mukaan mahdollisimman paljon, oman jaksamisen mukaan kivoja asioita. Ja keskittyä positiiviseen. Käsittelen traumojani ja niiden lähteitä ammattilaisten kanssa, mutta muutoin yritän keskittyä kaikkeen postiiviseen ja kanavoida nimenomaan hyviä ajatuksia.
Avopuoliso on yrittänyt piristää minua oikein urakalla. Hän on tuonut minulle niin kasvomaskeja, kuin kukkiakin minulle piristykseksi. Mikä on ihanaa ja se oikeasti myös piristää sen hetken. Eilen minulla oli kuitenkin mieli niin synkkänä, että kukkakimpun saaminen kotiovelle ei ihan riittänyt nostamaan sitä. Onneksi ruusut piristävät minua myös tänään. Ja on ihanaa, että hän yrittää niin kovasti ottaa minut huomioon, vaikka koen olevani vähän turhan usein todella hankala.
Psykoterapiaan
Lähden nyt hakemaan itsellleni psykoterapiaa, koska vaikka psykologin käynnit antavat tiettyä helpotusta, niin minun ongelmani vaativat kunnon läpi käyntiä. Minun on päästävä eroon niistä möröistä, jotka huutavat minulle jatkuvasti siitä miten huono ja epäonnistunut ihminen olen. Tämä ajatus on täysin ylitsepääsemätön ja lamaannuttava. Ajatus siitä, että tulen epäonnistumaan kaikessa, on niin vahva että en halua edes yrittää. Vaikka sen ajatuksen taustalla yrittää puhua myös järki siitä, että pystyn kyllä. Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada se järjen ääni pelkoa vahvemmaksi.
Vuoden vaihteessa haluaisin myös etsiä itselleni jonkun osa-aikaisen työpaikan. Minulle työ on ollut ennenkin kuntouttavaa ja uskon sen olevan myös tällä kertaa sitä, mitä aikanaan tarvitsen. En vielä, mutta aikanaan.
-Jenni
KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa
Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun
Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni