Haen psykoterapiaan
8Olen kertonut teille, että teen tällä hetkellä töitä sen eteen, että pääsisin Kelan tukemaan psykoterapiaan. Olen jutellut nyt useamman ammattilaisen kanssa, joiden mukaan hyötyisin pitkäaikaisesta terapiasta. Ja taisteltuani yli vuoden mielenterveyteni kanssa lyhyillä sairaslomilla ja tilanteen koko ajan pahentuessa, alan olemaan samaa mieltä ammattilaisten kanssa. Olen tällä hetkellä sairaslomalla, koska tilanteeni on niin paha etten kykene työhön tai opiskelemaan.
Diagnoosini ovat tällä hetkellä ahdistuneisuushäiriö ja uupumus. Edellä mainittuun minulla on lääkitys. Tällä hetkellä tilanne on se, että olin päivittäin ahdistunut. Väsyn helposti ja väsyn myös kivasta tekemisestä.
Mun mielenterveys romahti vuosi sitten elokuussa burn outin seurauksena. Olin paahtanut erosta asti tukka putkella ja todistanut kaikille pärjääväni läpi rankkojen aikojen. Olin burn outin partaalla yli vuoden. Kamelin selkä katkesi, kun olin kouluvuoden jälkeen paahtanut vielä kesätöissä melko hurjia tunteja. Sen jälkeen palasin kouluun ja kun kotihoidon harjoittelun olisi pitänyt alkaa, romahdin. Sen jälkeen olen ollut vuoden aikana useammalla eri mittaisella sairaslomalla. Minulla oli tahtoa edistää koulunkäyntiäni, mutta ei lopulta voimia. Uusi seinä tuli vastaan tänä syksynä.
Psykoterapiaan hakeminen
Koulupsykologini oli se, joka sanoi, että nyt olisi aika hakeutua psykoterapiaan. Olen käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana useilla eri ammattialisilla puhumussa asioita läpi, mutta kenelläkään ei ole ollut mahdollista tarjota pidempiaikaista terapiaa. Näin ollen olen käynyt samat asiat läpi yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisten kanssa. Se ei varsinaisesti auta ratkaisemaan mitään. Ennemminkin junnaan vain paikoillani. Mikä ei ole missään nimessä etu.
Tarvitsen pitkäaikaisempaa terapiaa, jossa päästään oikeasti avaamaan niitä traumoja, joita olen saanut.
Välillä tuntuu, että olisin kaksi ihmistä samoissa nahoissa. On se trauman kärsinyt puoli, joka toimii täysin selviytyäkseen. Sitten on se järkevä puoli, joka näkee toiminnan syy ja seuraussuhteet ja pystyy ajattelemaan järkevästi. Se trauman kärsinyt puoli on vain vahvempi ja toimin yleensä sen mukaan.
Edellinen lääkärinkäynti
Otin edellisellä lääkärinkäynnillä psykoterapian puheeksi. Lääkärini kirjoitti minulle lähetteen psykiatrille b-lausuntoa varten todettuaan, että minulla on ollut yli vuoden mittainen hoitosuhde kyseisellä terveysasemalla.
Lähete tuli bumerangina takaisin. Meille sanottiin, että minulta pitää ottaa liuta laboratoriokokeita, mukaanlukien päihdeseulat. Sen lisäksi minun täytyisi käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ennen, kuin pääsen juttelemaan psykiatrille. Tämä bumerangi ei ollut mikään lopullinen hylkäys, vaan kehotus tekemään asiat oikeassa järjestyksessä.
Kunhan kaikki labrat on otettu ja olen puhunut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, niin lähete psykiatrille voidaan uusia. Jossain vaiheessa alkaa sitten psykoterapeutin etsintä. Olen kuullut, että se saattaa olla todella vaikeaa. Terapeutteja on yksinkertaisesti liian vähän tarpeeseen nähden. Mutta murehdin sitä vasta sitten, kun sen aika on.
Mutta tässä on tämän hetikinen tilanne matkallani psykoterapiaan. Nyt minä alan valmistautua treffejäni varten. Olemme menossa puolisoni kanssa ulos juhlistamaan yhteenmuuttoa.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miltä masentunut ihminen näyttää?
Miltä masentunut ihminen näyttää?
Puhuin Instagramissa (@bmhjenni) hieman mielenterveysongelmista ja ulkonäöstä. Sain kimmokkeen ihanan Sinin (@ketunpoikia) stooreista. Sain kyseisessä kanavassa jo aivan ihanaa palautetta, mutta halusin ottaa asian täälläkin esille vähän perusteellisemmin jo senkin vuoksi, että blogin seuraajat eroavat hieman Instagramista.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että mielenterveysongelmieni vuoksi olen työkyvytön. Minun diagnoosini ovat ainakin tällä hetkellä ahdistuneisuus ja uupumus. Minulla on viimein hyvä hoitosuhde lääkäriin, joka oikeasti edistää asioitani. Teemme tällä hetkellä yhdessä asioita sen eteen, että pääsisin mahdollisimman pian psykoterapiaan.
Tällä hetkellä ahdistun valtavasti pienistäkin asioista. Minun ei tarvitse kuin ottaa puheeksi esimerkiksi opintojeni edistäminen, niin ahdistun ja alan itkeä. Kaikissa viimeisimmissä tapaamisissa koulussa olen itkenyt niin etten ole saanut sanaa suustani tai kunnolla henkeä. Tämä oli yksi syy, miksi opintojen väliaikainen keskeyttäminen tuntui järkevältä. Jos en pysty edes puhumaan opinnoista saamatta paniikkihäiriötä, miten voin opiskella?
Masentunut ihminen ei näytä masentuneelta
Suurin kysymys kuuluu kuitenkin, että pitääkö ongelmien näkyä ihmisestä myös ulospäin? En ole ainoa, joka saa kuulla siitä, että miten voin kamppailla mielenterveysongelmien kanssa, kun jaksan kuitenkin meikata? Moni tuntuu odottavas oikeasti sitä, että mielenterveysongelmista kärsivä ihminen on automaattisesti epäsiistin ja rähjäisen näköinen. Tai että tämän otsassa lukee selkeästi erottuvin kirjaimin: ”Olen masentunut!”
Minukin viimeisimmässä lääkärinlausunnossani luki ”ulkonäkö siisti”. Ja itse hoitoalalla olleena tiedän, miksi hotohenkilökunta silmäilee ihmisen ulkonäön. Joku voi väittää kirkkain silmin, että kaikki on hyvin, hän pystyy huolehtimaan itsestään ja siitä huolimatta tämän ihmisen vaatteet ovat likaiset ja olemus merkittävän epäsiisti. Silloin ulkonäkö kertoo jotain muuta, kuin ihmisen sanat. Mutta tämä ei ole asia, mihin pitäisi takertua tai minkä pitäisi vaikuttaa avun saantiin. Silti, esimerkiksi minä, en todellakaan meikkaa, jos olen menossa lääkäriin, etten vahingossakaan näytä liian hyvinvoivalta. Joku seuraajistani kertoi poistavansa myös kynsilakat ennen lääkäriin menoa samaisesta syystä.
Minulle meikkaaminen on meditatiivista. Pukeutuminen on minulle ilo. Ja epäjärjestyksessä oleva koti ahditaa minua vain entisestään. Jos olen kotona jatkuvasti ahdistunut epäjärjestyksestä, niin se ei varsinaisesti auta tilannettani. Samoin meidän kuvausreissut Katrin kanssa on sellaisia, että saan siinä kuvaamisen ohella purkaa monen tunnin ajan tuntojani läheisen ystävän kanssa. Toki olen väsynyt kuvausten jälkeen, mutta yleensä minulla ei ole sitten muita suunnitelmia sille päivälle ja voin levätä.
Kaiken lisäksi, yleisin neuvo, jonka vaikeassa tilanteessa oleva saa muun muassa siltä hoitohenkilökunnalta, on: ”Tee kaikkea kivaa ja sellaista, joka tuottaa iloa.” Minulle nämä asiat ovat some, kuvaaminen, meikkaaminen ja pukeutuminen. Sekä siivoaminen siinä mielessä, että epäsiistissä kodissa olisin vain entistä ahdistuneempi. Minulle myös se, että saan keskittyä esimerkiksi juuri siihen meikkaamisen hetken ajan ja saan ajatukset pois niistä ahdistavista ajatuksista, tuovat minulle sen kaivatun lepohetken siitä kaikesta vaikeasta.
Ei tuomita
Joten olisiko mahdollista, että lopetetaan ihmisten syyllistäminen. Vaikea elämäntilanne ei näy aina ulos päin. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikeudet ovat erilaisia. Vieläkään, kukaan ei tiedä sitä, millaisten asioiden kanssa jotkut kamppailevat. Esimerkiksi, omalla kohdallani väkivaltaista parisuhdetta oli mahdotonta nähdä ulospäin, koska siihen kuului kulissien ylläpito. Itsemurha saattaa yllättää täysin, koska ei sen tehneestä ihmisestä välttämättä ole nähnyt ulospäin sitä, mitä hän on mielessään hautonut.
Parasta mitä voit tehdä, kommentoinnin sijaan, on kuunnella ja ymmärtää. Ja tärkeintä on muistaa se, että mielenterveyden sairaudet ovat oikeita sairauksia, siinä missä vaikka korona. Suhtaudutaan niihin sairauksina.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa