Hei kaikki. Minulla on ollut viime aikoina hieman ongelmia kirjoittamisen kanssa. Mieli on ollut viimeaikoina todella musta ja maassa, mikä vaikuttaa tietysti ihan kaikkeen.

Viimeisellä psykologin käynnillä kartoitettiin hieman elämääni ja sen peruspilareita. Kartoituksessa todettiin, että minulla on moni asia todella hyvin. Elän monelta osin juuri sellaista itseni näköistä elämää. Mutta sitten minulla on niitä todella isoja mörköjä ja traumoja, jotka vaikuttavat elämääni ja tällä hetkellä erityisesti työkykyyni, todella kokonaisvaltaisesti.

Menen metsään ja keskityn positiiviseen

Edellinen päivä meni kirjaimellisesti enemmän tai vähemmän maatessa. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet mihinkään muuhun. Tänään ajattelin kiskoa itseni lenkille ja ulos. Näinä hetkinä olen äärimmäisen onnellinen, että meillä on meri ja metsä tuossa aivan kivenheiton päässä. Minun ei tarvitse kävellä kovinkaan kauan, että pääsen ulos ja metsän rauhaan.

Muistatteko, kun kerroin teille siitä, että minulle tehtiin tarottulkinta? Tulkinnan aikana Mirva sanoi, että minua kehoitetaan menemään metsään silloin kun olo tuntuu erityisen pahalta. Tämä on äärimmäisen helppo neuvo noudattaa vaikka ei täysin uskoisikaan taroitteihin tai muihin henkimaailman juttuihin.

Muutenkin minun periaatteeni on tässä toipuessa ollut, että teen oman jaksamisen mukaan mahdollisimman paljon, oman jaksamisen mukaan kivoja asioita. Ja keskittyä positiiviseen. Käsittelen traumojani ja niiden lähteitä ammattilaisten kanssa, mutta muutoin yritän keskittyä kaikkeen postiiviseen ja kanavoida nimenomaan hyviä ajatuksia.

Avopuoliso on yrittänyt piristää minua oikein urakalla. Hän on tuonut minulle niin kasvomaskeja, kuin kukkiakin minulle piristykseksi. Mikä on ihanaa ja se oikeasti myös piristää sen hetken. Eilen minulla oli kuitenkin mieli niin synkkänä, että kukkakimpun saaminen kotiovelle ei ihan riittänyt nostamaan sitä. Onneksi ruusut piristävät minua myös tänään. Ja on ihanaa, että hän yrittää niin kovasti ottaa minut huomioon, vaikka koen olevani vähän turhan usein todella hankala.

Psykoterapiaan

Lähden nyt hakemaan itsellleni psykoterapiaa, koska vaikka psykologin käynnit antavat tiettyä helpotusta, niin minun ongelmani vaativat kunnon läpi käyntiä. Minun on päästävä eroon niistä möröistä, jotka huutavat minulle jatkuvasti siitä miten huono ja epäonnistunut ihminen olen. Tämä ajatus on täysin ylitsepääsemätön ja lamaannuttava. Ajatus siitä, että tulen epäonnistumaan kaikessa, on niin vahva että en halua edes yrittää. Vaikka sen ajatuksen taustalla yrittää puhua myös järki siitä, että pystyn kyllä. Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada se järjen ääni pelkoa vahvemmaksi.

Vuoden vaihteessa haluaisin myös etsiä itselleni jonkun osa-aikaisen työpaikan. Minulle työ on ollut ennenkin kuntouttavaa ja uskon sen olevan myös tällä kertaa sitä, mitä aikanaan tarvitsen. En vielä, mutta aikanaan.

-Jenni

KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö

Miten voin juuri nyt

Siis niin uskomatonta, kuin se on, niin minä toivun täällä edelleen viime viikonlopusta. Tiesin sen olevan rankka rupeama introverttiminälleni, mutta en ajatellut sen olevan näin rankka. Toki tähän vaikuttaa varmasti myös se, että en ole saanut olla kovin montaa hetkeä yksin, mikä lataa akkuni yleensä parhaiten. Lisäki opin, että menneessä viikonlopussa oli selkeästi aivan liikaa käsiteltävää minulle. Oli kaksi hotelliyötä, poikaystävän tuparit ja kuvausreissu. Kaikki edelleen mielettömän kivoja juttuja, joista en olisi halunnut luopua mistään, mutta selkeästi minua kuormittavia. Tähän päälle poikaystäväni tuli vielä pariksi yöksi minun luokseni, joten en ollut hetkeäkään yksin.

Jokaisen tapahtuman välissä olin eräänlaisessa valmiustilassa. Pakkasin ja purin laukkuja, silitin ja sovitin vaatteita, katsoin kelloa, koska pitää lähteä. Siihen päälle se, että jouduin olemaan ihan koko ajan sosiaallinen, jonkun tai joidenkin kanssa. Tämä on selkeästi erityisen kuormittavaa minulle ja toipuminen vie aikansa.

KUVA: Heidi / EDITOINTI: Minä

Olen vitsaillut poikaystävälleni, että millainen shokki se tulee olemaan hänelle, kun hän muuttaa keskelle pikkulapsiarkea. Mutta tulee yhteenmuutto olemaan shokki myös minulle, joka olen tottunut olemaan osan viikoista aivan yksin ja sitten minun pitäisi jakaa koti ja koko arki toisen ihmisen kanssa. Mielessä itseasiassa jo kävi, että pystyttäisiinkö vain asumaan eri osoitteitteissa. Mutta meidän tulevaisuuden toiveet ovat sen sorttisia, että yhteinen koti on kaikkein käytännöllisin vaihtoehto.

Omien tarpeiden huomioiminen

Pidin itseäni vuosia ekstroverttina, koska nautin ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisista tilanteista. Jossain vaiheessa mietin myös, olisinko ambivertti. Mutta kun luin määritelmän siitä, että introvertin akut latautuvat parhaiten yksin ollessa ja sosiaalliset tilanteet kuluttavat, vaikka niistä nauttisikin, totesin olevani pesun kestävä introvertti. Tietenkään ihmisiä ei voi kovin tiukkaan lokeroida. Asiat eivät ole joko tai silloin, kun on kyse ihmisyydestä. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu paljon harmaan eri sävyjä. Mutta kun olen oppinyt ymmärtämään tätä puolta itsessäni, olen oppinut myös ottamaan sen huomioon paremmin. Ehkä en aja itseäni uuteen burn outtiin nyt, kun edellisestä on vasta toivuttu.

Minua harvoin harmittaa kauaa aikaa se, jos joku kivakin juttu peruuntuu, koska olen monesti helpottunut jos saan olla yksin. Ja kuten sanottu, saatan väsyä kaikesta kivastakin ja palautuminen ottaa oman aikansa. FOMO ei minua vaivaa.

Viime viikonloppu oli todella hyvä muistutus sille, että en voi ahtaa kalenteriani täysin täyteen. Tarvitsen rauhaa, hiljaisuutta ja aikatauluttomuutta vastapainoksi kaikelle muulle. Olen vitsaillut, että tarvitsen kaiken sosiaallisen jälkeen pimeän, hiljaisen rauhallisen huoneen, jossa voin maata ja latautua 24 tuntia kerrallaan. Välillä tuntuu, ettei tämä ole vitsi.

Jatkossa yritän muistaa sopia yhden menon per viikonloppu. Se on kuitenkin loppujen lopuksi ihan riittävää. Koko aikaa ei tarvitse olla menossa ja tekemässä, varsinkin silloin kun se kuormittaa. Oma burnouttini opetti sen, että ihan kaikkea ei tarvitse jaksaa verenmaku suussa. Oma burnouttini johtui hyvin paljon siitä, että jatkoin hampaat irvessä elämäni elämistä, silloin kun olisi pitänyt hidastaa ja rauhoittua, ottaa aikaa itselleni.

Tuleva viikonloppu otetaan lasten kanssa ihan rauhoittumisen kannalta. Lupasin lapsille hyvää ruokaa, erikoisjälkkäriä, metsä- ja puistoretkiä ja niillä mennään. Mutta ei kuitenkaan pakottamalla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö

Miten voin juuri nyt?

Asioita, jotka tuottavat minulle iloa