Kerroin eilen, että haluaisin tuoda enemmän meidän arkea blogiini ja ajattelin, että tästä on hyvä aloittaa. Useampi bloggaaja on ehtinyt jo kertomaan, miten kotityöt jakautuvat heidän perheissään. Ajattelin että olisi hauskaa kertoa myös meidän kotitöiden jaosta. Viimeisen vuoden aikana asiat ovat nimittäin muuttuneet. Noin vuosi sitten kirjoitin postauksen Kotirouvan tunnustukset, jossa avasin hieman silloisia järjestelyitä.

Ollessani äitiyslomalla kotityöt olivat 95% minun vastuullani. Minusta oli täysin loogista, koska minä olen päivät valmiiksi kotona lapsen kanssa, hoitaisin siinä samalla myös kodin ylläpidon mahdollisimman pitkälle itse. Nykyään meillä on töitä, joita molemmat tekevät, mutta myös muutamia sellaisia hommia, jotka ovat vain ja ainoastaan toisen vastuulla.

Aloitan siitä ilmiselvimmästä jutusta, eli tiskikoneen täytöstä (ja tyhjentämisestä). Tämä seikka ei ole muuttunut kuluneen vuoden aikana mihinkään. Olen kertonut, että mieheni on antanut kaikella rakkaudella minulle lempinimen Tiskikonenatsi. Eikä hellittelynimi ole ihan tuulesta temmattu. Minulla on tarkka systeemi tiskikoneen täyttämiseen ja usein täytän sen muiden perässä uudestaan, koska saan koneeseen mahtumaan noin 2/3 enemmän kuin esimerkiksi parempi puoliskoni. Joskus mäkätin siitä ja yritin saada väännettyä rautalangasta systeemiäni, mutta nyt olen todennut pääseväni helpoimmalla, kun täytän sen hiljaa uudestaan. Joskus, laiskoina päivinä, saatan antaa olla, mutta hyvin harvoin. En voi hyväksyä vajaasti täytettyä konetta jos tiskipöydällä on edelleen likaista tiskiä.

Mieheni on kuitenkin todella hyvä siivoamaan keittiön työtasot ja hellan. Ilmeisesti hän jaksaa hinkata niitä minua suuremmalla hartaudella. Tästä syystä saatan olla entistä hutilompi, jos tiedän miehen olevan illalla kotona ja hoitavan homman kuitenkin puolestani.

Imurointi on enimmäkseen minun heiniäni. Meillä imuroidaan noin kerran päivässä, vähintään joka toinen päivä. Lapsiperheessä kun ei voi olla imuroimatta. Ulkoa tulee kuraa, hiekkaa tai pölyä ja pöydän alle päätyy ruokaa ja murusia. Voitte vain kuvitella, kuinka paha tilanne oli, kun olimme kuukauden päivät ilman imuria. Tästä syystä mieheni imuroi myös usein, koska tätä hommaa ei oikeastaan voi jättää hoitamatta.

Minä en kuitenkaan pese lattioita. En osaa antaa tähän mitään selkeää syytä, minä en vain moppaa. Lattioiden pesussa ei ole mitään ällöttävää ja tykkäänkin yleensä mäntysuovan tuoksusta, mutta en vain saa sitä aikaiseksi. Tämä on siis sataprosenttisesti mieheni heiniä. Tämä on sellainen homma, josta välillä kinaamme, kun isännän mielestä voisin mopata useammin kuin kerran vuodessa.

Pyykkihuolto on minun vastuullani noin 85%. Minulla on tähänkin piiruntarkka systeemi. Pesen pyykit kerran viikossa pesulassa. Varaan pitkän vuoron ja pesen päivän aikana tummat, vaaleat ja kuudenkympin pyykin. Olen mitoittanut tyttöjen vaatekaapitkin niin, että vaatteet riittävät viikoksi. Mieheni pesee pyykkiä silloin tällöin, mutta jättää viikkaamisen aina minulle. Olen itse asiassa neuvotellut itselleni vapautuksen roskien viemisestä juuri sillä lupauksella, että hoidan aina pyykkien viikkauksen. Miestä ei haittaa viedä roskia, kun minä en puhtaasti pidä siitä. Sen sijaan mies ei pidä pyykkien viikkaamisesta. Joten näissä neuvotteluissa on saatu aikaiseksi molempia miellyttävä lopputulos.

Ikkunoiden peseminen on miehen heiniä. Hän pystyy pituutensa puolesta tekemään sen ilman tikkaita, joten se on jäänyt hänen kontolleen. Samoin hän hoitaa kaiken parvekkeeseen liittyvän, kuten parvekkeen pesun ja lumityöt. (Kun parveke on 30 neliötä ja kattamaton, niin siellä on lumitöitä). Ilmeisesti tämä osa kotitöistä toimii hänelle samalla sellaisena mielen tyhjennyksenä ja meditaationa ja hän hoitaa homman mielellään yksin.

Kokkaaminen on jakautunut viimeisen vuoden aikana yhä tasaisemmin meidän kummankin hommaksi. Minä teen sitä edelleen hieman enemmän, mutta myös mieheni kokkaa. Kaiken lisäksi hän on vielä hyvä siinä, vaikka tuotokset harvoin ovat mitään laihduttajan unelmia. Päin vastoin, painonvartija saattaisi pyörtyä, jos näkisi mitä mieheni ruokiin pistää.

Minä organisoin ja mietin kaupassa käynnit. Mietin ruokalistaa ja ostoksia, mutta mieheni on se joka käy useammin kaupassa. Tämä siksi, koska meillä ei ole yhteistä tiliä ja minä hoidan ison osan asumiskustannuksista, jolloin mieheni hoitaa kaupassa käynnit.

Sitten se pahamaineinen metatyö. Minä pidän meidän perheen kalenterin kasassa ja sovitan aikataulut. Informoin miestä tulevista jutuista, milloin hän hakee lapset ja milloin vie. Huolehdin jumppakamppeet, hoitoreput, synttärilahjat, vaput, joulut, neuvolat yms. Tein huvikseni Kirkon & Kaupungin metatyötestin ja sain tulokseksi Metatyöpäällikkö. Tulos ei ole kovin kaukana totuudesta.

Kuten näkyy, meillä hoidetaan hommat aika lailla yhdessä. Aika harva työ on pelkästään toisen vastuulla. Niille jotka ovat, löytyy yleensä joku syy. Toistaiseksi kummallakaan ei ole ollut valittamista tästä järjestelystä, mutta tiedän tämän muuttuvan varmasti elämäntilanteiden myötä.

Kevätbuumi tuntuu olevan parhaimmillaan ja pahimmillaan yleensä tammikuussa, kun moni kaipaa kevään tuomaa raikkautta yltäkylläisen joulun jälkeen. Minä olen viime vuosina kuitenkin jatkanut hyggeilyä vielä vahvasti tammi- ja helmikuun puolella, vaikka tulppaaneita fiilistelenkin. Maaliskuu sen sijaan on minusta jo vahvasti kevätkuukausi. Siitäkin huolimatta, että ulkona tulee räntää vaakatasossa. 

Tänäkin vuonna olen huomannut, että heti helmi- maaliskuun vaihteessa ajatukseni ovat kääntyneet vahvasti kevättä kohti. Inspiroidun uudelleen sisustamisesta ja erityisesti kukista. Tuntuu, että juuri nyt luovuus suorastaan puskee lävitseni. Valokuvaaminen on ihanaa ja pitkästä aikaa mieleni tekee piirtää. Olemme lempivuodenaikani kynnyksellä. 

Siksi halusin kertoa teille, mitkä jutut inspiroivat minua erityisesti tänä keväänä. 

Rakastan tuoreita kukkia. Päätin jossain vaiheessa, että meillä olisi aina tuoreita kukkia. Perustelen tämän, pilke silmäkulmassa, sillä, että hoidan kukilla mielenterveyttäni. Ne saavat minut usein siivoamaan ja järjestelemään paikkoja uusiksi. Mistä seuraa lähes poikkeuksetta se, että kaivan esiin kameran ja ryhdyn kuvaamaan. 

Koko ajan lisääntyvä valo houkuttelee myös kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan. Periaatteessa odotan kellojen siirtämistä, mutta samalla odotan kauhunsekaisin fiiliksin sitä, mitä meidän lapset sanoo kellojen siirtämiseen. Viimeksi meillä herättiin kaksi viikkoa kello viideltä. 

Olen älyttömän innoissani siitä, että uusimmissa sisustustrendeissä on vaikutteita kaksikymmentäluvun Art Decosta. Kyseinen tyyli sattuu olemaan oma suosikkini historiallisista tyyleistä. Huomaan, että sisäinen maalariartesaanini hihkuu innosta juuri nyt. Tyylissä kiehtoo erityisesti mustat detaljit, klassiset muodot ja kullan hohto, joita tuon mielellään omaan sisustukseen. Meiltä löytyy sohvalta Art Deco tyyliset sohvatyynyt, jotka löysin alkuvuodesta H&M Homesta. Mietin kuitenkin mitä muita elementtejä voisin tuoda meidän kotiin. 

Samaan aikaan olen huomannut ihastelevani somessa erityisesti klassisia sisustuksia. Onneksi klassinen tyyli ja Art Deco sopivat hyvin yksiin. Klassiset muodot, linjat ja yksityiskohdat tuntuvat nyt erityisen puhuttelevilta ja tämän tyyliset kuvat somessa saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Samoin raikkaat, vaaleat värit. Instassa muutamia inspiroivia tilejä ovat esimerkiksi @charandthecity, @sannainspiredbylove, @homevialaura, @homeandbella ja @lovingwhitestyle. Suosittelen vilkaisemaan, jos sellainen perinteinen skandinavinen, pelkistetty tyyli ei puhuttele. 

Sen lisäksi minua inspiroi myös lasten kevättyyli. Erityisen innostunut olen Newbien ja Pomp de Luxin kevätmallistoista. Tyttöjen kevät ja kesä tyylit tulevat sisältämään rauhallisen väripaletin lisäksi kukkia, pitsiä ja tylliä. Haaveilen tulevasta kesästä ihastelemalla pieniä, kauniita shortseja ja toppeja. Onneksi Little E tuntuu olevan tästä melkein yhtä innoissaan, kuin äitikin. 

Tällaiset pienet keväiset jutut saavat minut innostumaan ja inspiroitumaan. Yritän muuten miettiä, millainen meidän pääsiäissisustus tulisi olemaan. Olen viime aikoina pinnaillut Pinterest-kansioon kuvia ainakin valkoisin höyhenin koristelluista pajunkissoista, joten ehkä niistä olisi hyvä aloittaa. Rehellisesti sanottuna haluan luoda perheelle vuodesta toiseen kestäviä perinteitä jouluksi, mutta vasta nyt olen alkanut miettiä myös pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Millaisina haluan lasteni muistavan nämä pyhät..?