Huh, huh. Menneet päivät ovat olleet sen verran hektisiä, että suunnittelemani postaustahti meni aivan harakoille. Valmistelin koulujuttuja ja samoin työvuorolistat pääsivät yllättämään aamupainotteisuudellaan. Minulla toimii parhaiten listat, joissa on iltoja enemmän, kuin aamuja. Pääni toimii selkeästi paremmin iltavuorossa, vaikka herään joka aamu samaan aikaan. Mutta koska lapsiakin täytyy nähdä, minun täytyy tehdä myös aamuja. 

Tämä lauantaiaamu sen sijaan on täysi vastakohta koko menneelle viikolle. Tytöt lähtivät äitini luokse viettämään viikonloppua. Heräsin rauhassa kymmenen tunnin yöunien jälkeen mieheni kainalossa, eikä meillä ollut kiire mihinkään. Olen juonut kaksi kuppia kahvia. Sovittiin, että ostetaan viiniä illaksi ja tehdöään jotain todella hyvää ruokaa, jota ei tule lasten kanssa syötyä. Olen katsonut Vain Elämää uusintaa ja saanut kylmiä väreitä Maija Vilkkumaan esityksestä. Tiesitkö, että Maija Vilkkumaa on nuoruuden idolini? Kun meillä oli äidin kanssa erimielisyyksiä, juoksin huoneeseeni ja laitoin Maijan musiikin täysillä soimaan mielenosoituksena. 

Olen puhunut meidän parisuhdes vaikeuksista ja voin sanoa, että tämä lauantaiaamu kaksin on tehnyt meidän parisuhteelle jo niin paljon. Tällaisia hetkiä on ehdottomasti järjestettävä lisää, vaikka se onkin haastavaa, kun yksi meistä on vuorotöissä ja lapset tuovat ne omat haasteensa. Nyt kuitenkin nautitaan tästä viikonlopusta se mikä voidaan. 

Sain muuten juuri tätä kirjoittaessa kuvaviestin äidiltäni. He ovat tyttöjen kanssa läheisellä laavulla paistamassa nuotiolla makkaraa. Väitän, että tytöt nauttivat tästä viikonlopusta yhtä paljon kuin mekin.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille.

Vaikka tammikuussa olin ihan varma, että juuri nyt olen tyytyväinen kotimme sisustukseen, to do-listalle on ilmestynyt yksi, jos toinenkin projekti. Mattoa en ole saanut vielä aikaiseksi hankkia, enkä ruokapöydän tuoleja, mutta ne ovat listalla. Tällä hetkellä lasten vaatetus on niellyt ison osan ajatuksista ja budjetista. Miksi mini-ihmisten vaatettaminen on niin hankalaa?

Jotain pientä olohuoneessa on kuitenkin tapahtunut. Meille on nimittäin tullut uusi pöytävalaisin. Tai ennemminkin sisustushyllyvalaisin.

Olen kertonut rakastavani valaisimia. En liputa pelkästään designvalaisimien perään, vaikka muutama lamppuihastus siltäkin saralta löytyy. Sen sijaan haluan ajattella, että jokaiselle paikalle on oikeantyylinen valaisin. Eikä sillä ole väliä, mikä sen alkuperä on.

Muistan elävästi meidän Sipoon kotimme lasikuistin pöydällä seisoneen lampun. Se oli iso, lapsen silmiin valtava. Se oli väriltään sininen ja siinä oli iso, keraaminen jalka. Se oli suosikkiesineitä kotonani. Ja vaikka sininen lamppu ei meidän kotiin istukaan, kaipasin jotain saman kaltaista, isolla jalalla ja varjostimella. Tämän Ikean valaisin on nimeltään PICKARUM ja se on tyyliltään täydellinen.

Ostin valaisimen ikeareissulta, jolloin minun oli tarkoitus ostaa ainoastaan kynttilöitä. Ikeasta löytyy ihania tuoksukynttilöitä, jotka tuoksuvat vaniljajäätelöltä ja tarkoitus oli hakea vain niitä. Valaisinosastolla kävelin sitten tämän ohitse ja mietin vain hetken. Täysin heräteostos lamppu ei ollut, sillä olen palannut ihastelemaan sitä tasaisesti noin vuoden ajan.

Nyt valaisin on ollut meillä noin kuukauden päivät, enkä voisi olla tyytyväisempi. Suosin mielläni epäsuoria valonlähteitä ja tämä on täydellinen sisustushyllylle.

Mietin tulevaisuutta ajatellen, kiinnostaako teitä kuulla ajatuksiani edullisesta sisustamisesta? Minulla ei kovin kummoista sisustusbudjettia ole, kuten moni pitkäaikainen lukijani tietää. Siitä huolimatta, en halua tinkiä tyylistäni. Joten kiinnostaako teitä kuulla lisää aiheesta?