Vielä ennen joulua päädyin kaivamaan kameran esiin ja ikuistamaan teille kuvia syyskodista. Vaikka sisustankin vuodesta toiseen vähäeleisesti ja vuodenaikojen vaihtumisen voi nähdä oikeastaan vain leikkokukissa ja kynttilöiden määrässä, on kotimme syksyllä kuitenkin erilainen kuin esimerkiksi kesällä. 

Keväällä ja kesällä suosin sohvan koristetyynyissä esimerkiksi enemmän vaaleita värejä, kuten valkoista ja hiekkaa. Syksyllä vaihdan harmaan ja mustan sävyihin, vaikka tämä värijaottelu ei olekaan ihan näin mustavalkoista. Heh heh. Tähän vuodenaikaan torkkupeitoista tulee paksumpia ja pörröisempiä, kun kesällä suosin pellava ja puuvillapeitteitä. 

Olen todella varovainen tuoksujen käyttäjä. Olen monelle tuoksulle hajuherkkä, mutta yleensä tuoksukynttilöiden haju on sen verran mieto, että pystyn nauttimaan niistä. Suosikki kynttiläni on tänä vuonna ollut Havi’s:ilta PR-näytteenä saatu Bergamont & Fig tuoksukynttilä. Joka on aivan ihana. Suosittelen lämpimästi. 

Tänä syksynä innostuin ensimmäistä kertaa kunnolla heinistä. Viime vuonna en lähtenyt vielä tähän heinäkelkkaan mukaan, mutta kuinka ollakaan, nyt meille on ilmestyneet ensimmäiset pampaheinät. Ja ovathan ne ihanat. 

Rakastan toki edelleen myös tuoreita kukkia ja niitä meiltä löytyy lähes koko ajan. 

Pakko muuten myöntää, että olen tällä hetkellä niin toinen jalka ulkona tästä asunnosta, että täällä sisustaminen tuntuu välillä tosi turhalta. Varsinkin, kun vietän päivät googlaillen uuden kodin hankintoja. Olo on oikeasti vähän malttamaton. Olen hahmotellut teille muutamia postauksia liittyen tähän asuntokuvioon, enkä todellakaan malta odottaa, että pääsen paneutumaan aiheeseen kunnolla. Mopo karkaa varmasti käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun odottamamme asunto vapautuu ja saamme nimet paperiin. Siinä vaiheessa uskallan kirjoittaa teillekin asiasta tarkemmin. 

Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka petaa sängyn joka päivä. Yleensä heti aamusta, mutta jos aamulla on ollut kiire, niin viimeistään töiden jälkeen. Kestän aika huonosti epäsiistiä sänkyä. Jos sänky on levällää, koko makuuhuone näyttää noin sata kertaa pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Olen ollut jo lapsena tarkka sängyn petaamisesta. Minulla oli silloin ruusukuvioinen, rimpsuhelmainen päiväpeitto, jonka päälle asettelin jo silloin koristetyynyjä. Lisäksi tuntuu hyvältä saada jotain aikaiseksi heti aamusta. Sen lisäksi se tuntuu symbooliselta alulta koko päivälle. Niinä päivinä, kun sänky jää aamulla petaamatta, ei päivä tunnu alkavankaan oikein. 

Näin ollen suorastaan riemastuin, kun kuulin petaamisesta olevan muutakin hyötyä, kuin siistimpi yleisilme. Tätä tapaa on pohtinyt ilmeisesti useampi taho tai ainakin, todella monet suosittelevat sitä. Eräässä artikkelissa sanotaan sängyn petaamisen johtavan muihinkin hyviin tapoihin. Se rohkaisee helposti tarttumaan seuraavaan toimeen ja iltaan mennessä sängyn petaaminen on voinut hyvin muuttua sarjaksi monia hyödyllisiä askareita. 

Lisäksi tämä on myös sellainen pieni askare, jossa meidän neljävuotias voi tuntea onnistumista. Pieni, yksinkertainen askare, joka kasvattaa lapsen itsetuntoa. Meillä lapset osallistuvat moneen asiaan aikuisen kaverina, mutta sängyn neljävuotias pystyy petaamaan itse. Siksi kannustankin häntä siihen. 

Nyt kun oma jaksaminen on ollut koetuksella, olen miettinyt mikä olisi helppo tapa madaltaa rimaa tässä asiassa. En osaa elää sotkuisen sängyn kanssa, mutta auttaisivatko hillityt lakanat siihen ettei niiden päälle tarvitsisi aina vetää päiväpeittoa? Tai sitten jatkan samalla tavalla ja tunnen onnistumista siitä, että jaksoin tämän verran. Sain jotain aikaiseksi, vaikka olenkin uupunut. Siinä on hyvä startti päivälle ja toivon todella, että se kannustaa saamaan päivän aikana aikaiseksi myös muuta.