Ihanaa sunnuntai-iltaa! Täällä lapset ovat kotiutuneet mummilasta ja voi pojat, miten asuntoon tuli paljon ääntä kerralla. Ehdin jo tottua hiljaisuuteen ja unohtaa, miten paljon ääntä meidänkin tytöistä lähtee. 

Oli ihanaa saada murut kotiin. Ikävä oli kova, vaikka oltiin erossa vain yksi yö. Viimeiset tunnit ennen tyttöjen kotiutumista vilkuilin kelloa ja kuulostelin ulko-ovella, kuuluuko rapusta ääniä. Kun avasin oven, kuopus nosti heti kädet ylös ja kiljaisi iloisena: ”Äiti.” Esikoinen kertoi, miten mummi ole leiponut heille sen mansikkakakun, mitä hän oli niin kovasti toivonut. Ilmeisesti viikonloppu oli oikein onnistunut. 

Nyt kumpikin nukkuu jo. Esikoinen rauhoittui omaan sänkyynsä ja kuopus minun syliini, kun oli ensin vetänyt tyhjentävät väsymys/ikävä raivarit. Nyt hän nukkuu tuossa minun vieressäni sohvan divaanilla, koska äidin pitää olla kosketusetäisyydellä. Muuten tulee unesta huolimatta itku. Vaikka kivaa oli ollut, selvästi ensimmäinen yö erossa, on ollut pienelle rankka. 

Meidän pikniksuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyivät tänään. Sovimme, että yrittäisimme keksiä jotain muuta myöhemmin. Joten olen tänään vain rentoutunut, rauhoittunut ja tapellut tökkivän Lightroomin kanssa. Ohjelmassa tuskin on mitään vikaa, minä vain tarvitsen uuden koneen. Eräs tuttuni vilkaisi konettani viime kesänä ja nauroi sille. Olisin ehkä ymmärtänyt vähemmälläkin, että konevanhus on parhaat päivänsä nähnyt. Lopulta sain Lightroomin taas toimimaan. Lisäksi nukuin kahdentoista tunnin yöunet, mitä ei ole varmasti tapahtunut ainakaan pariin vuoteen. Ne tulivat todella tarpeeseen. 

Nyt odotellaan enää isiä kotiin työreissulta. 

Tänään on muuten viimeinen iltani kaksikymppisenä. Huomisesta lähtien ikäni alkaa kolmosella. Hui. Vielä en ole huomannut kriisinoireita ja toivon ettei niitä tulisikaan. Olen tässä kaksikymppisenä ehtinyt kriiseillä aivan riittävästi. 

Kesäkuu meni menojaan, mutta 2/3 kesästä on vielä jäljellä. Ja jos tuleva syksy on puoliksikaan yhtä lämmin kuin viimekertainen, niin tässähän on lämpöä ja kesäpäiviä jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Minulla alkaa olla kesäloma jo puolessa välissä, koska tänä vuonna sitä ehti kertyä vain pari viikkoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö kesästä voisi töidenkin ohella. 

Tästä syystä päätin jakaa teidän kanssanne oman kesälistani. Tällä kertaa mietin oikeasti realistisia juttuja, jotka on meidän perheen resurssien toteutettavissa. Osa ollaan ehditty jo tehdäkin, mutta vielä on mielessä useampi aktiviteetti tälle kesälle. 

✘ Tyttöjen yökyläreissu – Viimekertaisilla arkiruokatreffeillä Heidin luona, heitettiin ilmoille ajatus yökylästä. Idea olisi, että minä ja tytöt menisimme Heidin luokse yökylään. Lapsilla olisi seuraa toisistaan ja samoin meistä aikuisista toisillemme. Tämä olisi kaikkein ihaninta toteuttaa. 

✘ Nauttia leikkipuistolounaista – Vakaa aikomukseni on hyödyntää tänä kesänä Helsingin leikkipuistojen lounastarjoilua tyttöjen kanssa. Minusta tämä on ehdottomasti yksi parhaita juttuja Helsingin kesässä. 

✘ Vieraillaan leikkipuiston altaalla – Tänä vuonna on ihan pakko päästä polskuttelemaan leikkipuiston kahluualtaalle tyttöjen kanssa. Meidän tytöillä on supersuloiset uikkarit, joita pitää päästä käyttämään. Saimme tänä vuonna viimein tilattua kivan kahluualtaan myös meidän partsille ja erityisesti kolmevuotias odottaa innolla pulikoimista. 

✘ Vierailla Suomenlinnassa – Minun on pakko tunnustaa jotain. Vaikka olen asunut jo yksitoista vuotta Helsingissä, olen tänä aikana käynyt Suomenlinnassa tasan kerran. Tänä kesänä ollaan ehditty käymään siellä jo kerran tutustumassa puolustusvoimien kesäkiertueeseen, mutta vielä olisi tarkoitus tehdä toinen retki. Postauksen kuvat ovat itse asiassa tältä meidän armeijahenkiseltä retkeltä. 

✘ Käydä terassilounailla – En minä syö ulkona edes viikoittain. Mutta tässä taannoin terassilla nautittu salaatti maistui niin hyvältä, että aion käydä nauttimassa ulkolounaasta toistekin. Parasta toki on, jos onnistun saamaan hyvää seuraa lounaalle. 

✘ Oman terassin päivittäminen – Yritän tänä kesänä hankkia jotain pientä piristystä meidän kesäterassillemme. Keskusteluissa on vilahtanut pariin otteeseen ajatus riippumatosta. Lasten mielestä olennaisin asia odottelee tällä hetkellä postista noutoa, nimittäin lastenallas. 

✘ Päivä Linnanmäellä – Meidän molemmat tytöt ovat siinä iässä, että he pääsevät Linnanmäen ilmaisiin laitteisiin hurjastelemaan. Samalla reissulla pitää ehdottomasti syödä pehmikset. Ehkä minä voisin käydä kerran ajamassa vuoristoradassa. 

✘ Retki Kallahdenniemelle – Ranta, joka sijaitsee melko lähellä meitä. Hieman ironista on, että tarvitsin somen kautta muistutuksen siitä, kuinka upea ranta meillä on aivan nurkan takana. Kiitos tästä muistutuksesta Laura. Teemme perheen kanssa ehdottomasti retken Kallahdenniemen mataliin rantavesiin. 

✘ Vierailu Löylyssä – Haluan ehdottomasti käydä tänä vuonna viimein Löylyssä. Olen suunnitellut tätä vierailua ehkä pari vuotta. Ei vain ole tullut lähdettyä. Teen tänä vuonna kuitenkin lupauksen käydä siellä. Yksin tai perheen kanssa. 

✘ Käydä kesäretkellä Porvoossa – Porvoolla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Olen jo vuosia sanonut, että olen henkisesti porvoolainen. En ole koskaan siellä asunut, mutta nuoruusvuosinani vietin siellä paljon aikaa. Kyseinen kaupunki liittyy myös vahvasti ensirakkauteeni, joten osittain siitä syystä muistoni kaupungista ovat melko ruusunpunaiset. Nyt haluaisin viimein vuosien jälkeen tehdä sinne kesäretken. Lähtisikö Hovikuvaaja minulle kaveriksi? Tehtäisiin sellainen tyttöjen mini road trip. 

✘ Päiväksi Tallinnaan – Olemme miettineet miehen kanssa treffejä Tallinnaan. Yhteinen minireissu meren ylitse tulisi niin tarpeeseen, varsinkin tämän rankan kevään jälkeen. Me tarvitsemme yhteistä aikaa ja rauhaa. Nyt täytyy vain etsiä sopiva rako kalenterista.