Mitä sitten, kun ei haluta?
0SV: SEKSI
Keskusteltiin tässä kumppanin kanssa haluista ja ennenkaikkea haluttomuudesta. Minä halusin ottaa asian puheeksi kumppanini kanssa sen jälkeen, kun olin päivällä kuunnellut Paritellen podia.
Me mennään aika pitkälti vielä sillä vastarakastuneiden draivilla, eli suomeksi pannaan kuin puput, kuten asiaan kuuluu. Mutta ihan varmasti, kun suhde kehittyy, elämäntilanteet muuttuu, uusperheen arki iskee ja niin edelleen, todennäköisesti halut muuttuu ja kuivia kausia tulee ja menee. Se on asia, joka me tiedostetaan ja hyväksytään. Samaan aikaan tiedostetaan ja hyväksytään, että tulee aika, jolloin seksielämän eteen täytyy tehdä töitä. Tässä alun huumassa seksielämän hoivaaminen on äärimmäisen helppoa. Kun ei sen kumppanin tarvitse kuin vähän katsoa sillä silmällä ja taas ollaan menossa. Mutta ainahan se ei tule olemaan näin.
Meidän etu on se, että koetaan kumpikin seksi tärkeäksi osaksi parisuhdetta. Minä ajattelen seksistä, että se on se liimaa, joka pitää paketin kasassa. Ajattelen seksin olevan myös äärimmäisen helppo tapa hoitaa sitä parisuhdetta. Olemme tässä myös aika samoilla linjoilla. Mutta me tiedostamme, että välillä tulee niitä tilanteita kun ei vain tee mieli.
Mitä sitten kun ei haluta?
Me toki toivoimme, että saamme olla ja elää vuosia yhdessä ja että tämä ensimmäinen kahdeksan kuukautta on vasta alkua. Pitkään parisuhteeseen kuuluu ne tietyt ylä- ja alamäet. Ja tietyllä tavalla niihin voi toki yrittää valmistautua.
Itse ajattelen, että seksi olisi hyvä yrittää priorisoida ja laittaa vaikka sinne kalenteriin. Minä olen sen luokan ihminen, että kyllä minä aina lopulta sytyn, kun toinen jaksaa suostutella ja houkutella. Joten en näe mitään syytä sille, että kalenteriseksi ei onnistuisi. Ja sitä me tehdään jo vähän nytkin. Ajoitetaan nimittäin kaikkein äänekkäimmät sessiot sille ajalle, kun saadaan olla rauhassa kahden. Toki meillä on tässä taas se etu, että meidän suhteeseen kuuluu tällä hetkellä vain ne minun lapseni, jotka ovat osan ajasta myös etävanhemman luona. Näin ollen meillä on säännöllisesti ja aika kivasti myös sitä ihan kahden keskistä aikaa ilman lapsia, jolloin saadaan paukuttaa menemään juuri niin paljon ja kovaäänisesti, kuin halutaan ja ehditään.
Puhuttiin tässä kuitenkin siitä, että kun se haluttomuus jossain vaiheessa sitten iskee, niin toista ei saa mitenkään painostaa, eikä vieressä saa kiehnätä vihjailevasti. Tällainen käytös saattaa nimittäin ahdistaa ja pahentaa tilannetta, juuri sen haluttoman osapuolen kohdalla. Koska, vaikka yleensä puhutaan siitä miten se saamaton osapuoli kärsii tilanteesta, niin ihan yhtä vaikea se tilanne on myös sen haluttoman puolelta. Samaan aikaan kun haluton tuntee huonoa omaatuntoa siitä ettei oma viisari värähdä, toisen utelut todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.
Haluttomuus traumat
Minulla haluttomuuteen liittyy myös hyvin vahvoja traumoja. Minä en vieläkään pysty itse tekemään aloitetta seksiin, mutta en näemmä myöskään tällä hetkellä pystyä sanomaan etten halua. Olen kirjoittanut siitä, miten vuosikausien ajan sain kuulla olevani epänormaali ja kuvottava ihminen haluineni ja tulin aina torjutuksi. Nykyään en sitten tosiaan pysty torjumaankaan ketään, koska muistan elävästi kuinka pahalta torjutuksi tuleminen tuntui. Toki minun kokemiini torjuntoihin liittyi vahvasti myös henkinen- / seksuaalinen väkivalta, eikä se ole lainkaan sama asia, kuin se jos minä sanon etten juuri nyt halua.
Ja tiedän tasan tarkkaan, että näihin lukkoihin tarvitsisin ehdottomasti seksuaaliterapeutin apua. Mutta juuri nyt tämän tyyppinen terapia ei ole mahdollista, joten yritän tällä hetkellä avata näitä lukkoja tässä turvallisessa parisuhteessa. Se vaatii kuitenkin valtavasti työtä, koska traumat ovat niin syvällä. Todennäköisesti näiden traumojen käsittely tulee siinä kohtaan kun ”naidaan kuin kanit”-vaihe on ohi.
Olisi kiva kuulla, jos uskallatte kertoa, kohtaako teillä halut parisuhteessa? Entä kuinka tärkeäksi koette seksin parisuhteessa? Tiedän, että kaikki eivät arvota seksiä yhtä korkealle, kuin esimerkiksi itse teen.
-Jenni
KUVAT: Pixabay.com
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
En ollut saanut orgasmia kumppanin kanssa ennen kuin täytin 30
Ensirakkaus vs. rakastuminen kolmekymppisenä
Muistan yhä elävästi oman ensirakkauteni. Olen ollut silloin viittä vailla kahdeksantoistavuotias. Sitä ennen minulla oli ollut pelkkiä ihastumisia. Olin ollut todellisen sarjaihastuja ja se ihastuksen kohde vaihteli kutkuinkin viikoittain. Ensirakkauteni tapasin kuitenkin juhannuksena. Ystäväni oli kutsunut minut juhannuksen viettoon oman perheensä ja ystäviensä kanssa. Äitini päästi minut tänne aika auliisti, sillä kyseessä oli ystäväperheen kirkon juhannusjuhlat. Eli ainakin alkoholilla läträäminen ei meiltä alaikäisiltä onnistuisi. Ensirakkauteni oli muistaakseni ystäväni koulukavereita. Suurimman osan iltaa vietimme ihan vain porukassa, minä ja ensirakkauteni emme juuri jutelleet. Mutta kun kello oli jotain kolme ja neljä yöllä, me olimme lopulta ainoat, jotka jäimme valvomaan ja juttelimme ne aamun pikkutunnit.
Sitä ennen minulla ei ollut kertynyt juurikaan kokemusta pojista. Olin onnistunut niin sanotusti hankkiutumaan eroon neitsyydestäni. Siihen aikaan ainakin minä koin hirveää painetta siitä, että olin seitsemäntoista vuotiaana vielä neitsyt. Mikä oli täydellisen typerää! Jos silloin olisi puhuttu seksuaalisuudesta edes vähän eri tavalla ja siitä ekasta kerrasta, ihan vain ekana kertana, olisin ehkä malttanut odottaa sen puoli vuotta tätä ensirakkauttani. Silloin eka kerta olisi ollut varmasti todella erilainen kokemus. Nyt muistan sen todella hätäisenä, miehen puolesta kovakouraisena kokemuksena, aivan väärän ihmisen kanssa.
Ensirakkauden huumaa
Joka tapauksessa hullaannuin tästä pojasta aivan täysin. Jo se, miten hän katsoi minua ja huomioi minua, sai polveni täysin veteläksi. Meidän romanssiin kuului muun muassa auringonlaskun katselua kalliolta ja tietysti pussailua. Erityisen mielelläni muistelen erästä pussailua baarin parkkipailla, hänen autoaan vasten. Muistan muuten edelleen millainen auto hänellä oli.
Kaiken lisäksi sain kokea tätä ensirakkautta kesällä, mikä toi kaikkeen aivan oman ihanan lisänsä. Me tiedostettiin kuitenkin kumpikin, että tämä kyseinen romanssi kestää todennäköisesti vain sen kesän, koska poikaystäväni oli lähdössä opiskelemaan Keski-Suomeen. Toki me yritettiin kaukosuhdetta, mutta oltiin niin nuoria ettei meillä kummallakaan riittänyt suhdetaidot tai resurssit kaukosuhteeseen. Oltiin niin nuoria.
Rakastin poikaystävääni koko nuoren sydämeni (ja nuoruuden hormonien) voimalla.
Mutta hitto ne tunteet olivat isoja silloin nuorena. Tuntui oikeasti siltä, kuin siitä toisesta olisi elänyt. Kapasiteetti ei riittänyt oikeastaan mihinkään muuhun kuin siihen toiseen ihmiseen. Koko ajan vatsassa lepatti perhoset ja toisen näkemistä tai tekstiviestiä odotti taukoamatta. Myös se ero tuntui oikeasti siltä, että olisin voinut kuolla siihen paikkaan. Rakastin poikaystävääni koko nuoren sydämeni (ja nuoruuden hormonien) voimalla. Ja se tuntui silloin maailmaa suuremmalta.
Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että vaikka minulla ei ole ollut juuri onnea menneissä ihmissuhteissani, niin ensirakkauteni oli niin ihana, että voin muistella häntä yhä kaihoisasti. Samaan aikaan haikeana siitä, että en tule koskaan kokemaan vastaavanlaista uudestaan.
Rakastuminen kolmekymppisenä
Vaikka eron jälkeen, varsinkin alussa, hullaannuin monista ihmissuhteista ja uusista kokemuksista, rakastuminen tuntuu olevan järkevämpää. En antanut itseni hullaantua kehenkään niin paljon, että olisin unohtanut omat toiveeni. Noin puolitoista vuotta takaperin, tutustuin todella ihanaan tyyppiin. Meillä synkkasi ja ehdittiin ihastua aika syvästikkin, sillä näimme useamman kerran. Sitten mies tarjoili minulle melkoisen pommin. Hän ei halunnut lapsia. Hänellä oli yksi oma ja minun lapseni olivat hänelle okei, mutta enempää hän ei halunnut. Päätin suhteen lopulta. Sillä vaikka meidän suhteessa olisi ollut valtavasti potentiaalia, tiedän etten ole valmis luopumaan lapsitoiveestani. Nuori ja miellyttämisenhaluinen minä olisi saattanut valita miehen niiden omien toiveiden sijaan.
Vaikka nykyinen kumppanini onnistui hurmaamaan minut alusta asti ja minulla lepattelee edelleen perhoset vatsan pohjassa. Silti, en ole missään vaiheessa antanut hullaannuksen lyödä yli, vaan taustalla on toiminut myös järki. En ehdottanut yhteenmuuttoa silloin vuoden alussa, kun kumppanini muutti Helsinkiin. Siitäkin huolimatta, että ollaan kesän jälkeen oltu lähinnä saman katon alla. Hups.
Rakastan kumppaniani ja olen hänen kanssaan onnellinen. Mutta toki sitä välillä haikailee niitä isoja tunteita, joita nuorena koki. Toki ne isot tunteet johtivat minut myös väkivaltaiseen parisuhteeseen, joten olen ihan tyytyväinen tähän.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Huomioi nämä varoitusmerkit parisuhteen alussa
Kun en haluakaan seksiä niin paljon, kuin olen ajatellut