Olen kertonut vain pätkiä siitä, miten me lopulta tavattiin mun kumppanin kanssa ja miten asiat etenivät tähän pisteeseen, joten halusin nyt kirjoittaa asiasta vähän pidemmin.

Meidän rakkaustarina

Me tavattiin mun kumppanin kanssa Tinderin avulla. Ei oltaisi varmasti muuten tavattu, koska ollaan niin eri ikäisiä, erilaiset piirit ja mielenkiinnonkohteet, joten Tinder oli meidän ainoa mahdollisuus. Minä olin siihen mennessä ehtinyt olla Tinderissä noin kaksi vuotta, vähän on offina. Meni aikaa, ennen kuin opin sitä oikeasti käyttämään ja asettamaan omat rajani. Vaikka silmille tuli milloin mitäkin, niin idiootit oli lopulta suht helppoa karsia sieltä pois. Mielestäni Tinderissä on hyvä muistaa kaksi avainsanaa, aktiivisuus ja omat rajat. Niillä pääsee aika pitkälle ja samalla pystyy suojelemaan itseään edes vähän.

Viime marraskuu

Viime marraskuussa päätin tehdä tinderkokeilun, Miisa Asikaisen innoittamana. Päätin lähettää jokaiselle hiljaiselle tindermatchilleni viestin. Minulle näitä hiljaisia matcheja oli ehtinyt kertyä reilut 2000, joten en edes ehtinyt laittaa viestiä kaikille, sillä nykyinen kumppanini löytyi ensimmäisten joukosta. Viesti oli niinkin yksinkertainen kuin Baby Yoda-GIF. Poistin niitä matcheja, jotka eivät vastanneet mitään ja aloittelin keskustelua niiden kanssa, jotka vastasivat. Yhden kanssa keskustelut etenivät pikku hiljaa pidemmälle ja lopulta muut eivät edes kiinnostaneet. Tämä tyyppi oli nykyinen kumppanini.

Ja hän on sanonut minulle, että ei olisi itse uskaltanut laittaa minulle viestiä varmaan koskaan. Joten tämä on hyvä muistutus siitä, miksi Tinderissä kannattaa oikeasti olla myös itse aktiivinen.

Treffit jouluna

Kumppanini pyysi minua jonkin ajan viestittelyn jälkeen treffeille seuraavilla lapsivapaillani. Kyseiset lapsivapaat ajoittuivat joulun pyhille, joten sovimme treffit 25 joulukuuta. Olemme kumpikin isoja Marvel-faneja, joten treffipaikaksi sovittiin elokuvateatteri ja Spider-Man: No Way Home-elokuva. Tosin, olimme lopulta niin malttamattomia, että päädyimme tapaamaan jo jouluaattoiltana ja tulemaan minun luokseni. Meidän ekat treffit venyivät lopulta kolmen päivän pituisiksi. Tosin siinä rytäkässä onnistuin saamaan kumppaniltani koronan. Totesin vain, että ensi jouluna haluan lahjaksi jotain muuta, kuin kulkutaudin.

Aluksi tapailimme lähinnä minun lapsivapaillani. Vietimme siinä aina useamman päivän yhdessä, koska siihen oli mahdollisuus. Se oli ihan todella ihanaa ja spesiaalia aikaa. Meidän suhteessa oli silloin ihan vain me kaksi. Minä ja hän. Silloin ei tarvinnut miettiä lapsia, koska oltiin ihan vain kahdestaan. Saatiin tutustua toisiimme ihan rauhakseltaan. Tätä aikaa on ihan vähän ikävä, mutta toki tämä tämän hetkinen yhteinen elämä ja aika on myös aivan ihanaa. Hyvin erilaista vain.

Oltiin tapailtu noin kuukausi, kun todettiin kumpikin, että tää tuntuu paljon enemmältä kuin pelkältä tapailulta. Joten keskusteltiin ja todettiin, että seurustellaan. Tämä toimi meillä. Se helpotti kummankin hylkäämisen pelkoja, kun puhuttiin asia yhdessä läpi ja sovittiin siitä seurustelusta. Kumpikin tiesi missä mennään.

Pikku hiljaa uusperheeksi

Jossain vaiheessa kevättä, en muista enää ihan tarkalleen, mun kumppani tapasi mun lapset. Kaikki meni todella hyvin ja menee edelleen. Erityisesti esikoinen on luonut hyvän kiintymyssuhteen mun kumppaniin ja tuntuu todella tykkäävän hänestä. Mikä on ihanaa. Kuopus on toki pienempi ja aikalailla äidin tyttö ja vaikka hän pitääkin mun kumppanista, niin minusta tuntuu että hän vielä sulattelee tilannetta. Mutta luin tai kuulin joltain alan ammattilaiselta, että uusperheen muotoutumiseen menee viisi vuotta, mikä kuulostaa minusta ihan järkeen käyvältä. Ja minä uskon, että meidän uusperheen kasvukivut on vasta tuloillaan. Olen toistaiseksi ainoastaan kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt hyvin.

Kesän jälkeen ollaan harjoiteltu yhdessä asumista. Toki niin, että kumppani on lähtenyt välillä omaan kotiinsa huilaamaan. Toistaiseksi tämäkin on mennyt todella hyvin. Jännitin aluksi sitä, että ruvetaan olemaan enemmän saman katon alla, koska olen huomannut tarvitsevani omaa tilaa. Todellisuudessa saan sitä omaa tilaa säännöllisesti kumppanini iltapainotteisen työn vuoksi. Ja oikeammin olen huomannut, että en edes ihan mielelläni päästäisi kumppania pois meidän luota.

Toki sitä näin vastarakastuneenakin toisen naama välillä vähän ärsyttää. Aamut eivät ole omaa vahvuuttani, enkä todellakaan ole mikään aamuihminen, minkä kuulemma huomaa. Kumppanini sanoi, että hänellä on nykyään taktiikka siihen, miten hän lähestyy minua aamuisin. 😀

Parasta

Parasta meidän suhteessa on ollut ehdottomasti se, miten voidaan luottaa toisiimme ja siihen, että toinen on siinä rinnalla tukemassa. Me kärsitään kumpikin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joten ymmärretään toisiamme ja sitä, miten jotkut pienetkin asiat tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän ahdistavilta. Sen lisäksi kumppanini on aina valmis tukemaan ja tuuppimaan minua eteenpäin ihan missä tahansa. Kun aloitin pätkäpaaston, hän päätti aloittaa sen myös. Toki hän aloitti sen myös itsensä vuoksi. Minä puolestani rohkaisen häntä ulos ja liikkeelle säännöllisin väliajoin.

Olen niin onnelinen, että meidän elämä meni lopulta näin ja löydettiin toisemme. <3 En oikeasti voisi toivoa rinnalleni parempaa kumppania. Sain juuri sellaisen, josta olin haaveillut. En yhtään toksisen, vaan lempeän, hauskan feministin.

Tässä tämä meidän rakkaustarinan alku. Toivon, että tätä jatkuu vielä vuosia ja vuosia ja saadaan meidän tarinaan vielä uusia lukuja. 

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Narsistisen suhteen kaavan ymmärtäminen auttoi minua antamaan anteeksi itselleni

Ikäero parisuhteessa, eli kun mies onkin nuorempi

Rajojen hakemista

Rakkauden viisi kieltä – Mitä kieltä puhun

Leffatreffeillä ja Helsingin kolmanneksi parhaat burgerit

Kun tapasin oman narsistisen ihmiseni, olin hyvin hyvin nuori. Minulla ei ollut mitään käsitystä parisuhteista. Ei normaaleista, eikä huonoista. En olisi tunnistanut alistavaa suhdetta, vaikka se olisi tanssinut ilkosillaan naamani edessä. Enkä tosiaan tunnistanut. En syytä siitä itseäni. Siinä huumassa kenen tahansa pää menee pyörälle. Tärkeitä on se, että olen päässyt irti. Osaan nykyään asettaa omat rajani ja tiedän mitä ne ovat. Enää niiden yli ei tallota. Olen myös oppinut tunnitamaan erilaiset varoitusmerkit, eli red flagit jo suhteen alussa. Kova koulu sen eteen oli käytävä, mutta nyt se on ainakin käyty. Nyt nämä tietyt varoitusmerkit saavat minut juoksemaan pakoon.

Luin muuten huomion siitä, että jos koko ihmiskunta olisi asettanut rajat jo suhteiden varhaisessa vaiheessa, meitä olisi nykyään huomattavasti vähemmän. Ihmiskunnan kannalta on ollut siis tärkeää, että emme huomaa näitä varoitusmerkkejä heti. Tämä on melko mielenkiintoinen huomio. Toki, jos tunnistaisimme varoitusmerkit jo varhaisessa vaiheessa, maailma ei ehkä olisi tällaisessa kriisissä, mitä se on nykyään.

On myös hyvin tyypillistä selitellä ja vähätellä näitä merkkejä muille ja myös itsellemme. Emme halua uskoa niihin. Minä selittelin niitä vuosia niin itselleni, kuin muille. Ja olin lopulta niin vakuuttava, että uskoin kaiken myös itse. Oli kertoja kun mietin ettei tämä voi olla normaalia ja että jotkut asiat ovat pielessä, mutta nämä tunteet oli lopulta selitetty nopeasti pois.

Mutta halusin kirjoittaa näitä asioita ylös ja esille, jos joku muu osaisi sen avulla välttyä haitalliselta parisuhteelta.

Varoitusmerkit eli red flagit

1. Nopea eteneminen

Narsistit ovat todellisia salamarakastujia ja etenevät suhteessa todella nopeasti. Se saattaa tuntua häkellyttävältä ja ihanaltakin, mutta todellisuudessa narisisti haluaa vain omistaa toisen. Kontrollointi ja omistushalu naamioidaan intensiiviseksi rakkaudeksi, haluksi sitoutua, ylenpalttisiksi lahjoiksi ja huomionosoituksiksi. Perimmäinen tarkoitus on päästä kontrolliin nopeasti. Kun toinen havahtuu siihen, että kaikki ei ole hyvin, pois pääseminen on jo huomattavasti vaikeampaa.

2. Narsisti loukkaantuu ja suuttuu helposti

Narsisti loukkaantuu ja suuttuu helposti, myös sellaisista asioista, joista ei pitäisi suuttua. Hän saattaa olla arvaamaton ja impulsiivinen. Monesti vaikeat tilanteet kääntyvät myös uhria vastaan. Hän tulkitsee tilanteet miten haluaa ja kääntää ne toista vaistaan. Itse yritin välillä pitää tieten tahtoen kiinnii keskustelun aiheesta, mutta se vaati ihan uskomattoman kovaa työtä, ettei asiaa käännetty pois itse aiheesta. Varsinkin, jos olin itse ottanut jonkun ongelmakohdan puheeksi.

3. Sinun pitää olla koko ajan tavoitettavissa

Sinun pitää olla tavoitettavissa hänen mielensä mukaan. Joudut selittelemään, jos et olekaan ollut heti puhelimen ääressä vastaamassa viesteihin tai soittoihin.

4. Narsisti on patologinen valehtelija

Nämä ihmiset valehtelevat ja välttelevät omaa vastuutaan. Mikään ei ole liian vähäpätöinen asia, jotta siitä ei voisi valehdella. Heillä on uskomaton taito puhua musta valkoiseksi ja saada uhri epäilemään asioita, mitä itse on nähnyt. Minä epäilin monia kertoja omaa mielenterveyttäni, kun uskoin nähneeni yhtä ja minulle vakuuteltiin toista. Narsistilla ei omatunto kolkuttele, joten valhtelu ei tunnu väärältä.

5. Narisistin suhteet ovat lyhyitä ja exä on monesti ”hullu”

Narsistin on vaikea ylläpitää toimivia ihmissuhteita, vaikka he osaavatkin olla myös hurmaavia. Monesti heidän exänsä ovat myös ”hulluja”. Sillä tavalla peitellään omaa suhdehistoriaa ja pidetään uusi kumppani erossa entisestä, joka saattaisi pystyä kertomaan suhteen ongelmista ja varoitusmerkeistä uudelle.

6. Luota omaan intuitioosi, kun se sanoo jonkin olevan pielessä

Joskus sen vain tietää, kun kaikki ei ole kohdallaan. Minulla se on tullut esiin varsinkin myöhäisemmissä suhteissani. Intuitio on harvoin väärässä. Jos kaikki ei tunnut olevan oikein, sitä tunnetta kannattaa oikeasti kuunnella.

Minusta nämä ovat hyvät merkit, joita kannattaa pitää silmällä. Oman kokemukseni perusteella voin allekirjoittaa kaikki nämä, enemmän tai vähemmän. Varsinkin tuo nopea eteneminen ja se, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa, saa itselläni herkästi karvat pystyyn. Olen yhden orastavan ihmissuhteen päättänytkin näistä merkeistä, tässä kahden vuoden sinkkuaikanani.

Me puhumme poikaystävän kanssa jo yhteen muutosta, mutta tilanne on täysin eri. Hänellä meni useampi kuukausi, ennen kuin hän sai tavata lapseni ja todennäköisesti me ehditään olla vuosi yhdessä, ennen kuin edes muutetaan yhteen. Silloin kun aloimme seurustelemaan, poikaystäväni etsi asuntoa Helsingistä. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että me emme ole todellakaan muuttamassa vielä yhteen, joten hän sai jatkaa oman yksiönsä etsimistä.

Olen onnellinen, että onnistuin pitämään kiinni omista rajoistani. Nyt minulla on aivan ihana, tasa-arvoinen ja tasapainoinen ihmissuhde, jollaisesta olen vain unelmoinut aiemmin.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sananvapaus – Maailman vanhin tekosyy

Varpajaiset on naisilta pöllitty perinne

Haluan elää maailmassa, jossa naistenpäivää ei tarvita

Vain kyllä tarkoittaa kyllä – Raiskaus tarkoittaa suostumuksen puutetta

Kun väkivallan tekijä on aina se ”kiva tyyppi” ja uhri on ”nalkuttaja”