Haluan elää maailmassa, jossa naistenpäivää ei tarvita
4Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivää, jonka piti olla naisten oikeuksien ja tasa-arvon päivä. Silti, vielä tänäkään päivänä herran vuonna 2022 tasa-arvo ei toteudu. Ei edes täällä Suomessa.
Esimerkiksi vain miesten sairauksia tutkitaan. Naistensairaudet, kuten matala ferritiini ja endometrioosi ovat trendisairauksia, joiden tutkimuksiin on äärimmäisen vaikeaa päästä. Ja vaikka meidän raiskauslakiimme haetaan viimein muutoksia, niin raiskauskulttuuri elää edelleen vahvana. Lenita Airisto kertoo elämänkerrassaan, miten Pertti ”Spede” Pasanen on yrittänyt raiskata hänet. Ja koska media vihaa naisia Iltalehti kirjoittaa tästä uutisotsikon sanoilla ”Lenita Airaksisen kova syytös Spedeä kohtaan.”
Ja kun tällainen juttu jaetaan Facebookissa, siellä on suomen kanssa valmiina kommentoimaan syyttäen ja solvaten uhria. Tämä on raiskauskulttuuria, kun uhria ei uskota, vaan väitetään että tällä on joku syy väittää tällaista. Tätä samaa on se, kun ilmoitettiin että seksuaalirikoksia koskeva lainsäädännön muutos on menossa eduskuntaan hyväksyttäväksi ja nämä samat kommentoijat ovat muka huolissaan siitä, että nyt naiset voivat haastaa tuosta noin vain miehiä oikeuteen raiskauksesta.
Raiskauskulttuuri on uhrin syyttämistä
Muutamat jutut nousivat esiin todella monista kommenteista. Kuten; ”Miksi Lenita ei ottanut asiaa esille silloin kun se tapahtui?” Tämä on täysin samaa syyllistämistä, kuin mitä lähisuhdeväkivallan uhrit saavat kuulla ”Miksi et lähtenyt, jos tuntui niin pahalta? Miksi siihen suhteeseen piti jäädä?” Kuka ihan oikeasti uskoo ettei tästä olisi syntynyt ihan samanlaista kohua silloin, kuin nyt. Lenita olisi todennäköisesti ollut silloinkin valehtelija ja rahan perässä.
Toinen kommenteissa esiin noussut asia oli: ”Ei kuolleesta saa puhua pahaa.” Itseäni tämän tyyppiset kommentit triggeröivät hyvin vahvasti, sillä erään exäni isä ahdisteli minua seksuaalisesti. Hän kommentoi rintojani, ehdotteli seksiä ja kosketteli minua rinnosta tai takapuolesta. Hänellä oli käsitys siitä, että koska seurustelin hänen jälkikasvunsa kanssa, hänellä olisi joku käsittämätön oikeus minun kehooni. Puhuin asiasta silloiselle poikaystävälleni, joka ei tarjonnut minulle muuta kuin; ”Älä välitä. Faija on nyt vaan tuollainen. ” Hän, jonka olisi pitänyt asettua minun puolelleni.
Exäni isä menehtyi ja hänen kuolemansa jälkeen menin mainitsemaan kokemani seksuaalisen ahdistelun, jolloin minut hiljennettiin sanoilla: ”Älä puhu pahaa kuolleesta.” Ihan kuin kuolema olisi kuitannut olemattomiin minun kokemani vääryyden. Ihan kuin se olisi pyyhkinyt pois sen ahdistuksen ja pelon, jota koin silloin kun vierailimme exäni perheen luona. Jos kuolemassa tapahtuu jonkinlainen kosminen synninpäästö, niin eikö se sama päde myös Hitleriin. Tuskin meidän kannattaa enää puhua esimerkiksi keskitysleireistä, koska sehän olisi kuolleen ihmisen parjaamista.
Minulle naistenpäivä muistuttaa nykyään entistä selvemmin siitä, että me elämme maailmassa, joka ei ole lähelläkään tasa-arvoa. Sekä myös siitä, että tekisin mitä tahansa sen eteen etteivät omat tyttäreni joutuisi koskaan kokemaan mitään vastavaa. Tasa-arvo on kuitenkin vielä todella kaukana ja se ettei naistenpäivän kaltaisia päiviä tarvittaisi, on pelkkä toive vain.
-Jenni
P.s. Tulen poistamaan joka ikisen naisvihamielisen kommentin, joten älkää suotta vaivautuko. Asiallinen kommentointi on okei.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin miesviha
Nainen ei saa harrastaa seksiä, jos haluaa naimisiin
Pörrötakki
Istun tässä parhaillani poikaystävän sohvalla hänen uudessa asunnossa. Tähän viikonloppuun on sisältynyt kaipaamaani omaa aikaa, sekä parisuhdeaikaa poikaystäväni kanssa. Sain muun muassa perhantaina ääniviestin poikaystävältäni, joka pyysi minut kanssaan myöhäisillan elokuviin katsomaan uutta Batmania. Leffa ei vakuuttanut minua, mutta pääsinpä yöksi kainaloon.
Tänään olisi tarkoitus auttaa asunnossa tavaroiden purkamisessa ja huomenna saan taas tytöt kotiin. Ikävä on taas muutamassa päivässä muodostunut aika kovaksi. Kirjoitinkin Instagramiin (@bmhjenni) miten ristiriitaista tällainen vuorovanhemmuus on. Sitä omaa aikaa odottaa varsinkin silloin, kun ne lapset käyvät hermoille, mutta muttamassa tunnissa niitä lapsia on myös ihan älytön ikävä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pörrötakki
Tämä pörrötakki on yksi alkuvuoden alelöytöjäni ja nyt ilmojen lämmetessä se on myös ihan täydellinen lenkkitakki. Siinä ei ole minkäänlaisia teknisiä ominaisuuksia, mutta hyvällä ilmalla, paksun puseron kanssa, se on loistava. Ei liian kuuma, vaan juuri sopivan kevyt. Tämä on myös pusero, jossa olen hengannut välillä kotonakin, kun olen kaivannut lisälämmikettä t-paidan päälle.
Korvissa minulla on näissä kuvissa @annidiudiy:n ihanat simpukkanappikorvikset. Olen käyttänyt näitä simpukkanappejä viikottain sen jälkeen, kun ne sain. Ystäväni myös kyseli yhtenä päivänä, että huomaisinkohan, jos ne vain yhtäkkiä häviäisivät korvistani. Niiden väri mätsää myös aivan täydellisesti tämän vaaleanpunaisen pipon kanssa.
Päivän asu
Pörrötakki – H&M
Neule – H&M
Legginssit – SHEIN
Pipo – H&M
Korvakorut – H&M
Kengät – ZADAA second hand
4-vuotias: ”Äiti näyttää ihan nallelta.”
Toivotan kaikille mahdollisimman kepeitä ajatuksia tänä maailmanaikana. Itse luin tänä aamuna niin järkyttävän jutun Ukrainan sodasta, että todennäköisesti en lue seuraavaan pariin päivään uutisia ollenkaan. 🙁
Parempaa alkavaa viikkoa.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Vaaleanpunaista kevään kunniaksi