Toteutan nyt lukijan toivepostauksen, joka on roikkunut listallani hyvän tovin. Ihana lukijani nimittäin toivoi minulta postausta meidän tavallisesta päivästä. Niinpä kuvasin meidän maanantain, jolloin olin itse vapaalla ja pidin tytöt kotona. 

Herään siihen, että Little B lähti ryömimään pois kainalostani, johon oli tullut nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Esikoinen havahtuu tähän liikehdintään heti ja nousee pystyyn omassa sängyssään. Minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta yrittää suostutella itselleni viittätoista minuuttia lisää unta, vaan nousen ylös tyttöjen kanssa. Olohuoneessa laitan lastenohjelmat pyörimään ja keitin kahvia. 

Kun sain kahvin, menin halailemaan tyttöjä sohvalle. Tämä on parasta meidän yhteisissä aamuissa, kun ei ole kiire mihinkään. Samalla me yleensä mietitään, keksitäänkö me jotain kivaa tekemistä sille päivälle. To do-listalla on pyörinyt muutama juttu, joten ehdotin, että lähdetään käymään kaupungilla. Metroajelu kelpaa meidän esikoiselle aina. 

Aamupala on syöty ja lastenohjelmat on katsottu, joten alan keräilemään tavaroita kasaan. Pakkaan meidän hoitolaukun ja kerään ulkovaatteet kokoon. Little E osaa jo hienosti pukea itse niin sisä-, kuin ulkovaatteensa, mikä on helpottanut lähtöjä huomattavasti. Kuopus on vielä täysin autettava. 

Me matkustetaan metrolla keskustaan. Tässä vaiheessa Little E osaa jo kysyä, jos voitaisiin mennä käymään kahvilla. Tyttö tietää jo, että äidillä on krooninen kahvihammas, johon on helppo vedota. Joten ennen kauppoja, me kävimme Espresso Housessa kahvilla (tytöt luomu pillimehulla). Sen jälkeen kävimme ruokaostoksilla Lidlissä, tiskiharjanhaku reissulla K-kaupassa, ostamassa multaa Plantagenissa ja Kaivokukassa hakemassa kukkia. Siitä suuntasimme lopulta kotiin. 

Hämmästelin Little E:lle, kuinka hän jaksoi kävellä hienosti koko matkan. 

Saavutaan kotiin. Little B on nukahtanut rattaisiin, joten työnnän ne parvekkeelle. Ohjaan myös Little E:n päiväunille ja ryhdyn sitten vaihtamaan meidän kukille multia. Minulla on kaksi viherkasvia, jotka ovat selvinneet riittävän pitkään, jotta niiden mullat on vaihdettava. Mieheni jaksaa pilkata viherpeukalon taitojani, mutta olen tullut pikku hiljaa paremmaksi. Kyllä minä vielä saan muutkin, kuin tekokukat menestymään. Multien vaihdon ohessa puunasin myös meidän hyllyt ja pyyhin lattiat.

Menen ottamaan vaunuistaan päiväuniltaan heränneen Little B:n ja riisun hänet. Tässä välissä alan laittaa ruokaa, joka on yksinkertaisuudessaan Ikean lihapullia ja spagettia. Vaapero touhuaa jaloissani ja tuo minulle kaikenlaista tavaraa dubloista, vauvanukkeen ja muuhun vastaavaan. Välillä hän käy sylissä vilkaisemassa pannuun ja jatkaa sitten omia touhujaan. Ruuan kaveriksi teen salaatin ja käyn herättämässä esikoisen syömään. 

Tämä väli sisältää lähinnä ”äiti, tylsää”-ilmoituksia, kärhämöintiä, itkua, kikattelua ja lopulta ihan leikkiä. On ollut mielenkiintoista huomata, että myös yksivuotias osaa ärsyttää isosiskoaan. Yritin tässä ohessa juoda rauhassa kupin kahvia ja lukea sisustuslehteä, mutta lopulta lehti jäi lukematta ja kahvin join kylmänä. 

Voin laittaa hyvällä omallatunnolla Pikku Kakkosen päälle ja kiinnittää lasten huomion hetkeksi töllöön. 

Alan valmistella tytöille iltapalaa. Meillä tehdään iltatoimet yleensä kaikessa rauhassa. Little E on jo todella omatoiminen, mutta tarvitsee hieman aikaa esimerkiksi vaatteiden vaihdossa. Olen huomannut, että meidän kummankin hermot säästyvät, jos hän saa tehdä kaiken omalla tahdillaan. Välillä hän tuo minulle nurin päin olevia vaatteita oiottavaksi, mutta muuten hän hoitaa homman itse. Ja lopulta pieni on niin ylpeä, kun on suoriutunut pukeutumisesta aivan itse. Iltapalan jälkeen mennään tunnetusti hammaspesulle ja sänkyyn. 

Little E haluaa lukea itsekseen kirjoja sängyssä, kun minä nukutan nuorempaa tyttöä syliin. Juuri nyt tämä systeemi luonnistuu meillä kaikkein parhaiten. 

Tästä alkaa yleensä ilta ja minun oma aikani. Mieheni oli kyseisenä päivänä myöhään töissä, joten minä lähinnä kirjoitin ja vilkuilin sivusilmällä televisiota. 

Kuten kirjoitin jo aiemmin, me ollaan oltu viime viikolla enemmän ja vähemmän kipeänä. Ensin esikoinen, sitten minä ja kuopus ja lopulta myös mies. Ei ollut kummoinen yllätys, että tauti kiersi kaikki perheen sisällä. Erityisesti Little B on kovasti sylin kipeä ollessaan sairas. Mikä on täysin ymmärrettävää käytöstä yksivuotiaalta. 

Maanantaina pidin tytöt kotona, koska olin itse vapailla ja koska voin. Meillä oli kiva päivä yhdessä. Nautittiin rauhallisesta aamusta ja käytiin asioilla. Käytiin ostamassa muun muassa kukille uutta multaa. Vaihdoin parille viherkasville mullat näin kevään kunniaksi, jotta ne saisivat uutta pontta kasvuun. 

Viikon paras kukkalöytö: Magnolia. Yritin jo viime vuonna saada oksaa kukkimaan, mutta epäonnistuin siinä täydellisesti. Se kuoli pystyyn. Tämän kertainen oksa kukki viikon jälkeen! Ymmärrän todellakin, missä magnolian viehätys piilee. 

Viikon parhaat second-hand löydöt: Caritan muuttomyynnistä mukeja ja kulhoja. 

Tiistaina me uhmasimme Erikan kanssa lumipyryä ja lähdimme ajamaan Sannan luokse hakemaan sohvapöytää. Sanna oli laittanut minulle aiemmin viestiä, olisinko kiinnostunut tarjoamaan heidän vanhalle sohvapöydälleen uuden kodin ja todellakin olin. Esittelen pöydän vielä paremmin kuvin, mutta muun muassa sisustusidolillani Lauralla on sama pöytä. 

Sää oli aivan kamala. Olimmekin pari kertaa jumissa ruuhkassa, joka ei liikkunut mihinkään suuntaan. Selvisimme kuitenkin lopulta hengissä takaisin. 

Erikan parhaat möläytykset: Minulla valui ripsivärit pitkin poskia naurunkyyneleiden mukana, kun Erika alkoi puhua haluavansa avokattilan (hän kuulemma tarkoitti avoautoa) ja sekä sängyn alta löytyvistä puuvillakoirista. Todettiin samalla, että meidän pitäisi tehdä podcasti, jotta kaikki muutkin pääsisivät kuulemaan näitä juttuja. 

Viikon paras kosmetiikkatuote: Tilasin jonkin aikaa sitten itselleni Bette Boxin, koska halusin päästä testaamaan uusia tuotteita vähän laajemmin, kuin ehkä itse osaisin. Sain helmikuun boxista Lumenen klassikko Advance anti-age elvyttävän silmänympärysvoiteen, joka on aivan ihana. Suosittelen. 

Perjantaina me päästiin valmiiseen pöytään ystäväni Heidin luo. Emäntä oli kokannut meitä varten Hanna G kokkaa-kirjan reseptillä kesäkurpitsapastaa. Oli muuten todella hyvää. Tulen kokeilemaan sitä myös itse. Saatiin nauttia ruuan ohessa todellisesta ihanneminä elämästä, kun kaikki lapset söivät kiltisti lautasensa tyhjäksi ja kiittivät ruuan päälle. 

Oli mukavaa viettää iltaa Heidin ja tyttöjen kanssa. Illan päätteeksi meidän lapset eivät olisi halunneet edes lähteä, joten kai tämä oli heidänkin mielestään kivaa. Tästä täytyy ehdottomasti tehdä tapa. 

Viikon paras tv-sarja: Jäin totaallisen koukkuun mtv:ltä tulevaan Myyrään, joka on siis tv-kilpailu, jos joku ei sitä tiennyt. Perusidea on se, että joukkue tekee erilaisia tehtäviä ja tienaa niillä rahaa yhteiseen pottiin. Yksi kilpailijoista on kuitenkin myyrä, joka yrittää sabotoida tehtävät ja estää joukkuetta tienaamasta. Kilpailun aikana muiden pitää arvata kuka on myyrä. Katsoin kipeänä pari jaksoa ja yllätyin täysin kaikesta juonittelusta, jota kilpailijoiden välillä on. Sarja on todella mielenkiintoinen ja erilainen muihin vastaaviin verrattuna. 

Viikonloppuna olin taas töissä, vaikkakin hieman puolikuntoisena. Tosin meitä oli työvuorossa useampikin köhijä. Teetä kului varmaan litroittain. Onneksi työkavereille ei tarvinnut selitellä ylimääräisiä, vaan saattoi vain keskittyä omaan työhön. 

Ollaan nyt jonkin verran puhuttu tästä hoivapalvelu kohusta ja siitä, kuinka tiukilla meilläkin välillä tehdään töitä. Mutta kyllä se näyttää niin olevan, että hoitoalalla joka paikassa on enemmän tai vähemmän tiukkaa. No, jos tähän tulisi nyt muutos.