Ensimmäinen vauvaviikko
0Vauva on nyt reilut kaksi viikkoa. Ollaan saatu olla koko tämä aika yhdessä perheenä ja tutustua vauvaan, kun isot lapset ovat olleet meillä. Nyt meillä jatkuu arkirytmi ja isot lähtivät tänään toiseen kotiin koulun, sekä eskarin kautta. Eli seuraavan viikon meillä on täällä kotona ainoataan vauva. Niin ne lapsivapaat muuttuivat vauvaviikoiksi.
Perhe on parasta mitä tiedän
Olen sanonut ennenkin, että minusta perhearki on ehdottomasti parasta mitä tiedän. Rakastan lapsiani ja ikävöin heitä, kun he eivät ole luonani. Kun talo on täynnä lapsia ja meteliä, olen ehdottomasti onnellisimmillani. Olen elänyt myös sen vaiheen, kun täysin uupuneena lapsivapaat olivat ennen kaikkea selviytymisen mahdollistava hengähdystauko. Nyt, lasten ollessa kotona liki kolme viikkoa putkeen, ei minulle tullut missään vaiheessa fiilis, että tulisipa tämä viikko nopeasti. Päin vastoin, aika tuntui menevän liian nopsaan. Tämähän kertoo ennen kaikkea siitä, että olen vihdoin saanut voimavarani takaisin burn outin jälkeen. Ja se on ihanaa. Minulla on taas voimavaroja olla parempi äiti kaikille lapsilleni.
Uusperhe-elämää ja vauvaviikko
Onhan näissä vauvaviikoissa puolensa. Joka toinen viikko, pääsen vähän samaan tunnelmaan kuin esikoisen kanssa. Kun kotona on vain yksi lapsi ja kaikki maailman aika keskittyä häneen. Mutta samaan aikaan mietin sitä, että jääkö tässä nyt joku meistä jostain paitsi, kun meillä ei ole ydinperhettä. Siitäkin huolimatta, että olen itse kasvanut uusperheessä ja kokenut sen ainoastaan rikkautena. Minä olen kasvanut niin, että olen nähnyt osaa sisaruksistani vain jaksoittain. Ikävöin heitä, mutta olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen ihan jokaisesta. Haluan uskoa, että omat lapseni saavat kokea saman.
Samaan aikaan, yritän nauttia siitä, että saan kokea yhden vauvavuoden tällä tavalla. Ja kun isot lapset ovat minun luonani, pyrin antamaan heille myös jakamatonta huomiotani. Se todennäköisesti helpottuu sitten, kun nuorimmainen tuosta vähän kasvaa. Juuri nyt tuntuu, että imetän häntä jatkuvasti. Mutta jo joidenkin kuukausien päästä tilanne on jo aivan eri ja me päästään tyttöjenreissuille niin halutessa.
Kumpikin sisko antoi vauvalle tänä aamuna oikein ekstra paljon haleja ja pusuja tietäessään, että nyt tulee useamman päivän ero. Luvattiin soittaa videopuheluita ja lähettää pikkuveljestä oikein paljon kuvia. Kehotettiin nauttimaan viikosta toisessa kodissa ja halattiin oikein tiukasti kumpaakin. Viikon päästä nähdään. Pikkuveli ei ole sinä aikana kadonnut mihinkään, vaan odottaa kyllä.
Meillä puolestaan on kivaa tekemistä suunniteltuna vauvaviikolle, vaikka puoliso palaakin maanantaina töihin. Itselläni on myös liuta ihania hömppäsarjoja jonossa imetysmaratoneja varten. Katsotaan mihin asti pääsen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauva kaksi viikkoa
Vauva täyttää nyt kaksi viikkoa ja pakko sanoa, että nämä ovat olleet ehkä elämäni nopeimmat kaksi viikkoa. Tämä loma-arki on ollut melko nopeatempoista kolmen lapsen kanssa. Siitäkin huolimatta, että puoliso on hoitanut isommat ja minä vauvan. Nyt kun imetys on alkanut sujumaan, aletaan pikkuhiljaa tasaamaan puntteja tässä työnjaossa. Edelleen imetys sitoo minua enemmän vauvaan, mutta pikku hiljaa se kaikkein intensiivisin vaihe alkaa helpottaa. Mietin jo, pitääkö olla huolissaan, kun viikon pyykkisatsista ainoat minun vaatteeni olivat yhdet housut ja t-paita. Miten niin olen asunut aamutakissani kaksi viikkoa?
Kahdessa viikossa
Kahdessa viikossa imetys on helpottanut merkittävästi. Enää se ei ole kivuliasta. Tekisi mieli vääntää nenästä jokaista, joka väittää ettei imetyksen kuulu sattua. Tähän mennessä olen kuullut lähes jokaiselta, miten imetyksen alussa nänninpäät kuluvat puhki ja miten ottaa oman aikansa ennen kuin niihin tulee uusi, vähän kestävämpi iho. Sitä ennen kuluu keittosuolaliuosta, haavataitoksia, nännirasvaa, kaalinlehtiä ja särkylääkkeitä. Ja silti on niitä päiviä, kun saa itkeä ja imettää. Ja aina ensikertalaiset ihmettelevät, miksi tästä ei puhuta! Mutta itsellenikin se vauvan täysimetys on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia, että olen ollut valmis kärvistelemään kivun kanssa, jotta se onnistuisi. Nyt itken vuorostaan onnen kyyneleitä, kun kuopukseni on ensimmäinen lapsi, jonka kanssa täysimetys näyttäisi viimein onnistuvan.
Kahdessa viikossa vauvan hereilläoloaika on myös lisääntynyt. Nyt niin puoliso, kuin siskotkin ehtivät kunnolla seurustella vauvan kanssa. On ollut muuten ihan mieletöntä seurata sisarusten kanssakäymistä. Vauvan osalta tämä kanssakäyminen on toistaiseksi lähinnä tuijottelua ja ähellystä. Siskot antavat kuitenkin parastaan silittelemällä ja pussailemalla ja juttelemalla vauvalle. Koululainen on alkanut myös lukemaan vauvalle satuja. Äiti kuuntelee näitä satuja myös tippa linssissä.
Meidän vauva
Meidän vauva on kaikin puolin ihana. Tällä hetkellä hän itkee vain, jos jokin on oikeasti hätänä tai huonosti. Yleensä itkuun auttaa aina tissi. Öisin hän nukkuu hirmu hyvin. Isona osana öistä ensimmäinen unipätkä on noin 6-7 tuntia. Näyttäisi siltä, että nuorimmaisella on siskojensa unenlahjat. Entuudestaan tiedän, että myös niitä huonoja öitä tulee. Ja ne tuppaavat olemaan melkein rankempia, kun meillä nukutaan muuten hyvin. Toki vauva on vasta kaksi viikkoa ja öiden suhteen mitä vain voi vielä tapahtua.
Päivisin päiväunet ovatkin sitten olleet reilusti lyhyempiä, eli suurin piirtein reilu tunnin mittaisia. Näitä reilun tunnin pätkiä on päivässä suurinpiirtein kolme. Niiden lisäksi vauva ottaa super lyhyitä power nappeja pitkin päivää. Välillä olisi kiva, että päikkärit olisivat pidemmät. Ehtisin tehdä niiden aikana enemmän töitä ja kotitöitä. En kuitenkaan vielä vaivu epätoivoon. Tämä voi liittyä myös lähestyvään tiheän imun kauteen ja unet voivat muutenkin vielä kehittyä. Muistaakseni varsinkin esikoisella oli vaiheita, jolloin hän nukkui selkeästi huonommin.
Lisäksi näyttää ihan vähän siltä, että vauva ei viihdy ihan hirveän hyvin vaunuissa. Siskonsa nukahtivat vaunuihin sillä hetkellä, kun heidät sinne laski ja heräsivät vasta, kun heidät nosti sieltä pois. Tämä vauva alkaa kitistä jo vaunuissa, eikä oikeasti tunnu viihtyvän siellä. Tämän vuoksi puoliso kipaisi meille pikavauhtia kantorepun helpottamaan arkea ja liikkumista. Nyt katsotaan mitä pikkutyyppi sanoo tähän kantoreppuun. Toivon todella sen toimivan. Ainakin kertaalleen hän on malttanut jopa nukahtaa siihen.
Arki alkaa
Nyt kahden viikon intensiivisen vauvakuplailun jälkeen, meidän perhe siirtyy porrastetusti siihen tavalliseen arkeen. Keskimmäinen aloitti nyt esikoulun. Esikoisella alkaa myös koulu tällä viikolla ja puoliso palaa töihin ensi viikon alusta. Niin ja isommat alkavat nyt asumaan kahdessa kodissa viikko-viikko jaolla, joka on meille uusi systeemi. Joten joka toinen viikko me ollaankin vauvan kanssa keskenämme. Mikä on tavallaan ihanaa ja tavallaan haikeaa. Mutta omasta lapsuudestani muistan, että lapsille tämä on normi. Ainoa, joka tätä todennäköisesti kriiseilee, olen minä.
Meidän ensimmäiset viikot ovat olleet äärimmäisen hyvät. Huomaa kyllä, että kotiin on tullut vastasyntynyt vauva. Kädet on kyllä koko ajan täynnä, mutta kaikki on lähinnä ihanaa. Tunnen pienen, pienen syyllisyyden piston siitä, että minulla ei ole jaettavana ”arjen realismia” tai vertaistukea väsymykseen, sillä minä ihan todella nautin tästä ajasta. Millaista vauva-arki teillä on?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit