Vauva 7 kk – Maailman avartuminen liikkeelle lähdön myötä
0Otsikko paljastaakin vauvan tämän kuun isoimman virstanpylvään. Hän lähti ryömimään pari päivää yli puolivuotiaana. Sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt ja maailma suorastaan auennut. Kaikki kiinnostaa ja joka paikkaan pitää päästä. Tuntuu, että tämän myötä vauva kasvoi monen monituista senttiä hetkessä. Hän ei ole enää mikään paikoillan pötköttelevä pikku vauva, vaan nykyään häntä saa vahtia herkeämättä. Muistuu mieleen se, miten joku on sanonut, että vauvavuoden voi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on se, kun vauva ei liiku ja toinen osa on se, kun vauva liikkuu. Olemme siis siirtyneet kakkososaan.
Arvaatko muuten, mikä sai vauvan lopulta lähtemään liikkeelle? No tietysti isosiskon houkuttelu. Äidin maanittelut menivät kuuroille korville.
Vauva 7 kk
- Vauva on nyt 70,6 senttiä pitkä ja painaa 8095 grammaa. Hän on siis tuplannut oman syntymäpainonsa reilusti. Siltä alkaa myös tuntua tyyppiä kantaessa.
- Hän käyttää edelleen 68 cm – 74 cm vaatteita.
- Ryömii.
- Nousee konttausasentoon.
- Kiipeää ja nousee tukea vasten polvilleen pystyyn.
- On alkanut tavu jokeltamaan. Hokee usein babababa tavuja.
- Syö kiinteitä viisi kertaa päivässä.
- Nukkuu 2-3 päiväunet.
- Herää aamuisin 5-6 välillä.
- Herää edelleen 1-3 kertaa yössä.
Tämän pienen metkuilijan luonne tulee koko ajan vahvemmin esille. Hänellä on selkeä oma huumorintaju, mikä hämmästyttää hieman. Että näin pinellä sellainen voi olla ja miten hän pystyy tuomaan niin paljon iloa meidän kaikkien arkeen. Siskojen kanssa heillä on ihan omat jutut ja vitsit. Nyt kun vauva on lähtenyt liikkeelle, hän pääsee ihan eri tavalla siskojen perään ja leikkeihin. Toistaiseksi se on vanhempien lasten mielestä hauskaa. Vielä emme saa kuulla siitä, miten vauva rikkoo heidän leikkinsä.
Ruoka maistuu edelleen. Annoskoot muuttuivat aloituksen jälkeen nopeasti isommiksi ja nyt hän syö ihan kunnon annoksia neljä tai viisi kertaa päivässä. Hänellä on myös selkeät lempparit. Omena on herkkua ja äidin rakkaudella tekemät soseet eivät ole. Kaikki muu menee, kunhan ei ole äidin tekemää. Nyt ollaan tosin siinä pisteessä, että myös minun tekemät soseet menevät alas.
Meillä on soseiden suhteen hybridimalli. Minä kokkaan ja osa ostetaan kaupasta. Sen lisäksi tarjotaan vauvalle sormiruokaa toiveena, että jossain vaiheessa saataisiin ulkoistettua tämä syöminen. Sormiruokailu on ennen kaikkea sotkuista ja hyvin, hyvin vähän ruokaa menee suuhun asti. Mutta tämän harjoittelua jatkamme.
Vaihdoimme myös vaunukopan ratasosaan, kun vauva ei enää viihtynyt kopassa pötköllään. Vaunumatkat alkoivat olla hiljalleen melkoista sekoilua. Nyt reissaaminen on taas mukavaa ja vauva viihtyy, kun saa katsella ympärilleen.
Niin tämäkin vauvavuosi on kääntynyt vahvasti voiton puolelle. Tämä on ollut ehdottomasti helpoin vauvavuosi. Toki siihen vaikuttaa oma varmuuteni. Kun tämä on kolmas kerta, ei juurikaan tarvitse stressata siitä osaako. Sitä voi oikeasti keskittyä nauttimiseen ja vauvan kasvun seurantaan. On ollut myös kiva kirjoittaa tästä vauvavuodesta. Vähän harmittaa, että vanhempien lasten kohdalla ei tullut tehtyä samoin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Imetys tähän asti
Meidän imetysmatka on murroksessa, joten ajattelin kirjoittaa siitä miten imetys on sujunut tähän asti. Minulle on ollut aina selvää, että haluan imettää lapsiani. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa osoittivat sen, että homma ei ole ihan niin yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi menetti hermonsa rintakumiin ja kieltäytyi lopulta kokonaan rinnasta vajaan kahden viikon yrittämisen jälkeen. Toisen lapsen kanssa yritin epätoivoisesti saada imetyksen onnistumaan. Vauvan paino laski pitkään ennen, kuin saatiin viimein kovalla työllä paino nousuun lisämaidon avulla. Lopulta noin viiden kuukauden jälkeen tämäkin vauva alkoi hylkiä rintaa.
Kolmas kerta
Näillä lähtökohdilla toivoin hartaasti, että saisin imetyksen onnistumaan tällä kolmannella kerralla. Tämä kerta oli myös se, jolloin valmistauduin tulevaan rupeamaan. Puhuttiin Toten kanssa, että alussa keskityn pääasiassa vauvaan ja pesin hänen kanssaan ihokontaktissa, jotta saadaan imetys kunnolla käyntiin. Totte ottaisi koppia isommista lapsista ja kodista, jotta saisin aluksi keskittyä imettämiseen. Sen lisäksi lypsin maitoa raskausviikolta 37 asti, jotta saisin maidontuotannon käyntiin mahdollisimman nopeasti.
Kun vauva sitten syntyi, imetys lähti käyntiin heti. Saatiin ensi-imetys jo salissa, kun vauva löysi tiensä rinnalle ennen kuin päädyin leikkaussaliin. Toisena yönä vauva vietti käytännössä koko yön rinnalla. Vauvan imuote oli hyvä, mutta rintani kipeytyivät nopeasti. Nännit olivat verillä ja pahimmillaan itkin ja imetin. Ensimmäisestä imetyksestä minulle jäi kammo rintakumeista, joten en ole sen jälkeen suostunut niitä käyttämään. Tein jonkin verran sitä, että tarjosin rinnoille lepohetkiä pumppaamalla niitä vuorotellen imettäessäni toisesta rinnasta. Tätä pahinta vaihtetta kesti onneksi vain viikon. Sen jälkeen imetys alkoi toden teolla sujumaan.
Itkin monta kertaa onnesta, kun neuvolan punnituksissa todettiin, että mun oma maito riitti vauvan kasvuun. Yksi mun isoista toiveista toteutui viimein ja sain sen kauan toivomani täysimetyksen. Tämä ajatus oli se, mikä sai jaksamaan niinä pitkinä hetkinä, kun olin rinnoista kiinni vauvassa. Aika monta kertaa mietin sitä, etät tätä minä olin toivonut ja olin niin onnekas, että sain sen kokea.
Imetys muuttuu
Kiinteiden myötä imetys alkoi muuttua. Nykyisin kerrat ovat harvemmassa ja useimmiten kerrat ovat sellaisia nopeita hörppyjä. Onneksi päiviin mahtuu myös kahdesta kolmeen pidempää imetyshetkeä. Niistä minä nautin täysin rinnoin.
Vaikka imetys todennäköisesti jatkuu vielä kuukausia, niin huomaan silti käsitteleväni siitä luopumista. Vauva saa tällä hetkellä muutakin ravintoa, joka selkeästi myös maistuu hänelle. Toki tämä mahdollistaa sen, että en ole niin kiinni vauvassa. Pystyn tekemään myös omia juttuja entistä paremmin ja olla poissa kotoa. Ollaan isompien lasten kanssa hyödynnetty tätä mahdollisuutta muun muassa menemällä kolmistaan uimaan. Jatkossa aion ottaa myös somen tekemiseen joitain päiviä, jolloin kirjoitan muualla kuin kotona.
Minulla ei ole mikään kiire lopettaa imettämistä. Mennään tällä hetkellä täysin vauvan tahtiin ja katsotaan kuinka pitkään tätä jatkuu. Minä jatkan omien ristiriitaisten fiilisten käsittelemistä ja nautin jokaisesta kerrasta, kuin se olisi viimeinen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit